Lasse Lempainen päätti 10-vuotiaana ryhtyä kirurgiksi – käsi ei saa täristä, kun leikkaa sadan miljoonan arvoista jalkaa - Urheilu - Ilta-Sanomat

Käsi, joka ei tärise

Kun miljoonien arvoinen urheilija, manageri ja joukkuelääkärit esittävät kaikki omia toiveitaan, urheilukirurgi Lasse Lempainen pitää pään kylmänä ja käden vakaana.

Lasse Lempainen päätti jo nuorena poikana valita urheilu-uran sijaan uran urheilukirurgina.


30.5. 14:15

Kun käy leikkaamaan 100 miljoonan euron arvoisen jalkapalloilijan jalkaa, niin eikö kirurgin käsi yhtään tärise?

Ortopedi Lasse Lempainen sanoo, että ei tärise, käsi on aina vakaa. Mutta joskus on leikkauksia, joiden jälkeen on aivan loppu. Tällainen leikkaus oli esimerkiksi silloin, kun Lempainen operoi Turussa FC Barcelonan ja Ranskan maajoukkueen huippuhyökkääjä Ousmane Dembeleen takareittä helmikuussa 2020. Dembele oli loukkaantunut pari kuukautta aiemmin ja vammaa oli kuntoutettu, mutta ensimmäisissä vauhdikkaammissa harjoituksissa takareiden jänne repesi uudestaan, eri paikasta. Lempainen näki vammojen koko tilanteen vasta Turussa leikkaussalissa ja joutui siinä hetkessä päättämään, miten toimia.

– Keskittyminen oli todella intensiivistä ja siinä unohti kaiken muun. Kun lähdin leikkaussalista, oli olo, että olen antanut kaikkeni.

Sellainen ei Lempaista haittaa. Hän päätti 10-vuotiaana ryhtyä urheiluortopediksi ja unelma on ollut kaikkien ponnistelujen arvoinen. Lempainen on kansainvälisesti arvostettu lihas- ja jännevammojen erikoisasiantuntija, jonka luo lennätetään loukkaantuneita huippu-urheilijoita eri puolilta maailmaa. Leikkauspöydälle kipuaa myös suomalaisia urheilijoita ja kuntoilijoita.

– Tänään sovin alustavaa tapaamispäivää Venezuelasta Turkuun matkaavan potilaan kanssa, Lempainen kertoi haastattelupäivänä.

Se, että Lempainen leikkaa tavallisen potilastyön ohessa korkean profiilin ulkomaisia potilaita, ei ole sattumaa. Hän on tavoitellut unelmiensa työtä suoraviivaisesti, mutta mukana on ollut vähän onneakin.

Lempaisen operoitavana on käynyt muiden muassa jalkapalloilija Moussa Dembele.

Lempaisen tarina ei olisi juuri tällainen ilman Sakari Oravaa. Hän on tunnetuin suomalainen urheilukirurgi ja yksi maailman arvostetuimmista alan asiantuntijoista. Lempaiseen hän teki vaikutuksen jo vuonna 1988 Soulin kesäolympialaisten aikaan. Lempainen oli 10-vuotias urheilua harrastava poika Eurajoen maaseudulta ja ymmärsi Oravasta lehtijuttua lukiessaan, että hänestä itsestään ei tulisi urheilijaa, vaan kirurgi, joka työskentelee urheilijoiden kanssa.

Lähes 15 vuotta myöhemmin Lempainen pääsi Oravan vastaanotolle hoidattamaan suunnistuksessa kipeytynyttä akillesjännettään. Jalan katsomisen lomassa Turun yliopiston nuori lääketieteen opiskelija näki tilaisuutensa koittaneen. Lempainen kertoi Oravalle omista pyrkimyksistään urheiluortopediassa ja kysyi, olisiko tällä tutkimusaihetta, johon hän voisi alkaa syventyä.

Oravalla oli. Hän ehdotti Lempaiselle takareiden lihaksistoon eli hamstring-vammoihin liittyvää tutkimusta. Jälkikäteen Lempainen ajattelee, että kohtaamisessa oli mukana onnea.

– Ehkä Sakarilla oli juuri sinä päivänä aikaa alkaa keskustella. Tähtimerkit olivat kohdillaan.

– Oma tavoitteellinen urheilu on muokannut minua. Siitä on ollut paljon apua ammatissa, Lempainen kertoo.

Muutamalla tapaamisella Orava ja Lempainen saivat kuntoon paitsi Lempaisen akillesjänteen myös tämän tulevan väitöskirjan suunnitelman. Yhteistyö Oravan kanssa oli tiivistä ja syventyi sen jälkeen, kun Lempainen väitteli hamstring-vammojen leikkaushoidosta vuonna 2009. Kaksikko leikkasi potilaita yhdessä Turussa ja Orava auttoi nuorta lääkäriä myös muun muassa kontaktien luomisessa. Samaan aikaan Lempainen jatkoi tutkimuksen tekemistä. Pelkästään alkuvuoden aikana 2021 häneltä on ilmestynyt kaksi julkaisua etu- ja takareisivammojen hoidosta.

