Kommentti: Urheilun rahoja kuppaa käenpoikien armeija – hukatut miljoonat pitää nyt ohjata perheille - Urheilu - Ilta-Sanomat

Kommentti: Veikkauksen rahoja kuppaa käenpoikien armeija – hukatut miljoonat pitää nyt ohjata perheille

Urheilun rahat: Urheilun ja liikunnan tehoton rahoitusjärjestelmä kaipaa täydellisen remontin, kirjoittaa urheilutoimituksen esimies Vesa Rantanen.

Urheilun rahat kannattaisi ohjata sinne, missä niitä käytetään urheiluun.

11.6. 16:55

Vuosi sitten Urheilulehti julkaisi juttupaketin ”urheilun rahat”, jossa käytiin läpi vuoden 2019 rahoituspäätökset. Nyt ilmestyi osa kaksi – tutkinnassa on vuoden 2020 potti.

Juttusarjassa pyritään selvittämään urheilun rahoituksen – ikuisen puheenaiheen – ongelmat. Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) on suurin yksittäinen urheilua ja liikuntaa Suomessa rahoittava taho.

Rahan hankkii valtion mandaatilla Veikkaus, mutta koska raha kulkee säädetysti ministeriön kautta, puhutaan veikkauspotin yhteydessä yleisesti valtion urheilurahasta.

Kun viime vuonna aloitimme urheilurahojen tutkimisen, suurinta hämmästystä herätti tämä fakta: vuoden 2019 peräti 151 miljoonan euron valtionpotista suorana urheilijatukena urheilijoille meni 2,3 miljoonaa – vaivainen 1,5 prosenttia.

Lue lisää: 151 miljoonan euron potista riitti urheilijoille vaivaiset 1,5 prosenttia – näihin paikkoihin rahat upposivat

Suhde oli vuodelta 2020 käytännössä sama, joten kiinnostavin kysymys on edelleen, mihin muut rahat menevät.

Toki rahalla tuetaan tärkeää taustatyötä, tutkimusta ja liikuntapaikkarakentamista. Kun OKM:n Excelin perkaa kriittisin silmin, huomaa, että rahalla myös tuetaan tehottomaksi haukuttua toimintaa avokätisesti.

Lue lisää: Hyvät vanhemmat! Näin lastenne harrastuksissa hukataan julkista rahaa kankkulan kaivoon: ”Järjestelmää käytetään hyväksi”

Suomessa on valtava määrä liittoja, järjestöjä ja yhdistyksiä, joiden oma varainhankinta ei riitä murto-osaankaan toiminnan kuluista, ei edes henkilöstön kuluihin.

Osa järjestöistä elää pelkästään yhteisen rahan varassa ja jotkut niistä ovat ylipäätään olemassa vain hakeakseen avustuksen seuraavalle vuodelle.

Lähes automatisoidun rahanjakomekanismin takia niistä on tullut härskejä yhteisen hyvän kuppaajia.

Suomessa ikuinen valitusvirsi on, ettei urheilun ja liikunnan sektorilla ole tarpeeksi rahaa. Väite ei ole totta. Vuonna 2020 OKM:n potti pieneni 120 miljoonaan euroon vuodesta 2019 Veikkauksen ongelmista johtuen, mutta se on silti iso kasa rahaa.

Ministeriön rahoittaman toiminnan kirous on tehottomuus. Systeemi palkitsee ihan samalla tavalla laadukkaan kuin heikon toiminnan. Yleisellä tasolla rahaa valuu yhä järjettömiä määriä hallinnollisesti raskaan järjestötoiminnan ylläpitämiseen.

Valtiolliselle rahoitukselle on asetettu kaksi kirkasta tavoitetta: parantaa kansanterveyttä liikuttamalla ihmisiä ja hankkia urheilumenestystä.

Jos laskuista jätetään muutama käytännössä omavarainen huippukova palloilujoukkue, niin juuri näissä kahdessa asiassa on epäonnistuttu pahoin. Liikkumattomuus on monien tutkimusten mukaan yksi suurimmista kansanterveyden huolenaiheista Suomessa, ja huippu-urheilumenestys on kovin vaatimatonta tavoitteisiin nähden.

Lue lisää: Urheilun rahanpuute ei näy pomojen palkkataulukossa –  vuosipalkat lähes satatuhatta: ”Tarvittaisiin pakkokeinoja”

On helppo vetää johtopäätös: valtava investointi ei täytä sille asetettua tehtävää. Sen sijaan, että maristaisiin rahan määrästä, on perusteltua selvittää, käytetäänkö rahaa oikein.

Selvitystemme mukaan näin ei tapahdu.

Liikuntabudjetilla pidetään monen hyvän asian lisäksi pystyssä massiivista liitto-, järjestö- ja yhdistyshimmeliä, joka imee valtavasti rahaa pysyäkseen pystyssä. Investoinnin onnistumista on mahdoton mitata.

