Kommentti: Tässä on Suomen lasten ja nuorten uusi kansantauti – aikuisten täytyy herätä, tai jälki on karmeaa - Urheilu - Ilta-Sanomat

Kommentti: Tässä on Suomen lasten ja nuorten uusi kansantauti – aikuisten täytyy herätä, tai jälki on karmeaa

Pihapelikulttuuri on kuollut. Ulkopelit- ja leikit ovat painumassa edellisten sukupolvien mukana unholaan, kirjoittaa urheilutoimittaja Teemu Suvinen.

Lasten liikkumattomuudesta on muodostumassa Suomelle valtava ongelma.

16.12.2021 6:00

Moni lapsi ja nuori ei pysty istumaan selkä suorana lattialla.

Kaikki lapset ja nuoret eivät pääse kyykkyyn. Kestävyyskunto on huolestuttavalla tasolla.

Lue lisää: Kuva: Tämä alkeellinen asento tuottaa ongelmia liian monelle Suomen koululaiselle – testaa kotona, onko liikkuvuutesi huolestuttavalla tasolla

Vaikka Move-testeissä on omat puutteensa, tuoreet tulokset toivat jälleen esiin kytevän pommin, joka räjähtää tulevaisuudessa aiheuttaen sairauksia, ennenaikaisia eläkkeitä ja paisuneita terveydenhuollon kustannuksia.

Kyseessä on uusi kansantauti: lasten liikkumattomuus.

Jokainen ymmärtää ilmiön perimmäisen syyn: lapset ja nuoret viihtyvät ruutujen ääressä liikaa.

Pihapelikulttuuri on kuollut. Ulkopelit- ja leikit ovat painumassa edellisten sukupolvien mukana unholaan.

Suurimman muutoksen on lähdettävä kotikasvatuksesta.

Liikkumattomuuden tavat alkavat juurtua jo kolmevuotiaana. Tuolloin lapsi ei juuri tee päätöksiä omasta liikkumisestaan vaan elää aikuisten päätösten ehdoilla.

Jos kiireen varjolla lapselle tuupataan tabletti käteen sen sijaan että liikuttaisiin yhdessä, oppi menee takuuvarmasti perille.

Oppi menee perille varmasti silloinkin, jos koulumatkat kuljetaan aina autolla eikä koskaan kävellen tai pyörällä.

Lapsen kanssa on yksinkertaisesti kokeiltava ja harrastettava erilaisia liikuntamuotoja, mitään muuta vaihtoehtoja parempien tapojen juurtumiselle ei ole.

Koulu tai mikään muu taho ei pysty yksin ratkaisemaan liikkumattomuuden ongelmaa.

Voi olla karmivien liikuntatutkimustulosten varjossa yllättävää, että seuroissa tapahtuva lasten urheilutoiminta on itse asiassa ollut Suomessa kasvussa, tai oli ainakin ennen koronaa.

Urheiluseuroihin myös liitytään yhä nuorempana.

Nämä kaksi faktaa eivät julista ilosanomaa liikunnan harrastamisen suosiosta vaan enemmänkin siitä, että monet vanhemmat yrittävät ostamalla ulkoistaa lapsen liikuttamisen urheiluseuroille.

Fakta kuitenkin on, etteivät pelkät urheiluseuran tarjoamat liikuntatunnit riitä alkuunkaan.

Eikä liikunnan harrastaminen urheiluseurassa takaa edes sitä, että lapsi tai nuori selvittää Move-testit kunnialla.

Samaan aikaan urheiluseurojen nauttiessa suosiota, omatoiminen liikunta on vähentynyt. Lapsia kyllä kuskataan harjoituksiin, mutta muu vapaa-aika kuluu passiivisesti.

Sportin SM-liigapelaaja Jonne Virtanen, 33, isä itsekin, antoi palaa Twitterissä nähtyään tuoreet Move-tulokset.

– Nyt ollaan sillä tavalla ytimessä, että vika on täysin aikuisten. Meidän ikäluokka on laiskaa velliperseporukkaa. Tabletti on helppo tapa aikuisen ottaa "omaa aikaa", Virtanen kirjoitti.

Kuten Virtanenkin alleviivaa, suurin vastuu on kasvattajilla.

Muutakin täytyy silti tehdä.

Lue lisää: Kuva: Tämä alkeellinen asento tuottaa ongelmia liian monelle Suomen koululaiselle – testaa kotona, onko liikkuvuutesi huolestuttavalla tasolla

Suomessa on otettu merkittäviä askelia yläkouluikäisten urheilijoiden opiskelun ja urheilun yhdistämisessä, mutta koulupäivään sisällytettyä liikunta- ja kerhotoimintaa pitäisi terästää niin, että sitä olisi tarjolla nimenomaan suurelle massalle eikä pelkästään jo ennestään kiitettävästi liikkuville urheilijoille.

Lapsen on helpompi jäädä koulun jälkeen liikkumaan, jos tarjolla on välipalaa ja ohjattu tunti.

Lapset Uudellamaalla ovat paremmassa kunnossa kuin lapset esimerkiksi Kainuussa tai Etelä-Savossa.

Hyvinvointi polarisoituu jo lapsena, mikä on surullista.

Suuremmissa kaupungissa harrastuspaikkoja ja seuratoimintaa on tarjolla yllin kyllin, mutta pienissä pitäjissä ei saada kasaan edes joukkueita. Kun syntyvyys muuttotappiokunnissa laskee entisestään, polarisoituminen vauhdittuu lisää.

Siksi etenkään pikkukaupungeissa ei ole varaa minkäänlaiselle lajien- tai lähiseurojen väliselle ristihännänvedolle, josta on kuultu kauhutarinoita riittävän paljon.

Kunta- ja lajirajat ylittävä yhteistyö on ainoa mahdollisuus siihen, että lapsille löytyy edes joukkueita joissa harrastaa. Jos omatoimisen liikunnan lisäksi myös seuroissa harrastaminen hiipuu, liikuntapommi kasvaa entistäkin valtavammaksi.

Se on uudessa kansantaudissa vain pieni sivuseikka, että suomalainen huippu-urheilu on yksi kärsijöistä. Mitä vähemmän nuoria liikkuu riittävästi, sitä vähemmän huippuyksilöitä putkahtaa esiin.

Pienestä suunnanmuutoksesta hyötyisi sekä urheilu että kansanterveys.

Nyt lasten ja nuorten harrastustoimintaa on huippu-urheilun ehdoilla viety liiankin lajikeskeiseksi ja valmentajajohtoiseksi.

Yhteen lajiin keskittyminen johtaa liian usein aivan liian vähäiseen yleisliikunnan määrään ja laji-innon hiipuessa mahdollisesti koko liikunnan harrastamisen hylkäämiseen.

Siksi olisi tärkeää, että lapset liikkuisivat monipuolisesti, jotta Suomessa olisi tulevaisuudessa ennen kaikkea työkuntoisia aikuisia.

Terveestä massasta voi sitten ponnistaa jokunen huippu-urheilijakin.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?