Pekka Holopaisen kommentti: Urheilugaalan tv-toteutus oli torjuntavoitto - Urheilu - Ilta-Sanomat

Kommentti: Kauhujen urheilu­vuoden tv-gaala todisti, ettei menneeseen onneksi ole paluuta

Urheilugaalan tv-toteutus oli niukka torjuntavoitto pandemian realiteeteista ja terve muistutus siitä, miten Vuoden urheilija vielä ei niin kauan sitten kansalle kuulutettiin.

Kaikki kunnia Kaisa Mäkäräisen elämäntyölle, mutta ei kukaan halua enää toista kertaa Urheilugaalaa, jossa ihmiset pyörivät rätit naamalla.­

15.1. 6:47

Vuoden urheilijan äänestystä on vuosien mittaan arvosteltu mitä erilaisimmista lähestymiskulmista, ja valtakunnan johtavien patsastelu- ja pukeutumisfoorumien joukkoon noussut Urheilugaalakin on saanut osansa.

Äänestykseen kohdistunut kritiikki oli tällä kertaa sikäli ainutlaatuista, että moni olisi jättänyt Vuoden urheilijan kokonaan valitsematta. Suuri osa suomalaisista huippu-urheilijoista ei pandemian takia päässyt kilpailemaan lainkaan, osan kausi jäi kesken, osan päätavoitekisat peruttiin tai siirrettiin.

Mutta huippu-urheilun väittäminen reiluksi on suuri valhe, tästäkin katsannosta. Vuonna 1947 alkaneen perinteen katkaiseminen ei ollut vaihtoehto, ja yhtä lailla Ylen tuli tällaisenakin vuonna hoitaa leiviskänsä asian tiimoilta.

Epätasaisia lähtökohtia urheilun sisällä alleviivasi parhaiten yleisurheilijoiden menestys urheilutoimittajien äänestyksessä. Edellinen ei-parayleisurheilija 10 parhaan joukossa oli Tero Pitkämäki, joka voitti vuonna 2015. Nyt rata- ja kenttäurheilun parista kärkikymppiin hyppäsi, heitti ja aitoi peräti kolme atleettia.

Se kertoo tietysti erittäin laadukkaista ja hyvin kilpailleista urheilijoista, mutta yhtä lailla siitä, että Suomi oli harvoja maita ja yleisurheilu harvoja isoja lajeja, joissa edes kotimainen kausi pystyttiin viemään läpi, taidokkaasti ja onnekkaastikin. Arvokisoista varsinkin suurten mahdollisuuksien EM-kisojen peruuntuminen sattui tätä kolmikkoa syystäkin syvältä.

Lukas Hradeckysta tuli jo neljäs jalkapalloilija, joka valitaan Vuoden urheilijaksi. Kukapa olisi aikanaan uskonut? Hieno mies ja maalivahti, mutta eihän tämä nyt mitään suurfanfaareita nostata. Kun valinta kärkikolmikon sisällä oli lähinnä puhdas makuasia, lopputulos maistui jopa hukatulta urheiluhistorialliselta mahdollisuudelta.

Miro Heiskasen tai Sami Välimäen valinta olisi nostanut tittelillä siunattujen urheilulajien määrän jo peräti 17:ään. Jos Heiskasen Dallas Stars olisi Stanley Cupin finaalisarjansa voittanut, suomalaisille ylivoimaisesti eniten merkitsevä laji olisikin vihdoin saanut ensimmäisen Vuoden urheilijansa.

Hradeckyn hauskaa ja spontaania voittopuhetta täytyy sen verran korjata, ettei hänestä suinkaan leivottu ensimmäistä ulkomaalaissyntyistä Vuoden urheilijaa. F1-suhari Keijo Rosberg sujahti maailmaan 1948 Suur-Tukholman Solnassa.

Jos joku nykymuotoisen Urheilugaalan tv-, tähti- ja pukuloistoon tottunut ja siihen ihastunut ihmetteli Ylen säästöliekkilähetystä, toivottavasti se nostaa entisestään gaalan ja huippu-urheilun esteettömän seuraamisen mahdollisuuden arvostusta.

Näitä hyvin samanlaisia pula-ajan urheilugaaloja riittää alkuvuodesta useissa maissa. Tätä se nyt on, eikä sille mitään voi, mutta paluu menneisyyteen tuntuu hauskalta korkeintaan kerran.

Suunnilleen tällaista se Vuoden urheilijan tv-valinta nimittäin joskus 1980-luvulla oli. Miinus nyt nähdyt sketsiosuudet, joita ei kukaan täysjärkinen ilman karmeaa myötähäpeää voinut katsoa. Loistoa toki 1980-luvullakin oli, mutta lähinnä siellä, missä se eniten merkitsee: palkittujen urheilijoiden ansioluetteloissa.

Samantapainen tv-miniversio nähtiin runsas kuukausi sitten presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotosta. Minimalistien mukaan kättelyt ja pukuloistot joutaisivatkin jäädä pois, ketäpä sellainen kiinnostaisi? Eihän kättelyjonoa vuonna 2019 katsonutkaan kuin 2,5 miljoonaa suomalaista. Katsotumpi tv-lähetys koko vuoden aikana oli vain – tietysti jääkiekon MM-finaali Suomi–Kanada.

Ja vielä:

Vuoden joukkueen palkinnut Ässät- ja tuomarilegenda Jari Levonen ei ollut pelaajana oikeudenjakajien unelmavävy. Futisaikoinaan Porissa Levonen löi valmentajansa kanssa kossuvedon, jonka häviäisi, jos ottaisi kauden aikana edes yhden keltaisen kortin. Kun kauden avausottelua oli pelattu 20 minuuttia, ”Japa” poistui kentältä punaisen kortin arvoisen rikkeen jälkeen.

Oberstdorfin MM

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?