Suek töppäsi jälleen – Olli Rauste yllättyi vain yhdestä asiasta - Urheilu - Ilta-Sanomat

Suomen dopingvalvojan karmea moka: olympiaurheilija kärähti väärien ohjeiden vuoksi

Paratriathlonisti Liisa Liljan tapaus vahvistaa juristi Olli Rausteen mukaan vaikutelmaa, että urheilijat ovat lainsuojattomia.

Liisa Lilja sijoittui Rion paralympialaisen triathlonissa syyskuussa 2016 neljänneksi. Nyt hänen paralympiamatkansa saattaa tyssätä Suekin virheelliseen ohjeeseen.

20.7. 18:55 | Päivitetty 21.7. 9:42

Urheiluoikeuteen perehtynyt kokenut juristi Olli Rauste sekä yllättyi että ei yllättynyt paratriathlonisti Liisa Liljan tapauksesta. Liljan osallistuminen Tokion paralympialaisiin on uhattuna, koska Suomen urheilun eettinen keskus (Suek) antoi väärää tietoa Liljan käyttämään lääkevalmisteeseen liittyen.

Lilja sai Suekilta ohjeen, että hänen ei tarvitse hakea erivapautta käyttämäänsä astmalääkkeeseen. Myöhemmin ilmeni, että Lilja tarvitseekin erivapauden johtuen muusta lääkityksestään.

Lilja antoi kiellettyä ainetta sisältäneen dopingnäytteen 13. kesäkuuta paratriathlonin maailmancupin osakilpailussa Ranskassa, Yle kertoi maanantaina.

Rauste kritisoi Suekin toimintaa Helsingin Sanomissa jo toukokuussa, kun Suek tutki aitajuoksija Lotta Haralan mahdollista toimintakiellon rikkomusta. Sittemmin ilmeni, että Suek oli alunperin antanut Haralalle väärää tietoa toimintakieltoon liittyen.

– Kun kuulin Liljan tapauksesta, mietin vain, että uusin töppäys tuli nopeammin kuin odotin, Rauste sivaltaa.

– Aivan kuin Suekissa ei ymmärrettäisi, miten vakavista asioista urheilijan kannalta on kyse ja millainen koettelemus dopingmyllyyn joutuminen on. Kansainvälinen dopingsäännöstö on todella monimutkainen, ja sen tulkitseminen on vaativaa juridiikkaa. Ne säännöt pitää tuntea todella hyvin ennen kuin aletaan antaa ohjeita, Rauste huomauttaa.

Suekin pääsihteeri Teemu Japisson myönsi IS:n haastattelussa Liljan ja Haralan tapauksissa tapahtuneet virheet.

– Meidän roolissamme virheitä ei saa tulla, se on ehdoton lähtökohta. Jokainen virhe on erittäin valitettava ja analysoidaan tarkasti, ja teemme tarvittavat kehittämistoimenpiteet.

Japissonin mukaan Suekissa tiedostetaan, kuinka merkittävistä asioista on kyse.

– Kyllä me sen ymmärrämme, todellakin. Urheilijoiden pitää pystyä täysin luottamaan meiltä saamaansa tietoon ja ohjeisiin, jotta he pystyvät urheilemaan puhtaasti. Harmittaa aivan mielettömästi, Japisson totesi.

Lue lisää: Suekin johtaja Teemu Japisson myöntää virheet – ”Näitä ei olisi saanut tapahtua”

Liisa Lilja joutuu odottamaan kansainvälisen triathlonliiton ja antidopingjärjestö Wadan ratkaisua ennen kuin paikka Tokion paralympialaisissa varmistuu.

Liljan ja Haralan tapauksissa urheilijan olisi siis pitänyt huomata, että Suekilta saadut ohjeet olivat väärät.

– Silloin on rima aika korkealla. Mutta säännöt ovat selkeät: lopullinen vastuu on urheilijalla. Ikävintä tässä on, että Liljalle kuuluisi antaa kilpailukielto, vaikkei hän ole tehnyt mitään väärää, Olli Rauste sanoo.