Pääsy kansainvälisten urheilutähtien uskotuksi lääkäriksi on vaatinut kaikkea tätä. Huippujalkapalloseuroilla on varaa etsiä parasta asiantuntijaa koko maailmasta.

Vuonna 2014 Lempaisen puhelinsoittolistalle ilmestyi kesken työpäivän poikkeuksellinen pyyntö sairaalan infotiskiltä. Jalkapallojoukkue FC Barcelonan lääkäri oli soittanut ja halusi keskustella hänen kanssaan. Seura oli havahtunut pelaajiensa takareisivammoihin ja halusi hoitaa ja ennaltaehkäistä niitä parhaalla mahdollisella tavalla. Se tarkoitti yhteydenottoa Suomen Turkuun.

Lempainen oli saanut jo väitöskirjansa jälkeen pienimuotoisia yhteydenottoja ja tehnyt kuvakonsultaatioita, mutta vuodesta 2014 alkoi isompi yhteistyö ulkomaisten huippujalkapalloseurojen kanssa. Tällä hetkellä Lempainen toimii Barcelonan lisäksi esimerkiksi AS Roman, AC Milanin, Dynamo Moskovan ja Pietarin Zenitin konsulttina.

 Tiedostan, miten urheilija ajattelee, miten tärkeää urheilu on hänen jokapäiväisessä elämässään ja miten vamma tekee koko elämästä erilaisen.

Lasse Lempaiselle on tärkeää osallistua aktiivisesti ulkomaisten ja kotimaisten urheilijoiden kuntoutukseen. Se ratkaisee leikkauksen lopullisen hyödyn.

Työ vaatii esimerkiksi sitä, että Lempaisen täytyy olla periaatteessa aina tavoitettavissa.

– Jos tulee soittoja tai kuvia ulkomailta, niin kyllä niihin pitää nopeasti reagoida, hän myöntää.

Lempainen ottaa vuodessa kantaa kymmenien ulkomaisten urheilijoiden vammojen hoitolinjaan ja kuntoutukseen. Haastatteluviikolla häntä konsultoitiin esimerkiksi erään Juventuksen junioripelaajan lähentäjävammasta. Nimekkäitä jalkapalloilijoita tai muita urheilijoita hän leikkaa Turussa 10–20 vuodessa. Dembeleen lisäksi Lempaisen operoitavana ovat olleet muun muassa jalkapalloilijat Carles Alena, Malcolm ja Timothy Weah sekä juoksija Madeline Heiner.

Vammat eivät tule kello kaulassa. Jos leikkausta tarvitaan, sellaisen on järjestyttävä Turussa nopeasti. Yleensä urheilija viettää tiimeineen Suomessa muutaman päivän. Leikkauspöydälle joutuvaa urheilijaa tilanne usein pelottaa ja jännittää.

– Se on luonnollista, koska usein heillä ei ole aikaisempaa kokemusta leikkaussalista, Lempainen kertoo.

 Liikaa ei parane miettiä sitä, miten suuri oma vastuu on.

Miljoonien arvoisen jalkapalloilijan loukkaantuessa tilanne on tärkeä ja stressaava muillekin kuin hänelle itselleen. Esimerkiksi seura- ja maajoukkueen lääkärit ja pelaajan manageri voivat kaikki antaa tilanteesta osin erilaista tietoa, koska jokaisella on huippupelaajan paluun suhteen erilaiset intressit.

Lempainen pyrkii kuuntelemaan jokaista osapuolta ja säilyttämään neuvottelevan asenteen, mutta päättää hoidosta silti vain oman ammattitaitonsa ja kokemuksensa kautta.

– Liikaa ei parane miettiä sitä, miten suuri oma vastuu on, Lempainen naurahtaa.

Lempaiselle tärkeintä on se, että urheilija pystyisi jatkamaan uraansa vähintään samalla tasolla kuin ennen vammaa. Hän haluaa olla itse aktiivisesti mukana myös kuntoutumisvaiheessa ja ehdottaa mieluummin esimerkiksi kymmenen kuin kahdeksan viikon pelitaukoa, jos ensimmäisellä vaihtoehdolla vamman uusiutumisriski saadaan merkittävästi matalammaksi.

Toisaalta, joskus huippu-urheilussa muut kuin pitkän tähtäimen terveydelliset arvot ovat urheilijan itsensäkin mielestä tärkeimpiä.

– Jos esimerkiksi on tulossa MM-kisat, niin asioita saatetaan miettiä toisin.

Jalkapalloilija Carles Alena on yksi Lempaisen asiakkaista.

Lempaisen suvussa ei ole ollut lääkäreitä, mutta silti hän onnistui löytämään oman unelma-ammattinsa jo lapsena. Sakari Oravan antaman esikuvan lisäksi merkityksellistä oli se, että Lempainen urheili paljon itse. Hän halusi pysyä siinä maailmassa.

