Kalervo Kummola pettyi Suomen menestykseen Tokiossa – lataa suoran mielipiteen syyllisistä: ”Suomen urheilun suurin puhallus”

Kalervo Kummolan mielestä Suomen urheilun pitäisi ottaa mallia muista Pohjoismaista – ja ylipäätään sieltä, missä paras tieto on.

Kalervo Kummola kaipaa muutoksia suomalaiseen huippu-urheiluun.

11.8.2021 6:30

Suomen urheilun vahva mies Kalervo Kummola on kaksijakoisissa tunnelmissa Tokion olympialaisten jälkeen. Vuoteen 2016 asti, yhteensä 23 vuoden ajan, Olympiakomitean hallituksessa ja valtuuskunnan puheenjohtajana vaikuttaneen Kummolan mielestä Suomen menestys ei ollut lähelläkään sitä, mitä sen pitäisi olla.

Mutta Kummola ei syytä urheilijoita. Hän näki Tokiossa useita ”orastavia” urheilijoita. Kummola tietää, että nyt niitetään sitä, mitä on vuosia sitten kylvetty.

Kummolan suurin kritiikki kohdistuu jo lähes unohdettuun, surullisen kuuluisaan Huippu-urheilun muutostyöryhmään. Humu-ryhmä aloitti vuonna 2010 silloisen kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin aloitteesta työn ”suomalaisen urheiluelämän uudistamiseksi”.

Ryhmän visio oli, että Suomi on vuonna 2020 paras Pohjoismaa sekä tuloksilla että toimintamallin tehokkuudella mitaten. Loppuvuodesta 2012 saadun loppuraportin on yleisesti kuvailtu olleen tyhjää täynnä.

Suomi oli Tokion mitalitaulukossa kahdella pronssillaan sijalla 85. Norja (4 kultaa, 2 hopeaa, 2 pronssia), Ruotsi (3–6–0) ja Tanska (3–4–4) olivat mitalitaulukon sijoilla 20–25.

Kalervo Kummolaa harmittaa vieläkin Huippu-urheilun muutostyöryhmän viime vuosikymmenen alussa tekemän työn epäonnistuminen.

– Minua on vuosikaudet harmittanut se Humun juttu. Se oli Suomen urheilun kaikkien aikojen puhallus. Viisi ja välillä kuusi henkilöä istui kaksi vuotta kehittelemässä kaikenlaista paperille. Käytännössä ei tapahtunut mitään, Kummola jyrisee.

– Aika kaukana oltiin nyt muiden Pohjoismaiden tasosta. Ruotsi ja Norja taas todistivat, että pohjoismaalaiset voivat yhä pärjätä yleisurheilussa, jopa juoksuissa, Kummola sanoo.

Minäkin kävin joskus Humun toimistolla. Siellä oli erivärisiä pikkulappuja seinät täynnä.

Uinnin pronssimitalisti Matti Mattsson sai toiseksi suurinta, 10 000 euron suuruista kesälajien urheilijan apurahaa. Kalervo Kummolan mielestä urheilijoita pitäisi tukea enemmän siinä vaiheessa, kun nämä ovat vasta matkalla huipulle.

– Minäkin kävin joskus Humun toimistolla. Siellä oli erivärisiä pikkulappuja seinät täynnä. Itse vein heille Uuden-Seelannin vastaavan raportin. En tiedä, lukivatko he sitä. Mutta Suomen kanssa suunnilleen samankokoinen Uusi-Seelanti nappasi Tokiosta parikymmentä mitalia (7–6–7), Kummola huomauttaa.

Suomessakin on välillä keskusteltu Uuden-Seelannin mallin mukaan tiettyihin lajeihin keskittymisestä, Kummola näkee päinvastoin.

– Meidän pitäisi satsata myös näihin uusiin extreme-lajeihin. Esimerkiksi bmx-pyöräily sopisi varmaan suomalaisille hyvin, kun pikkupojat ajelevat ympäriinsä metsissä, Kummola miettii.

Yleisesti Kummola haluaa kiinnittää huomiota valmennuksen laatuun.

Mira Potkonen, 40, teki olympiahistoriaa voittamalla mitalin kaksissa peräkkäisissä olympiakisoissa ja olemalla nyrkkeilyn kautta aikojen vanhin olympiamitalisti.

– Pitäisi lähettää valmentajat parhaaseen oppiin. Esimerkiksi vesiurheilussa juuri Uuteen-Seelantiin, ja ylipäätään sinne, missä eri lajeissa menestytään. Minulla on tunne, että Suomessa kaikki eivät tiedä, mitä maailman huipulle pääseminen vaatii, Kummola sanoo.

