Glenn Cowan, 18, astui väärän bussin kyytiin Japanissa ja muutti maailmanhistoriaa - Urheilu - Ilta-Sanomat

Glenn Cowan, 18, astui väärään bussiin, ja hänestä tuli hetkessä maailmankuulu megajulkkis – hengästyttävällä tarinalla oli musertava loppu

Amerikkalainen pöytätennispelaaja Glenn Cowan, 18, astui väärän bussin kyytiin Japanissa huhtikuussa 1971 ja muutti maailmanhistoriaa.

Pöytätennisdiplomatia nosti Glenn Cowanin maailmanlaajuiseen julkisuuteen 50 vuotta sitten. Pudotus kuuluisuuden huipulta oli kuitenkin nopea ja kivulias.

14.4. 6:13

Muistatteko Forrest Gump -elokuvasta kohtauksen, jossa Tom Hanksin esittämä päähenkilö pelaa pöytätennistä Kiinassa?

Kohtaus perustuu tositapahtumaan, eli USA:n pöytätennismaajoukkueen vierailuun Kiinassa huhtikuussa 1971.

Tasan 50 vuotta sitten tapahtunut vierailu oli aikanaan valtava sensaatio, jota maailman lehdet seurasivat herkeämättä. Puolijumalana palvotun Mao Zedongin johtama Kiina oli tuolloin vielä suljetumpi maa kuin Pohjois-Korea on nykyisin, ja pöytätennispelaajat tarjosivat ainutlaatuisen kurkistusikkunan maailman väkirikkaimpaan maahan.

Pingisdiplomatiaksi ristitty episodi aloitti Kiinan ja Yhdysvaltojen julkisen lähestymisen, joka huipentui presidentti Richard Nixonin valtiovierailuun Kiinassa helmikuussa 1972. Nixon kutsui matkaansa ”viikoksi, joka muutti maailmaa” ja se aiheuttikin merkittäviä heilahduksia kylmän sodan voimatasapainossa.

Kuva: Pingisdiplomatian 50-vuotispäivä on huomioitu näyttävästi kiinalaismediassa.

Koko maailmaa järisyttäneen tapahtumaketjun sysäsi kuitenkin käyntiin täysi tuntemattomuus ja täysin vahingossa.

Sen teki 18-vuotias kalifornialaishippi Glenn Cowan, joka astui huhtikuisena maanantaiaamuna väärään bussiin Japanin Nagoyassa.

USA:n pöytätennismaajoukkueeseen kuulunut Cowan oli Japanissa kilpailemassa MM-kisoissa ja luuli hyppäävänsä kilpailijoita harjoitushallilta kisapaikalle kuljettavaan bussiin. Hän kuitenkin päätyi vahingossa Kiinan maajoukkueen bussiin ja ennen kuin Cowan ehti tajuta virheensä, kuljettaja oli jo sulkenut ovet ja lähtenyt liikkeelle.

Bussilasti kiinalaisia pelaajia tuijotti pitkätukkaista Cowania ällistyneenä. Kiinan kulttuurivallankumouksen aikana veljeily perivihollisen kanssa oli tiukasti kielletty ja saattoi johtaa vakoojaepäilyihin, vainon kohteeksi joutumiseen ja jopa kuolemaan.

Kiinan oloista autuaan tietämätön Cowan päätti kuitenkin murtaa jään ja alkoi tulkin välityksellä pitää puhetta kiinalaisille. Hän sanoi tietävänsä, että näyttää kiinalaisten silmissä naurettavalta, mutta on kuitenkin uudenlainen amerikkalainen, joka haluaa muuttaa maataan ja kaataa vanhan vallan.

Cowanin puhetta seurasi kuolemanhiljaisuus, kunnes bussin takaosassa istunut Kiinan joukkueen tähti, maailmanmestari Zhuang Zedong otti riskin ja käveli Cowanin luokse käsissään kaksi lahjaa: Maoa esittänyt rintamerkki ja silkkikangas, johon oli painettu kuva kuuluisasta Keltaisesta vuoresta.

– Vaikka USA:n hallitus suhtautuu vihamielisesti Kiinaa kohtaan, Yhdysvaltain kansa on Kiinan ystävä. Annan sinulle nämä lahjat merkkinä tuosta ystävyydestä, Zhuang sanoi uutistoimisto Reutersin mukaan.

Glenn Cowan (kesk.) ja Zhuang Zedong tervehtivät toisiaan huhtikuussa 1972, jolloin Kiinan pöytätennistähdet tekivät vastavierailun yhdysvaltoihin.

