Kommentti: Leo-Pekka Tähti nostaa kissan pöydälle – paraurheilussa on jaettu apurahoja aivan liian löysin perustein - Urheilu - Ilta-Sanomat

Kommentti: Leo-Pekka Tähti nostaa kissan pöydälle – paraurheilussa on jaettu apurahoja aivan liian löysin perustein

Yhden 2000-luvun kovimman suomalaisurheilijan tarina on nyt dokumentoitu kirjaksi, mutta kentän tasolla Leo-Pekka Tähden perintö on valitettavasti hukattu.

Leo-Pekka Tähti on alansa yksinäinen suomalainen supertähti.­

20.10. 10:19

Leo-Pekka Tähti, 37, on maailman kaikkien aikojen menestyneimpiä paraurheilijoita, mutta sen lisäksi hän on kivittänyt hajalle huikean määrän ikuisiksi luultuja lasikattoja.

Harvapa olisi uran aamunkoitteessa kuvitellut, että Tammen tapainen perinteinen kustantaja vielä näkisi kaupallista potentiaalia historialliselle paraurheilijan elämäkerralle. Tai että pyörätuolikelaaja valittaisiin Vuoden urheilijaksi. Tai että sellaisesta tulisi nykymuotoisen apurahajärjestelmän kaikkien aikojen avokätisimmin tukema urheilija.

Kaiken tämän viime viikolla ilmestyneessä Harri Laihon ja Juha Luotolan kirjoittamassa teoksessa raadollisenkin avoimesti puhuva Tähti on saavuttanut.

Jackpotia on pidettävä maagisena suorituksena elämän lähtökohtiin nähden. Vammaisten tasaveroisten oikeuksien ja jopa ihmisarvon kannalta syntymävuosi 1983 oli kivikautta. Kirja kertoo koruttomasti sivullisten suhtautumisesta paraplegia-nimisen harvinaisen sairauden pyörätuoliin sitomaan pieneen poikaan.

Elämäkerran referoinneissa ei jostain syystä ole huomattu, millaisen kissan Tähti nostaa kirjassa pöydälle sähisemään. Vaikka suomalainen urheilun apurahajärjestelmä on kansainvälisestikin melko kilpailukykyinen, sekin pohjimmiltaan jakaa niukkuutta.

Yksi erityispiirre on paraurheilijoiden osuuden merkittävä korostuminen rahanjaossa. Pienemmälle apurahalle tai ulos on usein jäänyt hyväkin vammaluokittelematon urheilija, jonka taskussa käsi on puristunut nyrkkiin, mutta suu pysynyt ymmärrettävästi kiinni.

Aihe on arka ja helposti kommentoijaansa ei-toivotuin määrittelyin leimaava, mutta parayleisurheilun kilpailluimman lajin kilpailluimman luokan legendalla tällaisia pidäkkeitä ei tietenkään ole.

Kun alansa yksinäinen suomalainen supertähti lataa suoraan, että paraurheilussa on jaettu apurahoja myös aivan liian löysin perustein kilpailulliselta tasoltaan kalmankalpeisiin lajeihin ja luokkiin, se on vastaansanomatonta asiantuntijapuhetta paraurheilun syvimmästä ytimestä. Omiltaan Tähti ei näistä puheista päänsilittelyä saa, mutta se ei mitä ilmeisimmin häntä voisi juuri vähempää kiinnostaa.

Tähden omat paralympia-, MM- ja EM-mitalit ovat maksaneet keskimäärin 11 800 apurahaeuroa. Summa on äärimmäisen kilpailukykyinen. Kahdestakymmenestä kaikkien aikojen eniten apurahaa saaneesta suomalaisurheilijasta seitsemän on paraluokiteltu.

Urheilijat eivät ole rahanjakokriteereitä laatineet. Tähti jatkaakin jeremiadiaan toteamalla, että jo pitkistä perinteistä huolimatta paraurheilun asiantuntemus on lähes kaikilla tasoilla jäänyt ohueksi.

– Oma menestys pitäisi osata suhteuttaa apurahakriteereihin ennen kuin valittaa. Jos luokassa on 5–6 urheilijaa, et saa täyttä apurahaa, jos et voita. Kritiikin isoin este voi olla ihmisten ”he kun ovat vammaisia, heillä on muutenkin vaikeaa” -asenteissa, kaikenlaista säälittelyä ja erityiskohtelua lähes patologisesti vihaava Tähti arvioi kirjassa.

Kohti auringonlaskua kelaava Tähti kuuluu uransa ainutlaatuisuudessa samaan kastiin kuin Teemu Selänne, Jari Litmanen, Janne Ahonen, Tero Pitkämäki tai Marko Yli-Hannuksela. Uusia ei tilata postimyynnistä.

Meriiteiltäänkin elämäkerran arvoisia para-atleetteja ei ole jonoksi. Talvilajipuolella Suomi on jo pahasti näivettynyt, ja kesälajit näyttävät kulkevan aivan samaa reittiä kuin vammaluokittelemattomien puolella. Pariisin paralympiakisojen yleisurheiluun 2024 pääsee heikoimmillaan vain pari suomalaista; sellainen on näkymä nyt.

Tähti päätyi sekä parayleisurheilun että systemaattisen valmennuksen pariin yhtä lailla sattumalta kuin minkäänlaisen systeemin ohjaamana. Tilanne ei ole siitä juuri muuttunut. Tämä ei ole menestyspolku 2020-luvulla.

Yhden 2000-luvun kovimman suomalaisurheilijan tarina on nyt dokumentoitu kirjaksi, mutta kentän tasolla hänen perintönsä on valitettavasti hukattu.

...ja vielä

Leo-Pekka Tähti toteaa kirjassa, ”ettei 160-senttinen pääse koripalloilijana NBA-tasolle”. Isossa kuvassa asia on toki näin, mutta porilainen ei selvästi tunne takamies Tyrone ”Muggsy” Boguesin tarinaa. Tasan 160-senttinen väkkärä pelasi 1987–2001 peräti 14 kauden NBA-uran.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?