Absurdi tapahtumasarja osoittaa, että totuus on hyvin usein tarua ihmeellisempää.
Tai, no, totuus on huolestuttavan venyvä käsite, kun puhutaan suomalaisen urheilun huipusta ja Olympiakomitean hallituksesta.
Saati järjestelmän kyvystä käsitellä esimerkiksi niin monisyistä asiaa kuin seksuaalista häirintää.
Kun Olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori viime torstain dramaattisessa tiedotustilaisuudessa kertoi tekemistään virheistä huolimatta muina miehinä jatkavansa hallituksen puheenjohtajana, lävähti julkisuuteen uusi häirintäkohu.
Painonnostaja Anni Vuohijoki kertoi perjantaina pyytäneensä Suomen urheilun eettistä keskusta Suekia tutkimaan itseensä kohdistunutta häirintäepäilyä ja eroavansa Olympiakomitean hallituksesta.
Tapaus liittyy Pekingin talviolympialaisiin, joissa Vuohijoki oli Olympiakomitean hallituksen urheilijaedustajana.
Hänen epäillään mahdollisesti häirinneen Leijonien pelaajia hotellissa, jossa Olympiakomitean edustajat ja osa joukkueesta majoittui.
Ilta-Sanomien tietojen mukaan Vuohijoen käyttämä roisiksi kuvattu kieli on voitu tulkita seksuaaliseksi häirinnäksi ja hänen on myös sanottu käyttäneen alkoholia sekä esiintyneen tavalla, joka ei täytä Olympiakomitean vastuullisuusohjeita.
On syntynyt mielikuva, että Vuohijoki, joka on muuten kertonut elävänsä avoimessa suhteessa, on hiprakassa vongannut kiekkoilijoita.
Onneksi Suek nyt vihdoin ja nimenomaan Vuohijoen pyynnöstä tutkii asian, ettei kenenkään tarvitse levittää huhuja varmoina tietoina. Jonkinlaiseen perspektiiviin Vuohijoen tutkintaan johtanut käytös asettuu, kun otetaan tarkasteluun epäillyn häirinnän kohteet, jokunen nimeltä mainitsematon pelaaja siis.
He eivät ole esittäneet mitään vaatimuksia. He eivät ole kertomansa mukaan kokeneet häirintää.
Se, kuka sanoi ja mitä tai teki, selvinnee Suekin tutkintapäällikön Jouko Ikosen selvityksessä, joten on turhaa spekuloida illan tai iltojen yksityiskohdilla sen enempää.
Yleensä kuitenkin häirintä- tai kiusaamistapauksissa on tärkeää löytää loukattu taho, mutta tässä tapauksessa ei nykytiedon valossa sellaista ole, mikä tekee tutkinnasta entistä harvinaislaatuisemman.
Ja vaikeamman.
”Yleensä kuitenkin häirintä- tai kiusaamistapauksissa on tärkeää löytää loukattu taho, mutta tässä tapauksessa ei nykytiedon valossa sellaista ole, mikä tekee tutkinnasta entistä harvinaislaatuisemman.
IS:n tietojen mukaan Olympiakomitea aloitti Vuohijoen toiminnasta itse sisäisen selvityksen jo kisojen aikana. Sen käynnisti OK:n henkilökuntaan kuuluva henkilö, joka oli todistanut roisia kielenkäyttöä Vuohijoen viettäessä aikaa olympiaedustajien tiloissa pelaajien kanssa ainakin yhtenä iltana.
OK:ssa on oltu helmikuussa herkillä häirinnän suhteen, koska ainakin joidenkin tiedossa on ollut entisen huippu-urheilujohtajan Mika Lehtimäen kiusallinen tapaus, josta tuli kunniakkaan laitoksen historian karmein mahalasku vähän aikaa sitten.
OK:n kuukausipalkkainen henkilökunta on hyvin perillä vastuullisuusasioista ja eettisistä kysymyksistä, joten työntekijä on nähnyt sellaista toimintaa, joka hänen mielestään on ollut syytä selvittää tarkemmin.
Alkoi OK:n sisäinen selvitys, jota ensi vaiheessa johti toimitusjohtaja Mikko Salonen. IS:n tietojen mukaan pelaajilta oli jo kisojen aikana kysytty, onko heillä mahdollisesti raportoitavaa.
Ei ollut.
Emme tiedä, millainen on OK:n sisäisen selvityksen protokolla, mutta kovin hyvää kuvaa Lehtimäen tapauksen käsittely ei siitä antanut, sillä uutta ja ratkaisevaa tietoa näytti OK:lle koko operaation ajan antavan Yle Urheilu. Sen uutisvoitot asian ympärillä ovat vavahduttavia.
Yhtä kaikki tutkinnan kohde Vuohijoki kuuli tutkinnasta ensimmäisen kerran 28. maaliskuuta. Pekingin kisat päättyivät 20. helmikuuta.
Hän kertoi perjantaina 1.4. saaneensa 28. maaliskuuta sähköpostia Vapaavuorelta, joka Pekingiin viitaten kutsui hänet kuulemiseen.
