Urheilun rahanpuute ei näy pomojen palkkataulukossa –  vuosipalkat lähes satatuhatta: ”Tarvittaisiin pakkokeinoja” - Urheilu - Ilta-Sanomat

Urheilun rahanpuute ei näy pomojen palkkataulukossa –  vuosipalkat lähes satatuhatta: ”Tarvittaisiin pakkokeinoja”

Urheilun rahat: Tuoreimmat ansiotulotiedot ovat vuodelta 2019, jolloin eniten ansaitsivat erityisesti suurten lajiliittojen avainhenkilöt.

Urheilupomoilla on Suomessa hyvät palkat.

11.6. 12:19

Urheilulehden ja Ilta-Sanomien jättiselvitys paljastaa, että joissakin opetus- ja kulttuuriministeriöltä (OKM) valtiontukea saavissa urheilun lajiliitoissa henkilöstökulut ovat suuremmat kuin niiden oman varainhankinnan tulot, jopa selvästikin.

Lisäksi löytyy kymmenkunta liittoa, joissa henkilöstökulut ovat 50–96 prosenttia suhteessa omaan varainhankintaan. Selvityksemme perusteella ylipäätään merkittävä osa OKM:n vuosittaisesta urheilun ja liikunnan avustuspotista (vuonna 2020 noin 120 miljoonaa euroa) kuluu palkkakuluihin sekä lajiliitoissa että erilaisissa palvelu- ja aluejärjestötöissä.

Lue lisää: Hyvät vanhemmat! Näin lastenne harrastuksissa hukataan julkista rahaa kankkulan kaivoon: ”Järjestelmää käytetään hyväksi”

OKM:n henkilöstökulutaulukkoon on monessa kohdin laskettu palkkojen lisäksi mukaan myös lajiliittojen erilaisia toiminnallisia maksuja, kuten erotuomaripalkkioita. Nämä kulut nostavat osassa liittoja kokonaispottia, mutta eivät muuta isoa kuvaa: monien kattojärjestöjen varsinaisten työntekijöiden palkkakuluja hämmästellään laajasti.

Yksi heistä on Aalto-yliopiston rahoitusalan professori Seppo Ikäheimo, jolle esittelimme OKM:ltä saadut tiedot.

Rahoitusalan professori Seppo Ikäheimo.

– Lajiliittojen henkilöstökulut vaikuttavat kyllä tosi suurilta – samoin kuin useiden toiminnanjohtajien ja vastaavien vuosipalkat suhteessa varsinaisen toiminnan tuloihin, ja siis kun muistetaan, että niiden tehtävänä on edistää aktiivisesti erityisesti junioriurheilua, Ikäheimo linjaa.

OKM:n tuoreimmat – osaltaan vuoden 2020 avustuspäätösten pohjana olleet – henkilöstökululaskelmat ovat vuodelta 2018, jolloin lajiliittojen henkilöstökulut olivat yhteensä yli 46 miljoonaa euroa. Avustusta ne saivat yhteensä hieman päälle 22 miljoonaa euroa.

Verohallinnosta hankittujen tietojen (tuoreimmat datat koskevat verotusvuotta 2019) perusteella operatiivisten toimihenkilöiden kovapalkkaisimmat löytyvät pitkälti suurimmista lajiliitoista: vuonna 2019 Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja Matti Nurminen tienasi 168 441 euroa, Palloliiton pääsihteeri Marco Casagrande 138 064 euroa, Lentopalloliiton toiminnanjohtajana vielä tuolloin toiminut Keijo Säilynoja 134 962 euroa, Hiihtoliiton vastaavalla pallilla vielä vaikuttanut Mika Kulmala 106 604 euroa (tieto vuodelta 2018) sekä Salibandyliitossa niin ikään tällä tittelillä operoinut ollut Kari Lampinen 100 819 euroa.

Säilynojan jälkeen Lentopalloliiton toimitusjohtajana toimi hetken aikaa (aloitti 1.5.2019) Seppo Siika-aho, joka oli sitä ennen operoinut helsinkiläisen Puma-Volleyn puheenjohtajana ja juniorivalmentajana. Vuonna 2019 Siika-ahon ansiotulot olivat 95 356 euroa.

Hiihtoliitossa vaihtui toiminnanjohtaja keskellä vuotta 2019. Syyskuussa tehtävässä aloittaneen Ismo Hämäläisen ansiotulot 2019 olivat 78 671 euroa, mutta lienevät sittemmin nousseen, sillä Hiihtoliiton markkinointijohtajana työskennellyt Jari Töykkä ansaitsi tuolloin 104 737 euroa.

