Venäjän hiihtoliiton puheenjohtaja Jelena Välbe oksentaa ihmisyyden päälle tavalla, jota on vaikea ymmärtää.
On hyvin ilmeistä, että kansainvälisesti vahvasti verkostoitunut Välbe ei ole ollut Venäjällä samanlaisessa uutispaitsiossa kuin iso osa maan kansalaisista. Maan hallinnon mediasensuuri ei ole voinut pimentää häntä täysin – korkeintaan jokin muu.
Hiihtolegenda on taatusti ollut kartalla ainakin Ukrainan tapahtumien isosta kuvasta. Lähtien siitä, että Venäjä aloitti 24. helmikuuta yksipuolisesti sodan Ukrainaa vastaan eikä kyse ollut mistään Venäjän presidentin Vladimir Putinin väittämästä ”rauhanoperaatiosta”.
Välbe ei voinut piiloutua edes tietämättömyyden verhon taakse ottaessaan nyt alkuviikosta hämmentävästi kantaa sotaan. Venäläismedia Championatin haastattelussa takavuosien 24-kertainen arvokisamitalisti laukoi:
– On ilmiselvää, että natsismia ei saisi esiintyä maapallolla kuten sitä nykyisin esiintyy, hän linjasi Ukrainaan viittaamalla.
Lausunto on absurdi. Suorastaan yököttävä, kun huomioi, että se on vieläpä annettu samoihin aikoihin kun kammottavat uutiskuvat Butshan ukrainalaissiviilien teurastuksista paljastuivat maailmalle.
Lausunnosta on vaikea tunnistaa sitä samaa, kovaluonteiseksi ja empaattiseksi johtajaksi kuvailtua Välbeä, jonka seurassa vietin vajaan tunnin Pekingin olympialaisissa helmikuun puolivälissä.
Tuore lausunto kertoo kaiken Välben todellisesta asemasta ja motiiveista Putinin propagandakoneistossa.
Ulkokuori pettää usein. Toki tiesin jo helmikuussa haastattelua tehdessämme, että Venäjän hiihtopomona toimiessaan Välben on oltava enemmän tai vähemmän Putinin hallinnon palvelija. Yksi sen ruusunkantajista, muuten hän ei voisi toimia niin merkittävässä urheilupositiossa.
En kuitenkaan olisi arvannut Välben ulkokuoren osoittautuvan myöhemmin maatuskaksi, jonka alta paljastuu uusia ja taas uusia hahmoja. Sieluttomia sellaisia.
Haastattelussa Välbeä imarteli se, että länsimaissa häntä pidetään raudanlujana ja äitihahmomaisena johtajana, joka uskaltaa puhua asioista suorasukaisesti ja näyttää tarvittaessa kaapin paikan myös itseään suuremmassa asemassa oleville johtajille. Itselleni jäi Välbestä juuri samanlainen mielikuva kuin lukuisat muutkin ovat hänestä kertoneet: lämminhenkinen, hauska ja sielukas.
Puhuimme myös Ukrainaa uhanneesta sodasta, Venäjän kiihtyneestä uhittelusta ja provokaatiosta. Välbe vakuutteli, että ”Venäjä ei koskaan käyttäisi sotilaallista voimaa Ukrainaa vastaan”, ja että Putinin ja Ukrainan presidentin presidentti Volodymyr Zelenskyin tuolloin käynnissä olleet ”rauhanneuvottelut ennen pitkään tuottaisivat tulosta”.
Jätimme nämä Välben puheet pois IS:n verkkosivuilla julkaistusta jutusta, koska tilanne Ukrainassa alkoi näyttää pahalta. Joka tapauksessa Välbe itse vaikutti uskovan aidosti rauhaan. ”Ladyboss” oli niin vakuuttava, että en epäillyt hetkeäkään hänen omia uskomuksiaan.
En varsinkaan sen jälkeen, kun Välbe samassa yhteydessä kehui ukrainalaisia vuolaasti ”venäläisten veljeskansaksi”. Hänen olemuksensakin huokui ystävällismielisyyttä.
Nyt, vain runsaat puolitoista kuukautta myöhemmin, hän menee ja haukkuu ukrainalaisia natseiksi!