– Oma tavoitteellinen urheilu on muokannut minua. Siitä on ollut paljon apua ammatissa. Tiedostan, miten urheilija ajattelee, miten tärkeää urheilu on hänen jokapäiväisessä elämässään ja miten vamma tekee koko elämästä erilaisen.

 On ollut hienoa nähdä huippuseurojen olosuhteet ja resurssit.

Urheiluortopedian huipulle pääseminen on vaatinut hyvin samantapaista omistautumista kuin huippu-urheilu. Lempainen on tehnyt töitä 50–60 tuntia viikossa. Päälle ovat tulleet muun muassa kongressi-, koulutus- ja konsultointimatkat ulkomaille. Nyt kolmen pojan isä on pyrkinyt vähentämään työntekoa, mutta pitää sitä silti yhtä mieleisenä kuin aina.

– Ei ole aamuisin tuntunut siltä, että lähden töihin, vaan työ on ollut kuin harrastus.

Hienointa Lempaiselle ei ole ollut mikään yksittäinen saavutus, vaan matka oman alan huipulle. Vaikka hän haaveili urheiluortopediasta, etukäteen ei voinut kuvitella miten paljon sisältöä yhteistyö kansainvälisten huippuorganisaatioiden kanssa työhön tuo.

– On ollut hienoa nähdä huippuseurojen olosuhteet ja resurssit. Heillä on esimerkiksi seuran omassa käytössä laitteita, joita voi olla koko Suomessa muutama.

Lempainen aikoo jatkaa sekä leikkaamista, tutkimusta että suomalaisen urheiluortopedian kehittämistä. Vuosi sitten hänen pakeilleen ilmestyi nuori lääketieteen opiskelija, joka tekee nyt tutkimusta etu- ja takareisivammojen diagnostiikasta Lempaisen ohjauksessa.

Urheiluortopedian huipulle pääseminen on vaatinut Lasse Lempaiselta hyvin samantapaista omistautumista kuin huippu-urheilu.

Liian paljon, liian nopeasti altistaa kuntoilijan vammoille

Kuntoilijoiden rasitusvammojen yksi merkittävimmistä syistä on usein liian nopeasti aloitettu kova harjoittelu. Näin sanoo urheiluortopedian dosentti Lasse Lempainen, joka hoitaa vuosittain satoja alaraajavammoja turkulaisella lääkäriasemalla.

Kuntoilijoiden yleisempiä vammoja ovat erilaiset nilkan, polven ja takareiden rasitusvammat. Vammoille altistaa se, jos kuntoilija alkaa harjoitella liian kovaa ja yksipuolisesti, eikä hänen kehonsa voima- ja liikkuvuustasot ole riittävän hyvät. Esimerkiksi juoksijan pitää kyetä hallitsemaan lantion asentoa ja alaraajan linjaus juoksun aikana.

Lempaisen mukaan kuka tahansa voi ehkäistä vammoja harjoittelemalla monipuolisesti. Se tarkoittaa sitä, että mukana pidetään erilaisia lajeja, niitä harrastetaan eri tasoilla ja mukana on myös oheisharjoittelua, kuten kuntosalia, liikkuvuusharjoittelua, hiihtoa tai vaikkapa joogaa.

– Jos miettii vaikka juoksijan kehittymistä, niin tärkeää on juosta välillä kovempaa ja välillä tehdä palauttavia harjoitteita tai kokonaan lepopäiviä. Verenkiertoelimistöä ja keuhkojen kapasiteettia voi harjoituttaa muilla lajeilla, kuten pyöräilyllä, hiihtämisellä ja soutamisella, mikä säästää niveliä ja jänteitä, Lempainen kuvailee.

Mitä vanhempi on, sitä tärkeämpää on kiinnittää huomiota kehon voimatasoihin. Myös liikkuvuusharjoitukset ovat tärkeitä, sillä ne ylläpitävät lihasten elastisuutta. Lempainen muistuttaa myös alkulämmittelystä ja tarpeeksi lämpimistä ja pitävistä varusteista kylmillä keleillä, vaikka ne voivat tuntua itsestäänselvyyksiltä.

Jos saa akuutin vamman, kylmähoito ja lepo on usein ensivaiheessa tärkeää vamman paranemisen kannalta. Jos taas on orastava rasitusvamma, niin harjoittelua pitäisi malttaa keventää heti. Jos oireilu jatkuu, oleellista on saada vammalle oikea diagnoosi ja siten kohdennettu hoito.

Lempainen kertoo tapaavansa vastaanotolla säännöllisesti potilaita, jotka ovat odottaneet vammansa kanssa liian kauan. Kuntoilija on esimerkiksi voinut diagnosoida itse itsensä netin kautta ja ajatellut hoitavansa vammaa venyttelemällä, vaikka oikeasti kyse on vammasta, jota venyttely herkästi jopa pahentaa.

– Tällaisia rasitusvammoja ovat esimerkiksi akilles- ja takareisikipu, jotka voivat johtua monesta eri syystä, Lempainen muistuttaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?