Viime viikolla tikunnokkaan aitajuoksija Lotta Haralan dopingtapauksessa nostetun Suekin (Suomen urheilun eettinen keskus) pääsihteerin Teemu Japissonin ansiotulot olivat 95 733 euroa. Laskimme, että haravointimme perusteella kymmenen eniten ansiotuloja saaneen kuukausittainen keskiansio oli 7 853 euroa ja vuosiansio keskimäärin noin 94 200 euroa.

Ylipäätään selvästi yli kymmenkunta urheilupomoa pääsi yli 80 000 vuositienesteihin, kuten esimerkiksi Pesäpalloliiton toiminnanjohtajana toiminut Arto Ojaniemi (81 821 euroa).

Pesäpalloliiton henkilöstökulut herättivät kummastusta OKM:n johdossa viime vuosikymmenen alkupuolella, jolloin urheiluministerinä toiminut Paavo Arhinmäki (vas) leipoi yhdessä erityisavustajansa Jussi Saramon kanssa OKM:n tuille palkkakaton.

Pesäpalloliiton nykyinen toiminnanjohtaja Petri Pitkäranta aloitti tehtävässään 2020, tienaten sitä ennen vuonna 2019 ansiotuloina 192 579 euroa.

Petri Pitkäranta, ovatko ansiotulosi laskeneet Pesäpalloliiton pomona eli siis vuodesta 2019, jolloin vielä työskentelit liike-elämässä?

– Nykyisessä tehtävässäni Pesäpalloliiton toiminnanjohtajana ja Superpesis Oy:n toimitusjohtajana palkkani on merkittävästi pienempi, todellakin aivan eri kategoriassa kuin aiemmin. Ansiotuloissani on ollut jo useita vuosia myös hallituspalkkioita eri yhtiöistä – esimerkiksi tänäkin vuonna olen saanut niitä kolmelta eri yhtiöltä, Pitkäranta sanoo.

Verottajan aineistossa ei erotella, mitkä ansiotulot on saatu varsinaiselta työnantajalta ja mitkä mahdollisesti toisaalta. Esimerkiksi hallituspaikat toisissa organisaatioissa ovat mukana kokonaisuudessa. Sitä vastoin pääomatulot verottaja erottaa ansiotuloista.

Yleisesti ottaen urheiluorganisaatioiden pomojen palkat stemmaavat julkisen sektorin suomalaisjohtajien yleiseen palkkatasoon, noin 70 000–75 000 euroon vuodessa. Mutta.

Aina tässä vaiheessa keskusteluja tapetille nousee urheilukentän kollektiivinen näkemys siitä, etteivät läheskään kaikkien lajiliittojen avainhenkilöt tee urheilun ja liikunnan kannalta tehokasta työtä – ja että juuri sen vuoksi he ovat ylipalkattuja. Muistutetaan myös, että suomalaisten palkka- ja palkkiotulojen mediaani on 2 958 euroa kuukaudessa (Tilastokeskuksen mukaan joulukuussa 2020.

Kun Urheilulehti ja Ilta-Sanomat viimeksi vuonna 2016 tekivät urheilupomojen palkkaselvityksen, mm. Olympiakomitean valtuuskunnan silloinen puheenjohtaja Kalervo Kummola sekä hiihtomaajoukkueen ex-päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö latasivat aiheesta suorat sanat.

Kyrön mukaan pomojen palkoissa oli kyse ”silkasta rahastuksesta”, Kummolan puolestaan näki ”organisaatioiden hallitusten suhteellisuudentajun pettäneen”.

– Julkisella puolella monet urheilupomot ansaitsevat liikaa. Jos tuloksia ei tule, edes ykkösjohtajien kuukausipalkat eivät saisi olla 5 000–7 000 euroa korkeampia, Kummola sanoi tuolloin.

Nyt haastattelemamme urheiluvaikuttajat ja rahoitusalan asiantuntijat tukevat pitkälti näitä näkemyksiä.

– Se oleellinen kysymys on, tehdäänkö lajiliitoissa palkkojen veroista, tuloksellista työtä vai onko tarkoituksena ylläpitää enemmänkin hallinnollisia järjestelmiä, vieläpä hyväpalkkaisia sellaisia, Ikäheimo tiivistää monien ajatukset.

Asiantuntijat siis näkevät ydinongelmaksi nimenomaan sen, että merkittävä osa lajiliittojen palkatuista tekee urheilun ja liikunnan kannalta merkityksetöntä työtä – heidän aikansa hukkuu mm. kokousten valmisteluun, pöytäkirjojen laatimiseen ja kirjeiden lähettämiseen.

Esimerkiksi jopa monet urheilujohtajista tai valmennuspäälliköistä tekevät toimistotyötä sen sijaan, että he vaikuttaisivat suoraan kenttätasolla, juniori- tai huippu-urheilijoiden parissa.