– Ministeriön rahoittaman toiminnan kirous on tehottomuus. Systeemi palkitsee ihan samalla tavalla laadukkaan kuin heikon toiminnan, ja niinpä yleisellä tasolla rahaa valuu yhä järjettömiä määriä hallinnollisesti raskaan järjestötoiminnan ylläpitämiseen, Suomen urheiluliiton puheenjohtaja Sami Itani sanoo Urheilulehden tuoreessa selvityksessä.

Liikuntabudjetti uhkaa kutistua entisestään. Veikkauksen asemaa nykyisenlaisena raha-automaattina uhataan monellakin tavalla.

Yhtäällä EU haastaa pelimonopolin ja toisaalla julkinen keskustelu ja tietämyksen kasvu pakottavat ihmiset miettimään Veikkauksen rahojen alkuperää. Niistä huomattava osa tulee peliongelmaisten taskuista. Valistuneimmat edunsaajatkin uskaltavat jo puhua Veikkauksen verirahoista, joten systeemi on vääjäämättä tulossa tiensä päähän.

Tarvittavan 120–150 miljoonan euron siirtäminen ylivelkaisen valtion budjettiin ei ole helppo asia.

Rahankäyttö joutuu siis entistä tarkempaan syyniin. OKM:n nykyinen raha-automaattimalli haastetaan entistä kovempaa.

Lue lisää: Ministeri Antti Kurvinen, joko olisi aika uudistaa urheilun valtionapujärjestelmä? – ”Minulla on valmius...”

Ehdotukseni rahan tuhlaamisen lopettamiseksi on hyvin yksinkertainen.

Käytännön toteuttaminen on tietysti vaikeaa, koska se vaatii nykyisen, monin osin poliittisesti suojellun järjestelmän täysremontin, mutta idea on tämä: Jos potista lohkaistaisiin esimerkiksi kolmasosa – nyt 40 miljoonaa – ja se kohdennettaisiin liikuntaseteleinä vanhemmille, moni keskeinen ongelma ratkeaisi.

Urheilukeskustelussa unohtuu nimittäin valitettavan usein yksi ydinasia: seuratyö. Ylätasolla puhutaan kattojärjestöistä ja liitoista, mutta ohittamaton fakta on, että urheiluseurat liikuttavat suomalaiset lapset ja nuoret.

Lähes kaikki urheilu tapahtuu seuroissa.

Urheiluseurat ovat ylivoimaisesti tärkein osa kokonaisuudesta. Niiden toiminnan rahoittavat lähes kokonaan vanhemmat.

Sitten on liuta organisaatiota, joiden merkitys jää usein hämärän peittoon, mutta ne rahoitetaan sataprosenttisesti yhteisestä potista.

Seuratyö on liikuntapommin purkamisen erikoisyksikkö, mutta se saa lattialta murut, jotka muilta jäävät.

Jos nykyisestä rahoituspotista lohkaistaisiin vaikka mainittu 40 miljoonaa vanhemmille ja harrastajille, joka ainoa euro menisi suoraan urheiluun. Senttiäkään ei uppoaisi palaverikahveihin.

Urheiluseurat ovat ylivoimaisesti tärkein osa kokonaisuudesta Niiden toiminnan rahoittavat lähes kokonaan vanhemmat. Sitten on liuta organisaatiota, joiden merkitys jää usein hämärän peittoon, mutta ne rahoitetaan sataprosenttisesti yhteisestä potista.

Seurat ovat palveluorganisaatioita, joilta vanhemmat ostavat lapsilleen harrastuksen puitteet. Haluatko yleisurheiluun? Hinta x euroa kuussa, sisältää nämä ja nämä toiminnat. Haluatko jalkapalloon? Valitse seura palvelutason ja hinnan mukaan ja mene sinne. Kiinnostaako uinti? Sama kaava.

Näin seurat toimivat ja ne ovat vastuussa jokaisesta sisään maksetusta eurosta. Mitkään urheiluorganisaatiot eivät toimi niin tehokkaasti kuin seurat, isot ja pienet.

Ne näyttävät ihmeellisesti selvinneen jopa pandemiasta, vaikka lisenssinhaltijoiden (eli maksajien) määrä romahti Olympiakomitean mukaan lähes 20 prosenttia koronarajoitusten takia.

Samalla taklattaisiin iso ongelma eli harrastamisen kalleus. Kalliit harrastusmaksut on yksi syy siihen, miksi liian monet lapset ja nuoret eivät liiku.

Rahan kaataminen nykysysteemiin on monin osin järjetöntä haaskuuta. Nyt raha pitää ottaa pois tehottomasta ulkokaaren näpertelystä ja syöttää se suoraan ytimeen eli ihmisille, jotka haluavat itselleen ja lapsilleen urheilullisen elämän.

Näin liikuntapommi puretaan, eikä niin, että sadat viranhaltijat uuvuttavat toisensa kuoliaiksi kalvosulkeisissa.

Urheilun rahat on viisainta ohjata sinne, missä ne käytetään urheiluun eikä kampaviinereihin.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?