Siis tilanteessa, jossa Venäjän armeija vaikuttaa syyllistyneen Ukrainassa samankaltaisiin sotarikoksiin kuin natsi-Saksan joukot toisessa maailmansodassa yrittäessään miehittää Neuvostoliittoa (1941–1944).
Välben retoriikka on nyt samaa kuin Putinilla, joka on sanonut haluavansa poistaa natsit ja narkomaanit Ukrainasta ja sen hallinnosta.
Mikä hiihtosuuruutta oikein riivaa?
Järjetön lausunto kertoo ensinnäkin siitä, että sodan puristuksessa myös Välben ulkokuoren alta on löytynyt maatuska, joka pelkää johtajiaan, ja joka ei uskalla millään tavalla asettua Venäjän julmaksi tiedettyä hallintoa vastaan.
Putin on vuosien varrella hiljentänyt useita vastustajiaan. Uhka Siperiasta piinannee Välbeäkin.
Toiseksi lausunto kertoo Välben pelkäävän niin paljon, että julkisesti hän jopa mieluummin mielistelee hallintoa kuin vaikenee. Varma merkki tästä nähtiin ranskalaisen ampumahiihtäjän Simon Fourcaden tapauksessa.
Fourcade on saanut Venäjällä positiivista huomiota, koska hän on kritisoinut Kansainvälistä ampumahiihtoliittoa siitä, että Venäjän urheilijat suljettiin kansainvälisestä toiminnasta.
Championatin haastatteleman Venäjän joukkueen edustajan mukaan Fourcade oli leikellyt hiljattain junioreiden MM-kisoissa Ranskan lipun osiin, muotoillut siitä Venäjän lipun ja liimannut sen Venäjän huoltotilan oveen.
– Ymmärrän häntä. Käsittääkseni Simonilla on venäläinen vaimo, ja hänellä on tietoa (sodan) molemmilta osapuolilta. Monet ulkomaalaiset ovat informaatiotyhjiössä, eivätkä he pysty muodostamaan objektiivista käsitystä. On vaikeaa olla eri mieltä Simon teoista ja sanoista, Välbe kommentoi Championatille.
Välben on pakko olla kieli ruskeana, sillä häntä on povattu jopa Venäjän urheiluministeriksi. Urheilu on erottamaton osa Venäjän suurvaltapolitiikkaa, ja siinä leikissä hän on sittenkin pelkkä pelinappula.
Venäjällä suurvallallista propagandaa johtaa pelottava kolmikirjaiminen yhdistelmä – eikä kyse ole kiekkoliiga KHL:stä.
Olen saanut sisäpiiritietoja Venäjän antidopingtoimiston Rusadan ytimestä. Niiden mukaan koko Venäjän huippu-urheilussa suurinta valtaa käyttää maan turvallisuuspalvelu FSB, joka ei kuulemma kuuntele ohjeita edes Putinilta – ellei saa tältä suoraa käskyä.
Venäjän urheiluministeriö, Putinin urheilupoliittinen neuvonantaja, Rusada, eri lajiliitot, kaikki mahdolliset pelkäävät taustalla vaikuttavan isänmaallisen FSB:n haamua. Välben elämä on urheilussa, ja koska ilman urheilua hänellä ei olisi nykyistä elämäänsä, hän vaikuttaa myyneen sielunsa maan propagandalle.
Välbellä olisi ollut myös toinen, huomattavasti viisaampi vaihtoehto: pitää suunsa kiinni kaikista sotaan suoraan tai epäsuorasti liittyvistä asioista. Koska hiihtolegenda ei tehnyt niin, hänen ulkokuorensa takaa paljastui myös pyrkyrimaatuska.
Välbe tietää, että Venäjällä kaikki perustuu pyrkyryyteen. Maan propagandakoneisto on inhimillisesti niin sairas, että ilman pyrkyryyttä kukaan ei ole siinä mitään.
Välbe ei silti voi paeta vastuutaan natsismipuheissaan. Halusi Välbe tai ei, ”putinistiksi” leimautumalla hän tulee oikeuttaneeksi Venäjän sotatoimet Ukrainassa, kaikkine yökättävine raakuuksineen.
Siltä tieltä ei ole paluuta.
