Kommentti: Kulttuuriväki pisti Sanna Marinin pasmat sekaisin, mutta urheiluväki seisoo tumput suorana – loppulaskun maksavat lasten isät ja äidit - Urheilu - Ilta-Sanomat

Kommentti: Kulttuuriväki pisti Sanna Marinin pasmat sekaisin, mutta urheiluväki seisoo tumput suorana – loppulaskun maksavat lasten isät ja äidit

Kulttuuriväki on hallinnut rahanjakokeskustelua ja urheiluväki on istunut hiljaa nurkassa. Loppulaskun tästä hiljaisuudesta maksaa urheilun suurin rahoittajataho, kirjoittaa uutispäällikkö Juha Hiitelä.

15.10. 18:25

Urheiluväki on perinteisesti ollut lahjakas löytämään syitä ongelmiin muualta kuin peilistä. Oli kyse sitten kansainvälisestä menestyksestä tai lasten-, nuorten tai kuntoilijoiden liikunnasta.

Usein vika on olosuhteissa, vaikka meillä on jäähalleja niin paljon, että heikommat ovat menneet konkurssiin ja tekonurmia niin paljon, että oikeita nurmikenttiä on kohta vaikea löytää. Ja esimerkiksi energiasyöppöjä hiihtoputkia on rakennettu ympäri Suomea.

Välillä vika on ollut koululiikunnassa, jota on valitusten perusteella yleensä liian vähän, ihan niin kuin liikunta olisi tärkeämpää kuin vaikkapa matematiikka tai kielten opiskelu. Urheiluväki ei ole tässä yhteydessä koskaan puhunut opetuksen tasosta, koska liikunnanopettajat ovat aina osa urheiluperhettä.

Yleensä vika on kuitenkin ollut rahassa. Tai sen puutteessa. Kun veikkausvoittovarat ovat olleet valtion budjetin ulkopuolella ja ovat olleet niin sanotusti ikuinen sampo, rahan pyytämisen määrässä ei ole ollut mitään tolkkua. Rahaa on pyydetty ja jaettu paljon, ja silti mikään ei ole riittänyt.

Mutta juuri tällä viikolla urheiluväki on seissyt tumput suorina ja hiljaa nurkassa, kun muut ovat paukuttaneet pöytää ja hallinneet keskustelua rahasäkin jakamisesta.

Valtakunnassa on tällä viikolla keskusteltu päiväkausia kulttuurin määrärahojen leikkauksesta. Kulttuuriministeri Antti Kurvinen on ilmoittanut pitävänsä kiinni sovituista reilun 18 miljoonan leikkauksista ja kulttuuriväkeä Kesärannassa isännöinyt pääministeri Sanna Marin on kääntänyt kelkkansa leikkausten suhteen.

Pääministeri ehti jopa ilmoittaa sosiaalisessa mediassa, että Sdp:n mielestä leikkaukset pitää perua.

Kulttuurileikkauksista on tullut hallituskriisi, mutta kukaan ei puhu urheilun määrärahaleikkauksista mitään. Tampereen Ilveksen kannattajaksi julistautunut Marinkin puhuu vain kulttuurimäärärahoista ja ”muista edunsaajista”. Kun pääministeri vielä selitteli tekemisiään erillisissä somevideoissa, näytti siltä, että kulttuuriväki sai Marinin pasmat sekaisin.

Samassa leikkauslistassa urheilulta ollaan viemässä 11,9 miljoonan euron potti. Syynä on veikkausvoittovarojen pieneneminen.

Lue lisää: ”Ministeri yritettiin pukata bussin alle” – hallitus neuvottelee kulttuuri­leikkauksista kireissä tunnelmissa

Kulttuuriväelle valkeni vasta tällä viikolla, että poliitikot käyttävät heitä vain oman kilpensä kiillottamiseen ja puheet useimmiten ovat ristiriidassa tekojen kanssa. Asia tuli heille ilmeisesti yllätyksenä, mutta reaktiot ovat olleet laajat ja ovat saaneet median ja kansan huomion.