25. maaliskuuta IS oli julkaissut artikkelin, jossa Vuohijoki kovin sanoin arvosteli tapaa, jolla hallitus oli hoitanut juuri aiemmin julkisuuteen räjähtänyttä Lehtimäen skandaalia.
Vuohijoki oli ensimmäinen hallitusjäsen, joka uskalsi kertoa kriittisen mielipiteen salailusta ja kujanjuoksusta, joka tahraa OK:n maineen pitkäksi aikaa.
Lue lisää: Anni Vuohijoki sanoo suorat sanat Mika Lehtimäen tapauksesta
IS:n tietojen mukaan Vuohijoen julkilausuma koettiin OK:n sisällä omituisena, suorastaan shokeeraavana, koska jotkut tiesivät hänen parhaillaan olevan tutkinnan kohteena itse.
Vapaavuoren meili tuli muutama päivä IS.n julkaiseman uutisen jälkeen. IS:llä on painavat perusteet uskoa, että Vuohijoki kertoi somepäivityksessään totta Vapaavuoren viestistä ja referoi sen sisällön oikein.
Kuuleminen pidettiin päivällä 30. maaliskuuta, ja sitä johti Vapaavuori, eikä esim. Salonen, ja läsnä oli Vuohijoen lisäksi OK:n HR-vastaava.
Keskiviikko 30.3. oli stressaava päivä Vapaavuorelle sillä juuri edellisenä päivänä Yle oli ravistellut Lehtimäen skandaalia uudella uutisella, jonka mukaan taustalla oli myös fyysistä kajoamista.
Illalla oli hallituksen ylimääräinen kokous, jossa alun perin piti käsitellä Lehtimäen seuraajaa, mutta jossa uusien tietojen valossa varmuudella käsiteltäisiin Vapaavuoren omaa asemaa.
Anni Vuohijoki vei oman häirintäepäilynsä Suekiin.
IS:n taustahaastattelussa Vuohijoki sanoi, että koki asiansa käsitellyn kuulemisessa, mutta käsittelyn taso ei häntä tyydyttänyt. Hän halusi tietää, onko hän oikeasti loukannut jotakuta ja jos niin keneltä hänen mahdollisesti pitää pyytää anteeksi. Asiat eivät kuulemisessa selvinneet.
Tutkinta oli Vuohijoen mukaan epämääräinen ja hän halusi asian selkeään päätökseen ja mielellään julkisesti, etteivät huhut velloisi turhaan.
OK:lla taas oli suuri halu pitää asia pois julkisuudesta, koska kohu Lehtimäestä oli tahrannut sen maineen niin, että Vapaavuoren omakin asema oli vaarassa.
Vapaavuorelta kysyttiin seuraavan päivän tiedotustilaisuudessa useaan otteeseen, onko Olympiakomiteassa käynnissä muita häirintätapauksia, joten hän ei uskaltanut valehdella ja myönsi, että yksi muukin – eli Vuohijoen – tapaus on.
IS:llä oli samaan aikaan tutkinnassa toinen tapaus, joka liittyi Tokion kesäkisoihin, joten tapauksia oli siis yhteensä kolme, mutta koska ne ovat luonteeltaan niin erilaisia ja koska Vapaavuorella oli 24 tuntia aiemmin järjestetyn kuulemisen vuoksi mielessään totta kai Vuohijoen tapaus, niin hän luonnollisesti viittasi siihen.
Yhtä kaikki tapauksen noustua vasten Vapaavuoren tahtoa julkisuuteen, asiat lähtivät pyörimään vauhdilla. Vuohijoki oletti myös, että Vapaavuori viittasi häneen, joten hän päätti toimia oma-aloitteisesti. Hän lähestyi Suekia ja pyysi aloittamaan tutkinnan, jotta koko tapaus läpivalaistaisiin.
Suomeksi: tutkittaisiin kunnolla protokollan mukaan eikä pienessä piirissä.
Myös Olympiakomitea jätti tutkintapyynnön tapauksesta, koska oli pakkoraossa. Onhan se nyt aivan pöljää, jos OK:n aloittaman tutkinnan vie Suekiin sen kohde eikä tutkinnan aloittaja.
Eikä Vapaavuorella toisaalta ole varaa yhteenkään salailuun viittaavaan juttuun, koska hänen asemansa on edelleen häilyvä.
Uutisviikon uusi nousu saatiin perjantaina, kun STT kertoi, että Vuohijoen tapaukseen liittyy Leijonia. Vielä uusi ennennäkemätön kierre saatiin, kun Jääkiekkoliitto painavasti heti perään ilmoitti, ettei yhdelläkään Leijonien pelaajalla tai liitolla ole tarvetta tutkintaan.
– Meidän tiedotteemme ydin oli, että pelaajat eivät koe häirintää tapahtuneen, puheenjohtaja Harri Nummela tiivisti.
Nyt Suekin Ikosella on siis pöydällään murhatutkinta ilman ruumista. Ja kaikkien mielestä on välttämätöntä, että se tutkitaan!
