Kommentti: Yhden puolueen värisuora leimaa Olympiakomitean puheenjohtajakisaa – naisille jää sivustakatsojan rooli, kun voittajaa ratkotaan

Puheenjohtajaehdokkaat kaipaavat urheilun ykköspaikan haltijalta räväkkyyttä ja painavia puheenvuoroja, kirjoittaa Juha Kanerva.

Urheilumuseon keskustelutilaisuudessa riisuttiin maskit, eikä titteleitäkään korostettu puheenjohtajaehdokkaiden nimikylteissä.

22.10.2020 7:00

Soundi-lehden päätoimittaja Timo Kanerva kirjoitti vuonna 1993 jääkiekkoaiheisen kaskukokoelman Maskin takaa, jossa suomalaisten suosikkilajille irvailtiin hyväntahtoisesti. Samana vuonna näki päivänvalon uusi järjestö Suomen liikunta ja urheilu.

Tämän SLU:n johtotehtävistä kamppailtiin ankarasti, kun konkurssikypsän SVUL:n ja hieman vetreämmän TUL:n edustajat yrittivät saada omat edustajansa näkyville paikoille.

Enää ei ole SLU:ta, sillä sen seuraaja Valo yhdistettiin Suomen olympiakomiteaan kolme vuotta sitten. Nyt meillä on vain yksi liikunnan ja urheilun kattojärjestö, jonka nuijanvarteen on tungosta.

Olympiakomitean hallituksen nimeämä ehdollepanotoimikunta järjesti eilen Urheilumuseossa paneelin, jossa puheenjohtajakandidaatit saivat esitellä ajatuksiaan suomalaisen urheilun nykytilasta. Jan Vapaavuoren aloitteesta ehdokkaat eivät puhuneet maskin takaa, vaan ilmeikkäästi ilman naamiota.

Vain yksi oli joukosta poissa, Mika Anttosta siellä ei näkynyt, jos Runebergin lainaaminen sallitaan. St1-energiakonsernin pääomistaja ilmoitti aamulla Suomen jääkiekkoliitolle vetäytyvänsä puheenjohtajataistosta ja kiekkoväki välitti suruviestin ehdollepanotoimikunnan puheenjohtajalle Jukka Rauhalalle.

Jan Vapaavuori ilmoittautui vasta loppuvaiheessa mukaan puheenjohtajakisaan.

Eilinen paneeli olisi kaivannut Anttosen raikkaita näkemyksiä urheilujärjestön johtamiseen ja sinivalkoisen urheiluperheen ruumiinavaukseen. Nyt lauteilla oli nelikko, joka oli hellyttävän yksimielinen lähes kaikesta. Liekö syynä se, että Ilkka Kanerva, Sari Multala sekä Vapaavuori ovat aktiivisia kokoomuspoliitikkoja ja Susanna Rahkamo on kasvanut ruiskukkien keskellä.

Edellä mainittu Valon ja muiden liikuntajärjestöjen yhdistyminen Olympiakomitean sateenvarjon alle on puhuttanut viime aikoina urheiluväen keskuudessa. Moni sisäpiiriläinen on vaihtanut mielipidettään yhdistymisen mielekkyydestä, mutta harva uskaltaa sanoa sitä ääneen.

Nelikosta kukaan ei ollut valmis purkamaan nykyistä rakennelmaa. Kanerva antoi ymmärtää, että se olisi ehkä syytä tehdä, mutta käytännön syistä siihen ei kannata nyt ryhtyä. Turkulainen veteraanipoliitikko esiintyi muutenkin pirteästi ja äänsi olympia-sanan tavalla, joka olisi kelvannut kielipoliisi Paavo Noposellekin.

Kanerva uskalsi tukistaa edellistä Olympiakomitean hallitusta.

– Minun täytyy sanoa, että en muista milloin Olympiakomitea olisi noussut barrikadille merkittävän yhteiskunnallisen ilmiön puolesta – ja minä muistan aika paljon.

Keskustelua sivusta seurannut Kalervo Kummola (ehdollepanotoimikunnan jäsen) myhäili maskinsa takaa ja muisteli ilmeisesti osallistumistaan Prahan kevään tukahduttamista vastustavaan mielenosoitukseen kesällä 1968.

Susanna Rahkamo on ehdolla Olympiakomitean johtoon, muttei kuulu taistelun ennakkosuosikeihin.

Kanervan mielestä Olympiakomitean johtajuuden on saatava uusia sävyjä, jos järjestö haluaa olla arvojohtaja. Siihen tarvitaan kunnianhimoa, jota nykyiseltä johdolta ei ole ilmeisesti löytynyt.

Vaikka paneelissa oli kaksi naista, me too -sanaparia ei mainittu kertaakaan. Eettisistä arvoista ja urheiluun liittyvistä väärinkäytöksistä toki puhuttiin. Helsingin pormestarina viime vuodet toiminut Vapaavuori muistutti ilmiön laajuudesta koko yhteiskunnassa.