– Meillä yksilölajien valmentajat ovat jääneet sivuraiteelle. Valmentajille tehdään lyhyitä projektisopimuksia, vaikka valmenta(utu)misessa on kyse pitkäaikaisesta prosessista. Jopa yksi olympiadi on lyhyt aika. Pitää tehdä pidempiä sopimuksia, joiden aikana valmentajilla on myös tieto leivästä.

Meillä yksilölajien valmentajat ovat jääneet sivuraiteelle. Pitää tehdä pidempiä sopimuksia, joiden aikana valmentajilla on myös tieto leivästä.

Wilma Murto on esimerkki urallaan vahvasti ylöspäin menossa olevasta nuoresta urheilijasta. Murto on saanut paljon taloudellista tukea entiseltä NHL-jääkiekkoilijalta Jussi Jokiselta.

Kummola puhuu samasta asiasta, josta Urheilulehti kirjoitti viime kesänä laajasti. Suomen urheilun rahavaroista ”kentälle” asti valuu vain pisaroita, ja aivan viimeisinä jonossa seisovat valmentajat odottavat, jäisikö heillekin jotain jaettavaa.

– Meillä unohdetaan, että urheilijan tukiverkko on järjestyksessä perhe, valmentaja, seura, lajiliitto, ja sitten vasta Olympiakomitea. Olympiakomiteassa ei urheilijoita tehdä, Kummola sanoo.

Lue lisää: 151 miljoonan euron potista riitti urheilijoille vaivaiset 1,5 prosenttia – näihin paikkoihin rahat upposivat

Kummolan mukaan nyt olisi hyvä aika, taas kerran, miettiä Olympiakomitean roolia Suomen urheilussa. Lontoon vuoden 2012 olympialaisten jälkeen Olympiakomitean organisaatioon tuli lajiryhmävastaavia. Vuoden 2017 alussa Olympiakomitea sekä liikunta- ja urheiluorganisaatio Valo yhdistyivät yhdeksi katto-organisaatioksi.

Skeet-ampuja Eetu Kallioiselle ei riittänyt osallistuminen olympialaisiin – Kallioinen pettyi rankasti neljänteen sijaansa.

– Tässä on yhdeksän vuotta kokeiltu, eivätkä saavutukset ole kovin erikoisia verrattuna aikaan ennen sitä. Onko oikea ratkaisu, että Olympiakomitean puolella on lajivastaavia, vai pitäisikö resurssit ja urheilun rahat, ne pikkupennoset, siirtää seuroille ja liitoille, Kummola kysyy.

– Jos veikkausvoittorahojen kohdentaminen menee uusiksi, olisi hyvä aika katsoa asiaa muutenkin uudestaan, Kummola sanoo.

Olympiakultamitalistille voitaisiin maksaa 200 000 euroa.

Kalervo Kummolan mielestä Suomen kannattaisi satsata myös uudempiin, niin sanottuihin extreme-lajeihin. Lizzie Armanto edusti Suomea skeittauksessa.

Urheiluasioista vastaava tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen sanoi lauantaina mielipiteenään, että ”vuoden 2024 alusta Veikkauksen tuotot tulisi siirtää valtion budjettiin”.

Lue lisää: Tiede- ja kulttuuriministeri Kurvinen kannattaa Veikkauksen tuottojen siirtämistä valtion budjettiin

Kummolan mielestä Suomen urheilu kaipaa lisää rahaa, ja myös urheilijoiden ja valmentajien pitäisi saada niistä kunnon osuus.

– Olympiakultamitalistille voitaisiin maksaa 200 000 euroa, ja se olisi vieläkin alakanttiin moneen maahan nähden. Ja se on nurinkurista, että Olympiakomitean kautta jaettavat ministeriön rahat tulevat palkkiona menestyksestä, mutta mistään ei tule rahaa silloin, kun urheilija sitä kaikkein eniten tarvitsisi, Kummola huomauttaa.

Mutta mistä nämä lisärahat urheilun perustyöhön tulisivat?

– Pitäisi pystyä hankkimaan enemmän sponsoreita. Sittenhän niitä löytyy, kun on näyttöjä. Mutta rahanjako pitäisi muuttaa niin, että satsataan lahjakkaaseen urheilijaan, jolla ei vielä ole näyttöjä, Kummola ehdottaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?