Kommentti: Arto Bryggare pelasti kilpakumppaninsa finaalijuoksun – 40 vuotta sitten alkaneet Moskovan olympiakisat olivat erikoinen tapahtuma - Urheilu - Ilta-Sanomat

Kommentti: Arto Bryggare pelasti kilpakumppaninsa finaalijuoksun – 40 vuotta sitten alkaneet Moskovan olympiakisat olivat erikoinen tapahtuma

Olympialiikkeen tulevaisuuteen kohdistuu jälleen erittäin vakavia uhkakuvia: eri syistä kuin 1980-luvun alussa, mutta yhtä kaikki, kirjoittaa Pekka Holopainen.

Moskovan olympiakisojen maskotista, Misha-karhusta, tuli lajissaan yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista ja parhaiten muistetuista.­

20.7. 7:06

Lauantaina 19. heinäkuuta 1980 – sunnuntaista tasan 40 vuotta taaksepäin – koripalloilija Sergei Belov sytytti olympiatulen Moskovan Lenin-stadionilla. Jos USA olisi osallistunut kyseisiin kisoihin, tulenkantajaksi olisi ehkä korrektiussyistä valittu joku muu. Belov teki ratkaisukorin Münchenin olympiafinaalissa 1972. Loppuottelun erikoiset toimitsijaratkaisut oikeusmurhaksi kokeneet amerikkalaiset eivät koskaan suostuneet hakemaan hopeamitaleitaan.

Mutta eipä marssinut USA:n joukkue Lenin-stadionille. Osittain siksi Moskovan kisat ovat tällä päivämäärällä muistelemisen arvoiset. Olympialiikkeen tulevaisuuteen kohdistuu jälleen erittäin vakavia uhkakuvia: eri syistä kuin 1980-luvun alussa, mutta yhtä kaikki.

66 maata

Neuvostoliitto hyökkäsi loppuvuodesta 1979 Afganistaniin, jonne jumittuikin tapattamaan nuoriaan 10 vuodeksi. USA kuittasi asian mm. boikotoimalla olympiahistorian ainoita rautaesiripun oikeasti sosialistisella puolella pidettyjä kisoja. Kun se sai vankkureihinsa mm. Länsi-Saksan, Japanin ja Kenian, mitalien hinta putosi useissa lajeissa.

Peräti 66 maan boikottia edelsivät verisen terroristi-iskun leimaamat Münchenin kisat 1972 ja mustan Afrikan maiden boikotti 1976. Kun Neuvostoliiton johtama itäblokki kostoiskuksi boikotoi Los Angelesin kisoja 1984 ja romutti niiden huippu-urheilullisen arvon useissa lajeissa lähes täysin, sittemmin menestyväksi miljardibisnekseksi pumpatun olympialiikkeen tulevaisuus näytti hyvin huonolta.

Kuusi vuotta

Nyt olympialiike taistelee taas jopa tulevaisuudestaan yhtenä covid19-pandemian isoimmista uhreista. Tokion kisojen järjestäminen vuoden päästä ainakaan kesäolympiastatukselle kunniaa tekevällä mittakaavalla näyttää mahdottomalta. Kisojen peruuntuminen kokonaan on erittäin realistinen vaihtoehto. Kun sama kohtalo uhkaa jopa Tokion jälkeen puolen vuoden päästä alkavia Pekingin talvikisoja, urheilumaailma voi rimpuilla peräti kuusi vuotta ilman viiden renkaan megatapahtumaa.

Sebastian Coe otti ilon irti voitettuaan 1500 metrin juoksun. Olympia-, ei brittilipun alla kilpaillutta englantilaista onnitteli hopeaa juossut itäsaksalainen Jürgen Straub.­

Sinä aikana se ehtii monta kertaa kysymään itseltään, ovatko olympiakisat niin välttämätön tapahtuma kuin me mielellämme olemme uskoneet.

40 vuotta on pitkä aika. Kun Suomi valitsee seuraavan kesäolympiajoukkueensa – kukaties Pariisiin 2024 – porukassa tuskin on yhtään valokuvalaboranttia (kouluratsastaja Kyra Kyrklund), Neuvostoliitossa syntynyttä lihanleikkaajaa (painonnostaja Viktor Sirkiä) tai puhelinasentajaa (pyöräilijä Harry Hannus).

Moskovan kisat muistetaan urheilullisesti ennen kaikkea keskimatkojen kuninkaiden Steve Ovettin ja Sebastian Coen otatuksista. Historiaa nähtiin sikäli, että valkoinen mies voitti boikottien latistaman 100 metrin juoksun, hyvin todennäköisesti viimeisen kerran olympiatasolla. Samalla tavalla suomalaisittain viimeisiksi jäänevät Kaarlo Maaningan sileiden kestävyysjuoksumatkojen mitalit.

Pertti Karppinen esitteli jo toista olympiakultamitaliaan presidentti Urho Kekkoselle, joka katseli raisiolaisen loppukilpailun Krylatskojen soutustadionin VIP-aitiosta.­

Tomi Poikolaisesta tuli jousiammunnassa tähän päivään saakka kaikkien aikojen nuorin suomalainen kesäolympiavoittaja, ja Esko Rechardt otti Tallinnassa Piritan edustalla Suomen ensimmäisen olympiavoiton purjehduksessa.

Neuvostoliittolaisten toimitsijoiden kotiinpäinveto oli häikäilemätöntä. Sen avulla pedattiin järjestäjämaalle kultamitali esimerkiksi kolmiloikassa ja miesten kiekonheitossa. Puolan, Neuvostoliiton hännysmaan, seiväshyppääjä Wladyslaw Kozakiewicz osoitti ajan henkeen nähden valtavaa siviilirohkeutta, kun teki neuvostoyleisölle käsielein selväksi, mitä ajatteli suoritustensa häiritsemisestä.

Ilman Arto Bryggaren nopeaa apua, työkalua ja hurttia urheiluhenkeä Kuuban tähtiaituri Alejandro Casanas olisi pakotettu finaaliin ilman piikkareita. Bryggaren kokoontumishuoneessa lainaamalla avaimella hän sai piikkinsä vaihdettua sääntöjen vaatimiksi.

Dopingpuolella kisat olivat kaikkien aikojen puhtaimmat: nolla käryä. Tästä aiheesta on allekirjoittanutkin kuullut huvittuneita aikalaismielipiteitä muutamilta Moskovan kisaedustajilta. Asiahan on niin, että vain etsivä löytää.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?