Vuosina 1968 ja 1969 Kaarlo Kangasniemi kuittasi Vuoden urheilijan tittelin Poriin kolistelemalla rautoja olympia- ja MM-kullan arvoisesti. Vuonna 2016 Leo-Pekka Tähti valittiin historiallisesti ensimmäisenä paraurheilijana voitettuaan Rio de Janeirossa pyörätuolikelauksen kultaa.
Ennen parakisoja Rio oli järjestänyt olympiakisat, joissa raskaasti epäonnistunut rintauimari Matti Mattsson olisi poistunut altaasta salatunnelin kautta, jos olisi sellaisen löytänyt.
Vaikka Porin Ässiä ei ennen Urheilugaalan päävalintoja kruunattukaan Vuoden seuraksi, pata oli lopulta omikronepidemian tyhjentämässä Ilmalan areenassa valttia. Mattsson tuli paraatiovista sisään ja voitti murskaavan ylivoimaisesti lajinsa kautta aikain kolmannen Vuoden urheilija -tittelin.
Lue lisää: Saksan futisjätti teki kiusallisen mokan – julisti Lukas Hradeckyn Vuoden urheilijaksi
Ainoana suomalaisnaisena kaksi kesäolympiamitalia saavuttaneen Mira Potkosen kakkossija osoitti, että samaan aikaan kuin varsinkin kesäolympiamenestys on hiipunut, mitaleita on ainakin opittu arvostamaan.
Tämänkertainen kärkikaksikko oli eräässä mielessä hyvin erikoinen: kummankaan uran ei pitänyt enää kesällä 2021 edes jatkua. Vain Tokion kisojen siirtäminen vuodella piti urheilijat mukana pelissä. Mattssonille tämä oli suuri onni, sillä kesällä 2020 hän olisi hyvästellyt olympiatason viimeistään välieräuinnin jälkeen.
Mielellään sorretun viittaan pukeutuva golfväki olisi nähnyt Vuoden urheilijana kolmoseksi äänestetyn Matilda Castrenin. Hän voittanee tittelin tällä kehityskäyrällä ainakin kertaalleen 2022–2025. Mutta vaikka nyky-Suomi on rehellisyyden nimissä heikko huippu-urheilumaa, niin huonosti ei vielä mene, että Vuoden urheilija tulisi lajinsa maailmantilaston 56. sijalta. Kohtuuden nimissä on toki todettava, etteivät Mattssoninkaan eväät esimerkiksi Norjan vastaavassa äänestyksessä riittäisi kuin sijoille 25–30.
Matilda Castren ei yllättäen kelvannut Vuoden läpimurtajaksi, mutta sijoittui Vuoden urheilijan äänestyksessä komeasti kolmanneksi.
Kun kirjoittaa Vuoden valmentajaksi jo toisen kerran valitusta Tuomas Sammelvuosta, saa yleensä russofobit kimppuunsa. Sammelvuon syvä liikutus lavalla kertoo, että Venäjän passinkin alla voi sykkiä sinivalkoinen sydän. Ulkomaisten urheilijoiden kanssa pärjäämisestä on suomalaisvalmentaja palkittu monesti ennenkin: Henrik Dettmann 2002, Sami Hyypiä 2012 ja Petteri Piironen 2015.
Sykähdyttävin hetki -tunnustuksessakin pääosaa näyttelivät ulkomaalaiset urheilijat eli tanskalaiset jalkapalloilijat ja erityisesti Christian Eriksen.
Juuttipelaajat muodostivat näköesteen, kun joukkueen sydäninfarktin saanutta supertähteä Christian Erikseniä elvytettiin EM-kisojen Tanska–Suomi-ottelussa.
Leijonien valinta Vuoden joukkueeksi MM-hopealla maistuu kiistatta hieman Elannon lauantaimakkaralta. Hiihtäjänaisten MM-viestipronssi säväytti kansan syviä rivejä enemmän.
Lue lisää: Tässä ovat lajien parhaat suomalaisurheilijat 2021: Valtteri Bottaksella tyly kohtalo
Vuoden läpimurrolla palkitun Sara Kuiviston SE-paraati Tokiossa oli loistokas. Kolmekymppinen Kuivisto oli kuitenkin Japanissa kolmansissa arvokisoissaan ja voitti ensimmäisen SM-kultansa 2013. Ehkäpä kyseinen pysti olisi istunut luontevammin vaikkapa Matilda Castrenille tai Anton Lundellille.
Yritysjohtajana komean uran tehnyt Roger Talermo veti Olympiakomitean puheenjohtajana neljät kisat, joista saalis oli yksi kultamitali. Areenasta tarttui torstaina matkaan Elämänura-palkinto.
Kunniagalleriaan valittu Mikael Källman oli pelaajasukupolvensa parhaita käsipalloilijoita maailmassa.
Kun Tim Sparvin kaltainen henkilö valitaan Vuoden esikuvaksi, soraäänet lienevät harvassa. Toinen ruotsinkielinen palloilija, Saksassa huikean uran tehnyt käsipallolegenda Mikael Källman valittiin Kunniagalleriaan eikä hetkeäkään liian aikaisin.
Ja vielä
Ilman yllättäviä muuttujia Iivo Niskanen on vahva ehdokas 15 kilometrin (p) hiihdon olympiavoittajaksi Zhangjiakoun kisaladuilla. Samalla hän naulaisi Vuoden urheilija -valinnan jo 11. helmikuuta. Näin Niskanen sivuaisi kollegansa Veikko Hakulisen neljän voiton ennätystä. Hakulinen sauvoi rajapyykille 35-, Niskanen kukaties 31-vuotiaana.
Iivo Niskanen saattaa ratkaista käynnissä olevan Vuoden urheilija -mittelön jo 11. helmikuuta Pekingin olympiakisojen Zhangjiakoun laduilla.
