Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Lehtimäki ilmoitti maanantaina irtisanoutuvansa tehtävästään. Lehtimäen lähdön taustalla on viime viikolla julkisuuteen noussut häirintäkohu. 55-vuotias urheilujohtaja oli saanut viime syksynä Olympiakomitealta varoituksen naisiin kohdistuneesta epäasiallisesta käyttäytymisestä työyhteisössä.
Lehtimäki oli lähetellyt kahdelle työyhteisöönsä kuuluvalle naiselle yöaikaan viestejä, jotka olivat Lehtimäen omien sanojen mukaan aiheuttaneet ”turvattomuutta ja ahdistusta”.
Naisjärjestöjen Keskusliiton pääsihteeri Terhi Heinilä näkee Lehtimäen tapauksen uusimpana linkkinä pitkässä ketjussa tapauksia, joissa naisten työpaikalla kokema epäasiallinen käytös ja seksuaalinen häirintä on noussut julkisuuteen ja johtanut isoihin kohuihin ja seuraamuksiin.
– Näemme tämän yhtenä osana Me Too -ilmiötä. Vaikka ilmiö on alkanut jo vuosia sitten, niin se menee edelleen eteenpäin. Nytkin puolen vuoden sisään esille on noussut häirintätapauksia eri musiikkigenreissä, pelastusalalla, puolustusvoimissa, kirkon piirissä ja nyt urheilun piirissä, Heinilä sanoo Ilta-Sanomille.
Heinilän mukaan Lehtimäen tapauksen kaltaisten tapausten julkinen puinti näkyy aina myös Naisjärjestöjen Keskusliiton toimistolla.
– Me saamme valtavasti viestejä ihmisiltä, että on tärkeää, että näistä asioista puhutaan ja tapauksia nostetaan esiin, hän kertoo.
Lehtimäki selvisi viestittelystään aluksi pelkällä varoituksella, josta päättivät Olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori ja varapuheenjohtajat Sari Multala ja Susanna Rahkamo.
Häirintätapaus säilyi vain pienen piirin tiedossa aina siihen saakka, kun Yle uutisoi Lehtimäen saamasta varoituksesta viime torstaina.
– Urheilussa on tehty pitkään hyvää tasa-arvon ja naisten urheilun työtä, mutta tässäkin tapauksessa Yle Urheilu nosti asian esiin. Medialla on ollut naisiin kohdistuvan häirinnän esiin nostamisessa keskeinen rooli, Heinilä näkee.
Pitkään itsekin urheilun parissa sekä Suomessa että kansainvälisesti työskennelleen Heinilän mukaan seksuaalinen häirintä tuli tuolloin valitettavan tutuksi. Vaikka edistystä onkin tapahtunut, Lehtimäen tapaus on vastaansanomaton muistutus siitä, että työ kaikille turvallisten työyhteisöjen turvaamiseksi urheilussa on yhä kesken.
– Siitä on jo aikaa, kun itse olen ollut töissä urheilun parissa, mutta kieltämättä silloin kohdattiin aika paljonkin seksuaalista häirintää. Olin ajatellut, että ajat olisivat jo menneet parempaan ja maailma olisi muuttunut, mutta nyt kun olen seurannut näitä taustakeskusteluja muutoinkin, uskon, ettei tässäkään ole kyse ihan yksittäisestä ilmiöstä, kansainvälisen naisliikuntaverkoston pääsihteerinäkin toiminut Heinilä epäilee.
– Varmasti parempaan suuntaan on menty, mutta vielä tekemistä on niin kuin muillakin yhteiskunnan osa-alueilla.
Erityisen hankala häirintätilanne on tapauksessa, jossa häirintään syyllistynyt henkilö on häirinnän kohteeseen verrattuna valta-asemassa. Tällaisia tilanteita syntyy helposti urheilun ja urheilujohtamisen piirissä.
– Se on keskeinen osa tätä dynamiikkaa. Kun on kyse valta-asemasta, ja erityisesti jos seksuaalinen häirintä on toistuvaa, se tekee tilanteesta erityisen vakavan ja sellaisen, johon pitää vielä suuremmalla tarkkuudella tarttua.
– Urheilussa on mukana niin paljon naisia ja tyttöjä monissa rooleissa: urheilijoina, valmentajina, seuratoimijoina ja urheilujärjestöjen työntekijöinä ja luottamushenkilöinä. Senkin vuoksi pidän hyvin tärkeänä, että tähän ilmiöön puututaan. Toivottavasti tämä toimii herättäjänä nyt viimeistään.
Suomen urheilun eettisen keskuksen Suekin vuonna 2020 tekemän tutkimuksen mukaan lähes kolmannes huippu-urheilevista suomalaisista naisista on kohdannut seksuaalista häirintää. Heinilä toivoisi, että vastaava tutkimus toteutettaisiin myös muualla urheiluyhteisössä työskenteleville.
– Mielestäni se olisi hyvä aloite tämän jälkeen, että asiaa seurattaisiin. Tätä pitäisi lähestyä tavallaan myönteisen kautta, että halutaan tehdä parempaa urheilukulttuuria. Moni asia on jo hienosti, ja paljon on tehty hyvää tasa-arvotyötä naisten urheilussa, nyt jatketaan sitä. Kyse on vuodesta toiseen jatkuvasta kehittämistyöstä.