Lue lisää: Sanna Marin kommentoi Instagramissa Kesärannan tilaisuutta – esittää myös pahoittelut

Samaan aikaan urheiluväki on nukkunut ruususen unta. Urheiluväki ei ole päiväkausia jatkuvasti rummuttanut sosiaalisessa mediassa alan työllistävää merkitystä tai liikunnan ja urheilun kansanterveydellistä merkitystä. Tai vaikkapa sitä näkökulmaa, että urheiluvedonlyönti myös tuottaa ison osan Veikkauksen varoista joita jaetaan ja joita leikataan.

Torstaina aktivoitui olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori, joka vaati sosiaalisessa mediassa leikkausten vähentämistä.

Vapaavuori oli ennen Helsingin pormestari, mikä on Suomessa painoarvoltaan ministeriluokan pesti. Nyt hän on presidenttipeliä vaivihkaa pelaava urheilupomo, jonka sanomisten painoarvo on marginaalinen verrattuna vaikka puolen vuoden takaiseen aikaan, jolloin hän johti maan suurinta työnantajaa – Helsingin kaupunkia.

Urheilun ongelma on myös se, että eduskunnassa urheilupuolue on kutistunut olemattomiin eikä urheiluväen puolia Arkadianmäellä pidä enää juuri kukaan.

Esimerkiksi Marko Asellin (sd), Sinuhe Wallinheimon (kok) tai Sari Multalan (kok) tie kansanedustajaksi olisi ollut paljon ohdakkeisempi ilman urheilu-uran tuomaa julkisuutta, mutta kolmikko on jättänyt oman viiteryhmän puolustusbarrikadien rakentamisen vähemmälle.

Entinen triathlonisti Pauli Kiuru (kok) on käytännössä ainoana urheilupuolueen edustajana pitänyt voimakkaita puheenvuoroja urheilun puolustamiseksi.

Ei ihme, että Kurvisen kohdalla ei viime päivinä ole kovin montaa kertaa tarvinnut mainita, että hän on kulttuurin lisäksi myös urheilun ministeri. Painetta ei ole tullut hallituksen sisältä eikä oppositiosta. Toisin kuin kulttuurin osalta, jonka painoarvo yhteiskunnassa on tämän viikon julkisen keskustelun perusteella moninvertainen urheiluun verrattuna.

Kun urheiluväki on vuosien ajan valittanut mistä milloinkin ja on nyt kriittisellä hetkellä hiljaa, herää kysymys, että onko sitten kuitenkin parempi, että urheilun määrärahaleikkaukset ajetaan läpi? Olisiko tarvetta kovemmillekin leikkauksille?

Lue lisää: Urheilun rahanpuute ei näy pomojen palkkataulukossa –  vuosipalkat lähes satatuhatta: ”Tarvittaisiin pakkokeinoja”

Onko urheiluväki sittenkin salaa sitä mieltä, että rahaa on syydetty turhuuksiin, kuten johtajien palkkoihin ja byrokratiaan ja nyt on oikea aika leikata?

Vai onko niin, että enää ei kehdata valittaa, kun SM-liigaseurat huusivat viime vuonna konkurssiuhkaa, vaikka saivat 10 miljoonaa koronatukea ja leikkasivat henkilöstönsä palkkoja toisella 10 miljoonalla?

Karuin vaihtoehto on tietysti se, että urheiluväki ei jaksa valittaa eikä jaksa enää olla huolestunut valtion tuista. Jos rahahanat valtion suunnasta tukkiutuvat, niin aina voi mennä toiseen suuntaa, nostaa harrastusmaksuja ja nyhtää tulot urheilua harrastavien lasten vanhempien kukkaroista.

Ovathan isät ja äidit tähänkin asti olleet suomalaisen urheilun suurimmat rahoittajat.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?