– Olisi naiivia kuvitella, että maan suurimmassa kansanliikkeessä ei olisi lieveilmiöitä, Vapaavuori sanoi ja ihmetteli ”sporttiyhteisön” vaivaantumista näiden asioiden noustessa esiin.

– Niistä pitäisi puhua avoimesti, Vapaavuori patisti järjestöporukkaa aktiivisuuteen ja kehaisi samalla mediaa ikävien teemojen nostamisesta julkisuuteen.

Myös Rahkamon mielestä eettisistä asioista pitäisi keskustella. Tässä suhteessa hän on kyllä huono henkilö heittämään ensimmäistä kiveä. Kun taitoluistelija Kiira Korpi nosti kaksi vuotta sitten lajiin liittyviä epäkohtia esille kirjassaan, Rahkamo kiirehti torumaan ex-urheilijaa lajin maineen suttaamisesta.

Nykyinen OK:n puheenjohtaja Timo Ritakallio on esittänyt jäähyväishaastatteluissaan, että suomalaisessa huippu-urheilussa pitäisi satsata voimakkaammin niihin lajeihin, joissa meillä on todennäköisyys menestyä. Rahkamo tuntui olevan samoilla linjoilla, sillä hän kaipasi rohkeutta panostuksiin.

– Tukea menee vähän kaikille ja jää sinne välimaastoon, vaikka huippu-urheilussa ei ole välimaastoja, Rahkamo linjasi.

Sari Multala tavoittelee Olympiakomitean puheenjohtajuutta.

Kanerva kaipasi siviilirohkeutta ratkaisuihin, jotka tarkoittaisivat vahvaa lisätukea tietyille lajeille. Tämän johtoajatuksen hän omi jo 1980-luvulla Jukka Uunilalta, joka ei väsynyt ihailemaan DDR:n tehokasta urheilukoneistoa.

Vapaavuori ei innostunut priorisoinnista vaan liputti moniarvoisen harrastamisen puolesta.

– Olympiakomiteassa eli systeemitasolla ei pidä tehdä valintoja, sillä liikkujat päättävät, mitä lajeja he haluavat harrastaa.

Multala puolestaan nosti esiin OK:n huippu-urheiluyksikön märän unen eli tukiurheilijoiden siirtymisen lajiliittojen alaisuudesta HUY:n ohjaukseen. Ajatus ei välttämättä herätä innostusta liitoissa, joiden kruununjalokiviä tähtiurheilijat ovat.

Urheilun rahoitus huolestutti kaikkia panelisteja ja syystä. Urheilun kultainen vasikka, Veikkaus, tuottanee jatkossa vähemmän, eivätkä yksityiseltä puolelta saatavat sponsorieurot kasva koronapandemian kuristusotteesta kärsivässä maassa.

Kanerva liputti vahvasti Veikkauksen monopolin puolesta ja tiesi Marinin hallituksen valmistelevan lakia yhtiön aseman vahvistamiseksi. Vapaavuori esitti vaihtoehtoisen skenaarion, ja olisi valmis siirtämään liikuntarahat budjettivaroista jaettavaksi.

– Kumpaan uskot enemmän: Veikkaukseen vai valtioon? Vapaavuori kysyi eikä osannut vastata kumman tuotto kehittyy paremmin seuraavan 5–10 vuoden aikana.

Samalla hän muistutti kuntatalouden merkityksestä liikunnan rahoituslähteenä. Kun valtion liikuntabudjetti on 150 miljoonaa euroa vuodessa, kunnat kohdistavat liikuntasektorille yli 800 miljoonaa euroa. Siksi Olympiakomitean johtoon tarvitaan karismaattinen ja osaava arvojohtaja, jonka viesti puhuttelee ihmisiä Hangosta Utsjoelle.

Ilkka Kanerva on toiminut pitkään eri luottamustehtävissä Suomen urheilussa.

Kiireinen Ritakallio tyytyi keulakuvan rooliin. Nyt kaivataan muutosta.

– Puheenjohtajan tehtävä on kirkastaa se, mihin Suomi tarvitsee urheilua. Ei voi sanoa, että ei tämä kuulu mulle, minä johdan vain hallituksen kokouksia, Kanerva muotoili pettymyksensä OP-ryhmän pääjohtajan väsähtämiseen luottamustoimessaan.

Entä kuka ehdokkaista on vahvoilla 21. marraskuuta pidettävässä syyskokouksessa? Josif Stalin sanoi aikanaan, että tärkeää ei ole se, miten ihmiset äänestävät, vaan se kuka äänet laskee. Kummola kertoo tuoreessa muistelmateoksessaan, miten hän hylkäsi omin päin ääntenlaskijana ison äänipotin Suomen jääkiekkoliiton liittokokouksessa 1978.

Olympiakomitean kokouksessa puhetta johtaa Juha Viertola, joka on toiminut puheenjohtajana myös kokoomuksen puoluekokouksissa. Ainakin on tuttu porukka koolla ja päättämässä asioista.

Todennäköisesti uusi puheenjohtaja löytyy kaksikosta Vapaavuori–Kanerva. Toisen kasvattajaseura on Selipaattien Palloseura (SPPS). Lukija saa arvata, kumman.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?