Kiekkoliiton tiedote taas oli äkäinen vastaisku Olympiakomitealle siitä, että juttu päätyi Suekille. Kiekkoväki ei koskaan halunnut asiaa tutkittavan, koska heidän mukaansa mitään casea ei edes ole.
Kiekkoliitossa on myös edelleen katkeruutta siitä, että Vapaavuori rallatteli loppusuoralla kiekkoliiton ehdokkaan Mika Anttosen ohi puheenjohtajavalinnassa.
Episodissa kohtaavat siis hyvin harvinaislaatuisen häirintätapauksen vaikeat nyanssit sekä raaka urheilupolitiikka.
”Episodissa kohtaavat siis hyvin harvinaislaatuisen häirintätapauksen vaikeat nyanssit sekä raaka urheilupolitiikka.
Kummallinen tapahtumasarja asettaa urheiluväen aivan uusien kysymysten äärelle. Häirinnän ja kiusaamisen kitkeminen on koko urheiluperheen uusi tervetullut ”musta”.
Mutta säännöt, protokollat ja kulttuuri ovat vielä monin paikoin ajalta, jolloin kiusaaminen ja seksuaalinen häirintä olivat sääntö eivätkä poikkeus.
On myös todella harvinaista, että tutkinnan kohteena on nainen ja hänen puheensa eivätkä teot. IS:lle on tosin kerrottu, että jos kuuluisa setämies olisi käyttänyt vastaavaa kieltä kuin Vuohijoki, olisi se valtakunnan skandaali.
Ehkä saamme joskus tietää tapahtumien kulun tarkasti, ja silloin kukin voi päättää, onko häiritsevän puheen rankaisuasteikossa kaksoisstandardi.
Pitää myös kontekstoida keskustelu. Lätkäjätkien pukukoppikieli on kautta historian ollut rajua, ellei peräti kyseenalaista.
Kiekkoväkikin voisi miettiä, millaisessa tunkkaisessa kuplassa he asuvat, jos jutut, jotka kuulostavat ulkopuolisen korviin häirinnältä, aiheuttavat kiekkoväessä korkeintaan olkien kohautuksen.
Ja sitten on mietittävä ylipäätään hyvin huolella, mihin missäkin kontekstissa asetetaan sopivan puheen raja. Tämä on mahdollisen kurinpidollisen ratkaisun kannalta äärimmäisen vaikea asia.
Ja sitten voidaan palata Olympiakomiteaan, joka aloitti tutkinnan varmaankin vilpittömästi ja omien vastuullisuussääntöjensä nojalla. Pitääkseen oman pesänsä puhtaana, siis, ja varsinkin uuden kohun pelossa.
Ongelmallista on, että urheilun sääntöjen mukaan jokainen häirintätapaus pitää viedä heti Suekin tutkittavaksi. Se on ainoa ulkopuolinen ja riippumaton taho.
Olympiakomitea vei jutun Suekiin de facto vasta sen jälkeen, kun Vuohijoki oli kritisoinut hallitusta Lehtimäen tapauksessa ja vasta, kun Vuohijoki nosti oman juttunsa.
”Miksi Olympiakomitea halusi tutkia jutun ensin itse eikä antanut sitä heti Suekille oikean protokollan mukaisesti?
Miksi Olympiakomitea halusi tutkia jutun ensin itse eikä antanut sitä heti Suekille oikean protokollan mukaisesti? Todennäköisesti siksi, että sille tärkeämpää oli varmistua, ettei käsissä ole uutta pommia kuin niinkään siivotakseen urheilumaailmaa häirinnältä.
Mutta nyt valitettavasti näyttää, että OK kosti Vuohijoelle sen, että hän ryhtyi kriittiseksi.
Tämä ei ehkä kuitenkaan ole totuus, sillä todennäköisesti OK halusi aidosti tutkia jutun, mutta välttää Suekin – kuten sanottu – pitääkseen oman pesänsä puhtaana, ettei jostain vain pulpahtaisi julkisuuteen uusi ikävä kohu.
Eikä etenkään Vapaavuori halua uusia kohuja.
Tällä tavalla toimiessaan OK varjelee ihan oikein itseään ja omaa julkisuuskuvaansa, mutta ei millään tavalla kannusta tai edistä mahdollisten häirintäjuttujen reilua ja objektiivista tutkintaa jatkossa.
Salainen tutkinta palvelee kyllä OK:n etua, mutta palveleeko se ollenkaan aitoa vastuullisuustavoitetta tai avoimuutta, on aivan toinen juttu.
Matka todella vastuulliseen ja avoimeen toimintaan on vielä pitkä, kun Suekissa pitkän vitkuttelun jälkeen tutkitaan rikosta, jolla ei ole uhria, mutta johon episodiin osallistuneista yksikään taho ei ole toiminut sataprosenttisen oikein tai vastuullisesti.
Artikkelia päivitetty 2.4. kello 23.15: Vuohijoki sai Vapaavuorelta sähköpostin 28.3., ei 25.3. kuten jutussa aiemmin todettiin.
