Airi Mikkelä joutui hautaamaan lähes 20 vuotta vaalimansa unelman – ”Lähdin treeneihin itkien, että miksi tätä pitää tehdä”

Vielä puoli vuotta sitten sulkapalloilija Airi Mikkelä valmistautui kuumeisesti uransa ensimmäisiin olympialaisiin.

Olympiahaaveen murskaantuminen oli liikaa sulkapalloilija Airi Mikkelälle.

14.9.2020 21:35

11-vuotias Airi Mikkelä katsoi vuonna 2004 Ateenan olympialaisten sulkapalloa ja teki päätöksen:

– Jonain päivänä haluan vielä tuonne.

Unelma oli lähellä toteutua jo vuonna 2016, mutta toinen suomalaishuippu Nanna Vainio vei Rio de Janeiron olympiapaikan Mikkelän nenän edestä viimeisellä karsintaviikolla.

Vielä samana kesänä hän asetti tavoitteensa neljän vuoden päässä siintäneisiin Tokion olympialaisiin.

– MM-kisoihin voi olla jopa vaikeampi päästä kuin olympialaisiin, mutta silti niillä on kaikille sulkapalloilijoille valtavan suuri symbolinen merkitys.

Tämän vuoden helmikuussa unelma näytti viimein toteutuvan, sillä Mikkelä oli senhetkisen ranking-sijoituksensa perusteella kirkkaasti matkalla Tokion-koneeseen.

– Olin tosi helpottunut, että huh, vihdoin tein sen, josta olen melkein 20 vuotta haaveillut. Olin antanut kaikkeni lajille vuosi toisensa jälkeen ja talvella tuntui siltä, että nyt se kaikki panostus viimein palkitaan, Mikkelä, 26, muistelee Helsingin Ruskeasuon liikuntakeskuksen kahvilassa, puoli vuotta myöhemmin.

Puolen vuoden takaisessa Airi Mikkelässä vain on melkoinen ero nykyiseen.

Nyt hän on uransa lopettanut, entinen huippu-urheilija, joka valmistautuu kauppakorkeakoulun etäluentoon ja käy huvikseen läiskimässä vanhojen maajoukkuekavereidensa kanssa, kun vielä talvella hän valmistautui unelmiensa kesään.

Vyyhti alkoi purkautua helmikuussa, jolloin maailmalta alkoi tihkua tietoa mystisestä koronaviruksesta.

Kaukainen uhka muuttui päivä päivältä todellisemmaksi, eikä aikaakaan, kun Tokion olympialaisten ylle maalailtiin jo tummia pilviä.

Kuusinkertainen suomenmestari kuitenkin päätti taistella haaveensa eteen vielä kerran, vaikka uutiset ympäri maailmaa leviävästä pandemiasta painoivatkin mieltä.

– Keväällä oli hirveän vaikeita päiviä. Sulkapallohallit olivat kiinni, joten hypin, loikin ja treenasin fysiikkaa ulkona räntäsateessa. Lähdin treeneihin aika monesti itkien, että miksi tätä pitää tehdä. Tein kuitenkin kaikkeni siltä varalta, jos kisat pidettäisiinkin jollain ihmeen kaupalla.

Mikkelä oli parhaimmillaan maailmanlistan 48. sijalla.

Kansainvälinen Olympiakomitea KOK haihatteli kisojen järjestämisellä pitkään, mutta maaliskuun lopussa tiedotettiin vääjäämättömästä: viiden renkaan kisat siirretään vuodella eteenpäin, kesään 2021.

– Se tuntui epäreilulta, vaikka sitä osasikin odottaa. Totta kai olin surullinen, mutta aluksi päätin satsata vielä vuoden. Olin päättänyt, että Tokioon on päästävä.

Läheiset ja valmentajat yrittivät tsempata Mikkelää parhaansa mukaan, mutta kosketusetäisyydellä olleen unelman lipuminen pois oli lopulta liikaa. Liekki sammui.

– Jäin miettimään ja sulattelemaan asiaa pariksi kuukaudeksi ja heinäkuussa päätin lopettaa – en jaksanut enää kaikkea sitä panostamista. Rakastan edelleen sulkapalloa, mutta kun jaksaisin panostaa huippu-urheiluun vain 60 prosenttisesti, niin ei siinä ole enää mitään järkeä.

Lopettamispäätös alkoi muhia Mikkelän päässä ensimmäisen kerran jo pari vuotta sitten, kun hän vielä asui ja harjoitteli Tanskassa, sulkapallon eliittimaassa.

– Askeettinen arki tuntui vuosi vuodelta raskaammalta. Katsoin aika usein täyttä kalenteriani ja mietin, jaksanko tätä enää, mutta olympialaiset auttoivat taistelemaan.

Airi Mikkelä käy pelaamassa kahdesti viikossa sulkapalloa, vaikka tavoitteellinen harjoittelu saikin riittää. –Tykkään edelleen urheilla hirveästi.

Mikkelä ilmoitti lopettamisestaan vasta 24. elokuuta, vaikka oli tiennyt asian yli kuukauden ajan. Päätös ei tullut yllätyksenä lähipiirille.

– Halusin jutella asiasta kaikkien läheisten, kavereiden ja valmentajien kanssa ja samalla sain itsekin aikaa prosessoida juttua. Jos olisin kertonut sen heti, se olisi ollut paljon tunteellisempi juttu, mutta sen oli käynyt itsensä kanssa niin moneen kertaan läpi, että se tuntui vain oikealta ja hyvältä.

Mikkelä kiittelee vuolaasti psyykkistä valmentajaansa ja läheisiään. Oleellisena apuna vaikeassa prosessissa on ollut myös poikaystävä, tubettaja Roni Bäck.

– Se on ihanaa, kun kaikki muu elämässä muuttuu, mutta edelleen on ne samat ihmiset, joihin voin tukeutua. Se on auttanut hirveän paljon.

Ja urastakin on jäänyt pelkästään hyviä muistoja, vaikka olympiaunelma murskaantui ja jossiteltavaakin jäi.

– Olen tehnyt aina parhaani ja edustin Suomea 20:ssä arvokisoissa. Olen asunut viisi vuotta ulkomailla, käynyt 42:ssa maassa, tavannut niin paljon uusia ihmisiä, kokenut ja seikkaillut. Nyt on korkea aika tehdä jotain muuta, Mikkelä hymyilee.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?