Move!-tutkimus paljasti karun totuuden lasten huonosta kunnosta - Urheilu - Ilta-Sanomat

Move!-tutkimus paljasti karun totuuden lasten huonosta kunnosta – näillä Suomen alueilla tulokset olivat parempia kuin muualla

Keskeisin syy on fyysisten vaatimusten väheneminen lasten ja nuorten elämässä.

9.12.2020 10:03

Tänä syksynä 5.- ja 8.-luokkalaisille toteutettu Move!-tutkimus osoitti, että lasten ja nuorten kestävyyskunto on heikentynyt.

Sama trendi on jatkunut jo viisi vuotta. Muilla fyysisen toimintakyvyn osa-alueilla, liikkuvuudessa, lihaskunnossa ja motorisissa taidoissa, ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.

Kehittämispäällikkö Mikko Huhtiniemi Jyväskylän yliopistosta kertoo, että yksi selittävä syy heikkenevään kestävyyskuntoon on fyysisten vaatimusten väheneminen lasten ja nuorten elämässä.

Hyvä esimerkki on se, ettei enää kuljeta kouluun pitkiä matkoja kävellen tai pyörällä. Aiemmin myös arki oli fyysisesti vaativampaa.

– Silloin oli enemmän elementtejä, jotka rakensivat fyysistä kuntoa ja kestävyyttä. Sellaiset arjen elementit ovat vähentyneet, Huhtiniemi sanoo.

Samoilla linjoilla on UKK-instituutin johtaja, lääketieteen tohtori Tommi Vasankari.

– Heikkoa kestävyyskuntoa selittää länsimainen hyvinvointi, eli keskimäärin pääsemme arjessa pikkuhiljaa löysemmällä. Länsimaisen elämän helpottumisen trendi on se, jota vastaan tässä taistellaan, Vasankari sanoo.

Kestävyyskuntoa mitataan Move!-tutkimuksessa niin sanotulla viivajuoksulla, ja sitä on nyt mitattu viitenä vuotena peräkkäin.

– Ei se näytä hyvältä, Vasankari tiivistää tuloksen.

Viidesluokkalaisia lapsia on Suomessa noin 50 000.

Tutkimuksesta paljastui, että 41 prosenttia viidennellä luokalla olevista tytöistä ja noin 45 prosenttia samanikäisistä pojista on kestävyyskunnon osalta alimmalla tasolla.

Huhtiniemi sanoo suoraan, että se tarkoittaa, että nämä lapset ovat terveyttä kuluttavalla ja alentavalla tasolla.

– Näillä lapsilla voi olla vaikeuksia selviytyä arkipäivän haasteista väsymättä. Se käytännössä tarkoittaa, että heidän yleiskestävyyskuntonsa on niin heikko, ettei energia riitä vapaa-ajalle pelailuun ja leikkeihin. Se taas luo oravanpyörän, jolloin on helpompi jäädä kotiin sohvalle, Huhtiniemi sanoo.

Vasankari huomauttaa, miten energia riittää oppitunneille sekä koulu- ja kotitehtäviin, jos kestävyyskunto on heikko. Hän lisää, ettei tutkimuksen tuloksista voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että tilanne olisi polarisoitunut eli että hyväkuntoisten ja heikkokuntoisten osuudet olisivat kasvaneet.

– Mielestäni tässä on enemmän sellaisesta ilmiöstä kyse, jota nähdään varusmiesten kohdalla.

Vasankari tarkoittaa sitä, miten varusmiesten Cooperin testin kohdalla on käynyt. 1970-luvulta lähtien yli 3 000 metriä ylittäneiden varusmiesten osuus on dramaattisesti laskenut ja 2 200 metriä alittaneiden osuus taas kasvanut.

Pitkällä aikavälillä voi olla tiedossa ainakin kansanterveydellisiä ja -taloudellisia ongelmia, jos kestävyyskunto ja toimintakyky ovat heikentävällä tasolla.

– Jos katsotaan oikein kauas, niin lapsena ja nuorena muodostetut liikuntatottumukset ja toimintakyky kantavat aikuisuuteen. Jos se jää heikoksi ja pohja on heikko, herää kysymys, miten työkyvylle käy tulevaisuudessa. Jaksaako tehdä tiettyjä fyysisiä ammatteja, ja rajaako se pois mahdollisuuksia päästä niihin, Huhtiniemi pohtii.

Alentuneella toimintakyvyllä voi olla vaikutusta myös erilaisiin kansansairauksiin, kuten kakkostyypin diabetekseen, ja se lisää myös kustannuksia yhteiskunnalle.

Mitä heikolle kestävyyskunnolle on tehtävissä ja onko nopeita toimenpiteitä?

Huhtiniemi nostaa esiin Move!-tutkimuksen ytimen.

– Tutkimuksen tarkoitus ei ole vain mittaus, vaan olla kokonaisvaltainen pedagoginen työkalu, Huhtiniemi sanoo.

Hän muistuttaa erityisesti koululiikunnan merkityksestä.

– Se on tärkeää, koska se tavoittaa koko ikäluokan riippumatta sosioekonomisesta asemasta tai liikuntaharrastuksesta. Koululiikunta on erityisen tärkeää niille, jotka eivät ehkä muuten liiku vapaa-ajallaan.

Yleisesti on puhuttu siitä, että lapset ja nuoret pelaavat paljon pelikonsoleilla ja tietokoneella, jolloin normaali liikkuminen jää vähiin tai olemattomaksi.

– Se on merkittävä haaste. Yleisemmin voisi sanoa, että passiivinen ja istuva elämäntapa on merkittävä haaste, Huhtiniemi sanoo.

Myös Vasankari tunnistaa ongelman, mutta vie asiaa vielä seuraavalle tasolle.

– En syyllistä maaseutuelämää, mutta jos ajatellaan esimerkiksi kyläkoulujen lakkauttamista, sen välitön seuraus voi olla esimerkiksi puolitoista tuntia lisää istumista koulukuljetuksessa päivää kohti, Vasankari huomauttaa.

Eikä puolitoista tuntia päivässä koulukuljetuksessa ole välttämättä lyhin matka-aika. Sen jälkeen voikin esimerkiksi pohtia, mistä johtuvat tutkimuksessa mainitut alueelliset erot.

5.-luokkalaisista Pirkanmaan, Keski-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan tulokset olivat pääosin mediaanituloksia parempia.

Vastaavasti Pohjois-Karjalan, Satakunnan, Kanta-Hämeen ja Lapin tulokset olivat pääosin keskiarvoja heikompia.

Voi pohtia, minkä verran näillä alueilla on esimerkiksi kasvu- tai maakuntakeskuksia ja samalla myös, onko alueilta paljon lopetettu kyläkouluja.

– Koulun sijainnilla suhteessa kotiin on merkittävä tekijä fyysisessä aktiivisuudessa. Jos koulu on kävelymatkan päässä, se tuottaa aika paljon askeleita viikoittain kouluvuoden aikana, Vasankari sanoo.

Huhtiniemen mielestä maakunnallisten erojen tarkastelu tutkimuksessa on tärkeää tasa-arvon kannalta, jotta asioihin pystytään puuttumaan tasa-arvoa lisäävillä toimilla.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?