– Sääntöjen näkökulmasta ei oikein ole muuta vaihtoehtoa. Joissakin muissa maissa dopingkulttuuri saattaa olla vähän erilainen, eikä voi olla niin, että väärät ohjeet hyväksyttäisiin aina selitykseksi, ja urheilija vapautuisi, Rauste huomauttaa.

Rausteen mielestä ongelman ytimessä on se, että Suek ei lopulta ole vastuussa mistään.

– Suek toimii dopingasioissa poliisina ja syyttäjänä ja vie tapaukset antidopingasioiden kurinpitolautakuntaan, joka tekee lopulliset päätökset. Jos käy ilmi, että Suek on toiminut väärin, Suek vetoaa siihen, että he eivät ole kurinpitoelin. Sen jälkeen urheilija voi valittaa oikeusturvalautakuntaan, Rauste sanoo.

– ”Tavallisissa” rikosasioissa epäilty voi tehdä kantelun poliisin ja syyttäjän toiminnasta valtakunnansyyttäjälle, joka voi siirtää tutkinnan toiselle syyttäjälle. Urheilussa tällaista prosessia kontrolloivaa tahoa ei ole, hän vertaa.

Aitajuoksija Lotta Harala sai Suekilta ensin virheellistä tietoa väliaikaiseen toimintakieltoon liittyen.

Rausteen mukaan urheilijan oikeusturvan vuoksi pitäisi olla olemassa taho, jolle urheilija voisi valittaa jo ennen kurinpitomenettelyä.

– Se on helposti vuoden puolentoista prosessi, jonka vuoksi urheilijan ura voi loppua. Olen ehdottanut, että pitäisi olla kaikista osapuolista riippumaton valtuutettu, jolle urheilijat, jotka kokevat tulleensa kaltoin kohdelluksi, voisivat tehdä tutkintapyynnön, hän sanoo.

Rausteen visiossa tämä ”urheiluvaltuutettu” voisi olla vaikkapa oman toimen ohella toimiva hovioikeuden tuomari tai neutraali asianajaja, jonka laatima raportti esiteltäisiin Opetus- ja kulttuuriministeriön alaiselle Urheilun eettisten asioiden neuvottelukunnalle. Sitä johtaa urheiluoikeuden professori Antti Aine.

Juristi Olli Rausteen mielestä Suomeen tarvittaisiin erillinen urheiluvaltuutettu. Hän on myös ehdottanut Suekille eräänlaista varmistusmekanismia virheiden välttämiseksi.

Rausteen mielestä myös Suekin valvonta on puutteellista. Suekin toimintaa valvovat sen jäsenet Suomen Olympiakomitea ry, Suomen Paralympiakomitea ry ja Suomen Urheilulääkäriyhdistys.

– Mielestäni Suekin valvonta kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriölle, josta olen kysynytkin, aikovatko he tehdä asialle jotain. OKM:n pitäisi herätä, sillä näitä tapauksia on liikaa, Rauste sanoo.

Hänen mielestään Suekin asema on monella tapaa kimurantti.

– Suek ei ole juridisesti viranomainen, mutta se käyttää viranomaisvaltaa urheilun sisällä. Se ei ole julkisoikeudellinen toimija, vaan vähän kuin yksityinen parkkivalvoja. Juuri siitä syntyy tämä valvontaongelma, Rauste vertaa.

Rauste kertoo myös puhuneensa Suekille eräänlaisesta varmistusmekanismista.

– Olen ehdottanut heidän perustoimintamalliinsa sellaista pykälää, että vähänkään monimutkaisemman juridisen asian ollessa ratkaistavana heillä olisi velvollisuus pyytää ulkopuolinen asiantuntijalausunto. Mutta ilmeisesti se ei ole saanut kannatusta, koska he katsovat osaavansa asiat, Rauste sanoo.

– Tämä varmistusmekanismi maksaisi jonkin verran, mutta mielestäni urheilijan oikeusturva on niin tärkeä, että siitä pitää olla valmis maksamaan.

Rausteen mielestä Haralan ja Liljan tapaukset vahvistavat käsitystä urheilijoiden asemasta lainsuojattomina.

– Asiat ovat parantuneet paljon 10–20 vuodessa, mutta yhä näitä tapauksia tulee. Viime aikoina taas vähän liikaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?