Kun bussi saapui kisapaikalle, vastassa olleet lehtikuvaajat nappasivat ympäri maailmaa hetkessä levinneet kuvat yllättävistä urheiluystävyksistä. Seuraavana päivänä Cowan antoi Zhuangille vastalahjat: kaksi Amerikan lipulla, Let It Be -tekstillä ja rauhanmerkillä koristeltua t-paitaa. Valokuvaajien kamerat lauloivat jälleen ja sensaatio kasvoi.

Kiinassa Mao seurasi Zhuangin ja Cowanin lähestymistä tarkasti ja päätti muutaman päivän harkinnan jälkeen tarttua tilaisuuteen ja kutsua USA:n maajoukkueen vierailulle Kiinaan.

Cowan riemastui, sillä hän tajusi saaneensa mahtavan tilaisuuden kasvattaa pyytämättä ja yllättäen tullutta superjulkkiksen asemaansa. Hän palkkasi itselleen agentin, joka neuvotteli nopeasti sopimuksen Life-lehden kanssa, ja kun amerikkalaiset kävelivät rajasillan yli Hongkongista Kiinaan, Cowan jättäytyi tahallaan jälkeen muusta porukasta, jotta juuri hän päätyisi jälleen lehtikuvaajien linssien tähtäimeen.

Glenn Cowanin julkaisema pöytätennisopas ei saavuttanut suosiota eikä hänestä tullut tv-tähteä.

Kiinassa amerikkalaisia kohdeltiin kuin kuninkaallisia, he tapasivat pääministeri Zhou Enlain ja Maon vaimon Jiang Qingin, heille tarjottiin upeita päivällisiä, heitä kuljetettiin nähtävyydeltä toiselle – kuva joukkueesta Kiinan muurilla päätyi Time-lehden kanteen – ja he pelasivat näytösotteluita jättiyleisöjen edessä.

Pekingissä Cowan innostui 18 000 katsojasta niin, että hän tanssi twistiä pelaajaesittelyn aikana soineen ”Suurta ruorimiestä” Maoa ylistäneen laulun aikana. Itse ottelussa kiinalaisvastustaja antoi tahallaan Cowanin voittaa. Se ei miellyttänyt amerikkalaista.

– Haista v***u! Olisin voittanut joka tapauksessa, Cowan puuskahti Ping-Pong Diplomacy -kirjan mukaan.

Tulkki jätti Cowanin sanat kääntämättä, mutta nuoren amerikkalaisen käytös alkoi herättää yhä syvempää huolta hänen joukkuetovereissaan. Kommuunivierailulla Shanghain lähellä Cowan osoitti hämmentävän syvää kiinnostusta kanoihin. Samalla hän paljasti joukkuetoverilleen John Tannehillille salakuljettaneensa huumelastin mukanaan Kiinaan.

Kiinan virallinen uutistoimisto Xinhua julkaisi videon pöytätennisdiplomatian 50-vuotispäivän kunniaksi.

Kotiin USA:han palattuaan Cowan otti kaiken irti yllättävästä superjulkisuudestaan: hän vieraili tv:n keskusteluohjelmissa, kuten Johnny Carsonin supersuositussa The Tonight Show’ssa, julkaisi pöytätenniskirjan ja sai jopa tehdä pilottijakson omasta tv-ohjelmastaan.

Cowanin 15 minuuttia julkisuudessa oli kuitenkin nopeasti ohitse. Cowanin tähti hiipui nopeasti ja hän joutui jo kesällä 1971 tyytymään lehden kansikuvien sijaan pikkuesiintymisiin paikallismarkkinoilla ja jämämissikisojen tuomarointiin.

Julkkisuran hiipuessa myös Cowanin psyyke alkoi oirehtia. Hän luuli neuvostoliittolaisten vakoojien istuttaneen ajatuksia hänen päähänsä ja hän joutui sairaalahoitoon. Cowanilla diagnosoitiin vuoroin kaksisuuntainen mielialahäiriö, vuoroin skitsofrenia. Hän otti motokseen kirjainyhdistelmän MGM (Mick, Glen, Mao), koska oli vakuuttunut säveltäneensä suuren osan Rolling Stonesin hiteistä.

Huumeidenkäyttö pahensi Cowanin mielenterveysongelmia ja hän päätyi lopulta kodittomaksi asumaan Los Angelesin kuulun Venice Beachin liepeille. Cowan ansaitsi hieman rahaa pelaamalla haasteotteluita rantatenniksessä, mutta hän oli vajonnut säälittäväksi tapaukseksi, jolla ei ollut välillä varaa edes pestä alusvaatteitaan.

– Glennin kohtalosta kuulee usein siistittyjä versioita, mutta oikeasti se oli traaginen, Cowanin ystävä Sandy Lechtick sanoi Ping-Pong Diplomacy -kirjassa.

Cowanin sydän petti huhtikuussa 2004. Hän oli tuolloin vain 51-vuotias.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?