Anni Vuohijoki avoimena urheilijoiden mielenterveysongelmista - Urheilu - Ilta-Sanomat

Anni Vuohijoki avoimena urheilijoiden mielen­terveys­ongelmista – tietää, mikä on kaikkein pahin hetki: ”Varmaan kaikki ovat kokeneet sen”

Anni Vuohijoki on puhunut omista mielenterveysongelmistaan avoimesti ja tietää, miten vaikeaa monilla urheilijoilla on. Hän uskoo, että naisten mukaantulo on tuomassa miesvaltaisiin lajeihin pehmeämpiä arvoja.

Anni Vuohijoki kuvattuna vuonna 2019.

4.2. 8:13

Kehonrakennuksen Suomen mestarin Johannes Loiman, 27, kohtalo järkytti tiistaina, kun tieto hänen kuolemastaan tuli julkisuuteen. Omaiset kertoivat Kehonrakennusliiton tiedotteessa, että Loima ”uupui pitkään jatkuneiden vaikeuksien myötä, eikä apu ehtinyt ajoissa.”

Loiman perhe haluaa olla tiedotteen mukaan asiasta avoin, jotta mielen sairaudet otettaisiin vakavasti ja mielenterveyden palvelut korjattaisiin.

Mielenterveysongelmiin on etenkin takavuosina yhdistetty vahva stigma, mutta niistä on viime vuosina alettu keskustella entistä avoimemmin myös huippu-urheilussa.

Yksi suomalaisista esimerkkiä näyttäneistä urheilijoista on ollut painonnostaja, entinen voimanostaja Anni Vuohijoki.

– Huippu-urheilussa ja ylipäätään urheilussa tärkeitä ovat luonteenpiirteet, jotka ovat välillä negatiivisia: esimerkiksi perfektionismi ja kova vaatimustaso itseään kohtaan, Vuohijoki sanoo.

Hän puhuu asioista yleisellä tasolla, eikä ota kantaa tuoreeseen suru-uutiseen.

– Jos ihmisen arvomaailma on kiinni esimerkiksi vain urheilussa ja miettii itseään aina urheilun kautta, se on aika raskasta. On kuitenkin selvää, että huippukunnossa ei kukaan voi olla jatkuvasti. Jos arvomaailma on sellainen, että suoritus määrittää minäkuvan, se ei ole hyväksi.

Myös urheilijoiden ulkonäköpaineet ovat puhuttaneet mm. yleisurheilussa. On helppoa nähdä, että nämä paineet ovat vielä suurempia fitnesslajeissa ja kehonrakennuksessa.

– En ole näiden lajien asiantuntija, mutta kun ulkopuoliset ihmiset arvioivat kehoa ja ulkonäköä, sitä voi olla henkisesti vaikeaa hyväksyä ja pyrkiä rakentamaan omaa minäkuvaa vain itsensä kannalta. Ettei näkisi vain sitä arviota, minkä muut tekevät.

Lajeissa, joissa kilpaillaan tietyssä painoluokassa, tulee pitkiä dieettejä ja isojakin painonpudotuksia. Vuohijoki muistuttaa niiden vaikuttavan mm. hormonitoimintaan.

– Tulee hirveää stressiä, joka vaikuttaa myös minäkuvaan. Se, miltä ihminen näyttää kisakaudella ei ole terveellistä tai sama, miltä näyttää muuten. Sekin muokkaa ihmisen ajatusmaailmaa ja on ongelmakohta.

– Painonpudotukset ovat henkisen stressin lisäksi keholle myös fyysisiä. Stressihormonien lisäksi vaikutukset näkyvät andro- ja estrogeeneissä. Se kokonaisuus muokkaa samalla myös ajatusmaailmaa.

Vuohijoella oli monivuotinen projekti, jonka avulla hän pääsi kokonaan eroon isoista painonvedoista. Rasvaprosentti ja paino pysyvät ympäri vuoden lähellä omaa painoluokkaa.

– Vaihtelut ovat kaikista pahimpia, kun keho ei ehdi adaptoitumaan painoon. On hyväksi, ettei tule niin suuria muutoksia, Vuohijoki sanoo.

Anni Vuohijoki luki itsensä lääkäriksi ja sai lääkärinluvan viime syksynä.

Hän puhuu myös ”kisojen jälkeisestä masennuksesta”. Ilmiöstä, joka lienee jossain määrin tuttu monille muillekin kuin urheilijoille: kun joku tavoite tai odotettu hetki koittaa ja on sitten ohi, voi iskeä tyhjä olo – etenkin, jos ei ole jotain, mihin seuraavaksi asettaa tähtäin.

– Varmaan kaikki urheilijat ovat kokeneet sen, miten tyhjä olo on kisojen tai kisakauden jälkeen, varsinkin jos on sellainen tilanne, ettei seuraavaa kisaa ole näköpiirissä.

Riittämätön ja tyhjä tunne voi iskeä siitä riippumatta, oliko kisasuoritus mennyt hyvin tai huonosti.