Koska henkilöstökuluja kanavoidaan isolta osin tehottomasti, niiden kokonaispotin katsotaan muodostuvan relevantiksi ongelmaksi urheilun ja liikunnan kenttätason kehittämistyöstä sekä vanhempien alati kallistuneesta maksutaakasta puhuttaessa. Tämän allekirjoittaa myös OKM.

– Lajiliitto saa kattaa osan henkilöstönsä palkkakuluista OKM:n toiminta-avustuksesta, mutta ideana ei tietenkään ole, että tuki menee hallinnollisten järjestelmien ylläpitämiseen, vaan johonkin sellaiseen tehokkaaseen toimintaan, joka auttaa saavuttamaan liiton omat tavoitteet, OKM:n nuoriso- ja liikuntapolitiikan erityisasiantuntija Hannu Tolonen linjaa.

– Ikävä kyllä, osassa liittoja avustus on mennyt pitkälti hallinnon pyörittämiseen, eikä siis varsinaiseen liikunnan ja urheilun kenttätyöhön.

Filosofian tohtori ja pitkän linjan urheiluvaikuttaja Jyri Puhakainen näkee nykysysteemin nostavan selvästi vanhempien vuosittaisia lasten ja nuorten harrastuskustannuksia. Hän kiteyttää monien asiantuntijoiden näkemykset näin:

– Koko systeemi ja urheiluhallinto eivät ole tästä ajasta. Urheilun perustasolla eli seuroissa tehdään työ, mutta hallinto ottaa rahat, Puhakainen lataa.

Ikävä kyllä osassa liittoja avustus on mennyt pitkälti hallinnon pyörittämiseen, eikä liikunnan ja urheilun kenttätyöhön.

– Urheilussa on paljon suojatyöpaikkoja, liiaksi hallinnollista työtä tekevää henkilökuntaa. Nämä eivät ole pätemättömiä työntekijöitä, vaan kyse on siitä, että he ajautuvat tekemään urheilun ja liikunnan kannalta tuloksetonta työtä.

OKM:n tuille asetettu lajiliittokohtainen palkkakatto on henkilöä kohden bruttona 4 500 euroa kuukaudessa. Ongelmana nähdään kuitenkin valvonta, jota ei monen mielestä käytännössä ole. Tämän haasteen sekä Arhinmäki että Saramo tiesivät jo uudistusta vääntäessään 2011–2014.

Urheiluvaikuttajien mielestä henkilöstökulut eivät todennäköisesti aiheuttaisi niin paljon närää, jos liitot olisivat nykyistä enemmän omavaraisia. Selvityksemme kertoo, että puolet urheilun ja liikunnan lajiliitoista elävät, jotkut jopa 70–90-prosenttisesti, vähintään neljänneksen verran OKM:n vuosittaisen toiminta-avustuksen varassa.

Toisestakin puolikkaasta löytyy useita liittoja, jotka maksattavat varsinaisen toimintansa kuluista liki neljänneksen julkisilla varoilla, mutta kokonaiskeskiarvoa (liittojen avustuspotti yhteensä noin 23 miljoonaa) laskevat muutamien pitkälti omavaraisten suurliittojen budjetit – esimerkiksi Jääkiekkoliiton (tuen osuus 5%), Palloliiton (10%) ja Koripalloliiton (11%).

Vanhempien ja urheilijoiden maksutaakassa suuret avustussummat eivät näy. Vanhemmat rahoittavat tutkitusti peräti yli 70 prosenttia koko urheilutoiminnasta.

Samaan aikaan faktat ovat rankasti urheilun ja liikunnan toimijoita vastaan: huippu-urheilun menestys erityisesti perinteisissä olympialajeissa on romahtanut eikä kansa ole koskaan liikkunut yhtä vähän kuin nykyään – ei varsinkaan yhdistysvetoisten järjestöjen innostamina.

– Tässä isossa kokonaisuudessa nousee erityisesti esiin tulosvastuun puute. Valtiontuet vaikuttavat olevan järjestöille pitkälti automaatioita, niissä ei juuri heilahtelua tapahdu. Ja kun tulosvastuu puuttuu, organisaatioissa vaivutaan herkästi ruususenuneen, professori Ikäheimo näkee.

– Organisaatioiden pitäisi aika ajoin ravistella itseään ja miettiä, keitä varten ne ovat olemassa. On kuitenkin inhimillistä, etteivät ne tee tätä vapaaehtoisesti. Niinpä tarvittaisiin pakkokeinoja, jotta urheilu- ja liikuntakenttä voisivat saada haluamansa muutoksen toimintaansa. Ja raha on yleensä paras pakkokeino.

Lue lisää: Tässä on yksi Suomen kummallisimmista miljoonainvestoinneista: ”Menty aivan perälaudasta seinään”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?