Jan Vapaavuori pani raikkaasti tuulemaan Olympiakomiteassa – jopa ministeri joutui kommentoimaan - Urheilu - Ilta-Sanomat

Kommentti: Jan Vapaavuori pani raikkaasti tuulemaan Olympiakomiteassa – jopa ministeri joutui kommentoimaan

Olympiakomitean suorastaan aggressiivisessa otteessa kaikuu uuden puheenjohtajan Jan Vapaavuoren ääni, kirjoittaa urheilutoimituksen esimies Vesa Rantanen.

Jan Vapaavuori on aloittanut Olympiakomiteassa tehokkaana.­

16.4. 17:42

Mitä ihmettä Olympiakomiteassa tapahtuu?

Uinuva jättiläinen näyttää heränneen, ja tapettiin helposti hukkuva toimitusjohtaja Mikko Salonenkin vaikuttaa vihdoin löytäneen reitin umpimetsästä pikatien varteen.

Olympiakomitea on lyhyessä ajassa ottanut aivan uudenlaisen roolin yhteiskunnallisena keskustelijana. Sen avauksiin on joutunut viime aikoina vastaamaan jopa tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk).

Olympiakomitea on myös oikealla asialla, kun se kovaan ääneen hakkaa rumpua lasten ja nuorten urheilutoiminnan avaamisesta ensimmäisessä mahdollisessa vaiheessa.

Jo aiemmin se on vahvasti, Salibandyliiton ohella, masinoinut keskustelua harrastajamäärien romahduksesta koronarajoitusten aikana.

Tämä on äärimmäisen tärkeä keskustelu, koska liikkumattomuuden hinta on yhteiskunnalle miljardien arvoinen rahassa ja yksilötasolla mittaamattoman arvoinen terveydessä.

Olympiakomitean toimitusjohtaja Mikko Salonen.­

Ja jos harrastajamäärät nimenomaan lapsissa ja nuorissa romahtavat nähtyä tahtia, suomalaisen urheilu- ja liikuntaelämän tärkein tukiranka, urheiluseurat, halvaantuu.

Ketju menee yksinkertaisuudessaan näin: urheiluseurat tekevät ylivoimaisen osan korvaamattoman arvokkaasta liikunta- ja urheilutyöstä Suomessa.

Niiden toiminnan maksavat valtaosaltaan vanhemmat.

Jos maksajien – eli harrastajien – määrä tippuu, jo ennestään kallis harrastaminen kallistuu lisää. Silloin lopettamisen kynnys edelleen madaltuu, joka taas johtaa uuteen harrastajamäärän laskuun. Se johtaa seuratoimijoiden lomautuksiin sekä seurojen kuihtumisiin.

Pian jäljellä on enää pieni määrä eliittiseuroja, joissa muutamat varakkaiden lapset saavat ammattivalmennusta ja miljoona muuta pelaavat pleikkaa.

Olympiakomitean uudessa ärhäkkyydessä on tuoreen puheenjohtajan Jan Vapaavuoren kädenjälki.

Helsingin pormestari nousi hieman yllättäen eräänlaisena Jalkapalloliiton kulissikandidaattina Olympiakomitean johtoon. Sille paikalle muutamat pienemmät lajiliitot ja Jääkiekkoliitto olivat jo piirtäneet Mika Anttosen.

Vapaavuori on potkinut koneistoon taisteluvaihteen päälle, mutta sillä tavalla ovelasti, ettei Olympiakomitean takavuosiin verrattuna suorastaan aggressiivisissa ulostuloissa ole päällimmäisenä hänen kasvojaan eikä nimeään.

Puheenjohtajakampanjassa Vapaavuori painotti vahvasti sitä, että Olympiakomitean pitää olla painava yhteiskunnallinen keskustelija – ellei peräti johtamassa keskustelua.

Silloin moni skeptikko, allekirjoittanut mukaan lukien, arveli Vapaavuoren nimenomaan tarkoittaneen sitä, että hänen pitää olla mukana keskustelussa, jotta hän varmistaisi maksimaalisen näkyvyyden itselleen tulevia poliittisia tai muita uraan liittyviä siirtoja ajatellen.

Mutta toistaiseksi Vapaavuori on taitavasti piilottanut ristiriitaisia mielipiteitä herättävän persoonansa pääviestin taakse, jolloin viesti luetaan suomalaisen urheilun viestinä.

Tuore kannanotto lasten ja nuorten urheilun avaamisesta tuli Olympiakomitean 119 jäsenseuralta, eikä siitä ollut paasaamassa jokaisessa ohjelmassa Vapaavuori.

Jan Vapaavuori.­

Viesti oli painava.

Osansa uudessa, aiempaa selvästi terhakammassa ja aktiivisemmassa viestintästrategiassa on varmasti myös operatiivisilla johtajilla, viestintäjohtaja Mika Norosta unohtamatta.

Suomalaisella urheilulla on käsissään massiiviset ongelmat sekä harrastajakadon että talouden kanssa.

Veikkausvaroilla rakennettu raha-automaatti on kutistumassa ellei peräti hajoamassa kokonaan, joten todellinen kamppailu rahoituksesta ja olemassaolon tarkoituksesta on vasta edessä.

Mutta jos urheilu on nyt saanut takavuosina turhan taustalla kyyhöttäneen Olympiakomitean kitapurjeikseen, voidaan jatkossakin odottaa, että keskustelua urheilusta ja liikunnasta käydään yhä voimakkaammin urheilun ja liikunnan näkökulmasta.

On virkistävää, että urheilukeskustelua käydään joskus niinkin, että keskustelun agendan ja raamit asettavat urheilun ammattitoimijat, ja muut ovat vuorostaan selittelijän roolissa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?