– Ja tietysti jos katsotaan historiaa ja suomalaista urheiluhistoriaa, niin monesti sitä on kautta linjan sitten täytetty juhlimisella ja dokaamisella.

Vuohijoki, 32, muistaa oman uransa alkutaipaleelta, että hänellä oli monesti isojen kilpailujen jälkeen hyvin vaikea saada mistään elämän osa-alueesta kiinni.

– Ne olivat hetkiä, kun oman arvoni tunne oli hyvin vahvasti kiinni kilpailusuorituksessa. Että olen hyvä ihminen, kun hoidan kisat ja näytän niissä kaikille.

Rion kesäolympialaisissa 2016 Suomea edustanut Vuohijoki kertoo, että häntä on auttanut ensinnäkin se, että urheilusta on vähitellen tullut hänelle enemmänkin työ.

Kisapäivä on juhlapäivä ja pitkän työn loppukliimaksi, mutta kuitenkin vain yksi päivä muiden joukossa, joka ei pyyhi pois sitä ennen tehtyjä ponnisteluita.

– Henkiseen hyvinvointiini auttoi myös tosi paljon, kun rupesin tekemään muita töitä. Pidin taukoa kisailusta, kun siirryin voimanostosta painonnostoon, ja työelämässä tuli uusia haasteita.

Viime vuosina Vuohijoki on opiskellut lääkäriksi. Hän on myös diplomi-insinööri ja salinomistaja.

Opiskelu on pitänyt virkeänä.

– Huomasin, että jos teen pelkkää urheilua, mieli menee helposti sellaiseksi, että urheilu on kaikki kaikessa. Olen itse muotoillut asian niin, että pyrin tekemään kaikkeni urheilun eteen, mutta urheilu ei ole minulle kaikki.

Hän on myös nykyisin erittäin tarkka vapaa-ajastaan: sellaista on pakko olla, samoin kuin säännöllisiä harjoitustaukoja ja kesälomia, joiden aikana mieli saa levätä.

Anni Vuohijoki ylsi sijalle kymmenen painonnostossa Rio de Janeiron olympialaisissa 2016.

Vuohijoki näkee, että naisten huippu- ja ammattiurheilun kehittyminen on edesauttanut mm. keskustelua mielenterveysongelmista.

– Uskon, että naisten tuleminen miesvoittoisiin lajeihin kuten painonnostoon, painiin ja nyrkkeilyyn, on tietyllä tavalla tuonut pehmeämpiä arvoja.

– Monella miesvaltaisella alalla niin työelämässä kuin urheilussakin on nähty liian pitkään sitä, että pitää vain olla hiljaa ja kestää, Vuohijoki sanoo ja painottaa paitsi naisten urheilun myös nuorisotyön kehittyneen.

– Tunteiden kirjoa pääsee laajemmin esiin. Painonnostossakin oli 2010-luvulle asti vain mustia ja valkoisia kenkiä. Naisten määrän kasvettua värit ovat lisääntyneet, Vuohijoki hymähtää.

Hän mainitsee ”negatiivisen maskuliinisuuden”: sen, että perinteisesti erityisesti joissakin ”miesten lajeina” pidetyissä piireissä on pitänyt vain purra hammasta yhteen ja olla hiljaa.

– Muutos tapahtuu paljon hitaammin maskuliinisissa lajeissa kuten vaikkapa painonnostossa, mutta pehmeämmät arvot helpottavat myös miesurheilijoiden elämää. On lupa sanoa, että minua väsyttää ja minusta tuntuu heikolta.

Vuohijoki kirjoitti viime kesänä avoimia blogikirjoituksia kokemistaan mielenterveyden ongelmista. Se oli yksi osoitus avoimuudesta, jolla yhä useampi uskaltaa tänä päivänä kertoa aiemmin vaietuista aiheista.

Vastaanotto oli mieluisa yllätys: Vuohijoki kertoo saaneensa satoja yhteydenottoja eri alojen ihmisiltä. Niin urheilijoilta kuin myös lääkäreiltä ja palomiehiltäkin, jotka kertoivat omia kokemuksiaan.

– Esimerkin voima on aika iso, ja monilla on samanlaisia ongelmia. Olen pyrkinyt urani alkuajoista lähtien olemaan rehellinen ja avoin. Se auttaa paitsi minua itseäni myös muita ihmisiä.

Asiat ovat menneet parempaan suuntaan niin huippu-urheilussa kuin muuallakin yhteiskunnassa, vaikka työ onkin kesken.

– Huippu-urheilu on tieteenlajina kehittynyt tosi paljon. Ongelmiahan on ollut varmasti aina, mutta nykyään niistä puhutaan paljon enemmän.

– Nykyään aika harva huippu-urheilija haluaa myöskään antaa koko kehoaan urheilu-uralle. Nähdään, että elämää on myös sen jälkeen, ja urheilusta on tullut osa terveellistä arkea, vaikka huippu-urheilu ei koskaan olekaan täysin tervettä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?