Kaisa Mäkäräinen, Petra Olli ja Eva Wahlström lopettivat – putoaako Suomen naisurheilu tyhjiöön, josta ei ole paluuta? - Urheilu - Ilta-Sanomat

Kaisa Mäkäräinen, Petra Olli ja Eva Wahlström lopettivat – putoaako Suomen naisurheilu tyhjiöön, josta ei ole paluuta?

Suomen naisurheilun eturivin tähdet ovat ilmoittaneet lopettavansa uransa. Ketkä nousisivat korvaajiksi?

Julkaistu: 22.3. 15:00

Ketkä ottavat Suomen naisurheilussa eturivin paikat?

Suomen naisten urheilusta on maaliskuun aikana poistunut kolme menestynyttä, suosittua ja valovoimaista tähteä.

Ampumahiihdon maailmanmestari ja kuuden MM-mitalin Kaisa Mäkäräinen, painin maailmanmestari ja kaksinkertainen Euroopan mestari Petra Olli ja ammattinyrkkeilyn ylemmän höyhensarjan Euroopan ja maailmanmestari Eva Wahlström ilmoittivat kukin uransa päättämisestä.

He jättävät jälkeensä jättimäisen aukon – paitsi menestykseen myös suosioon kansan keskuudessa.

Kuka pystyisi ottamaan paikan menestyvänä ja valovoimaisena naisurheilun uutena supertähtenä?

Kaisa Mäkäräinen saateltiin näin lennokkaasti eläkkeelle, kun ampumahiihdon maailmancup päättyi Kontiolahdella 17. maaliskuuta.

Tilanne on huolestuttava, sillä uusia olympialajien mitalisteja tai ammattiurheilun maailmanmestareita ei ole näköpiirissä.

Eikä pelkkä menestyskään yksin riitä. Kansansuosioon tarvitaan menestystä suomalaisten rakastamissa perinteisissä lajeissa. On eri asia voittaa olympiakultaa yleisurheilussa, hiihdossa tai painissa kuin vaikkapa purjehduksessa – niin se vain on.

Esimerkiksi yleisurheilussa on toki monta lahjakasta nuorta naista, mutta matka aivan maailman terävimpään kärkeen on vielä pitkä ja kivinen.

Maastohiihtäjät Eveliina Piippo ja Anita Korva kävivät viime kaudella kansainvälisen läpimurron kynnyksellä, mutta tästä kaudesta tuli molemmille välivuosi: Korvalla armeijan ja Piipolla opiskelujen vuoksi.

20 vuoden polku

Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Lehtimäki kääntää asetelman hieman toisenlaiseksi.

– Suomalaiset ovat menestysnälkäistä kansaa. Menestys, mitalit ja kansainväliset teot ovat vasta pitkän polun päässä. Itse tykkään puhua mieluummin 20 vuoden prosessista, Lehtimäki sanoo.

– Mitalit ovat lahjakkuuden tulos, mutta lahjakkuus on myös sitä, että pystyy viemään 20 vuoden prosessin läpi ja pystyy joka päivä tekemään erinomaisuuteen ja eksellenssiin tähtäävät treenit, Lehtimäki jatkaa.

Mäkäräistä, Ollia ja Wahlströmiä yhdistää urheilullisen lahjakkuuden lisäksi se, että kaikki olivat tahdoltaan ja asenteeltaan lujia, päättäväisiä ja kovapäisiä urheilijoita.

Petra Olli ja painin MM-kulta Budapestissa lokakuussa 2018.

Mistä nykyään löytää urheilijoita, joilla on yhtä kova tahto ja halu eteenpäin?

– Se on iso haaste. Nykynuoriso ei ole samanlaista kuin 1960–70-luvun nuoriso. Pitää löytää uusia sellaisia tekijöitä, jotka motivoivat sisäisesti, että urheilija kestää sen pitkän polun. Se ei tule kuin sisäsyntyisesti, siihen ei voi pakottaa. Mutta sitten kun omistautuminen kohtaa lahjakkuuden, voi käydä niin kuin vaikka Lauri Markkaselle, Lehtimäki kuvaa.

– Kansa näkee usein vain sen polun pään, mutta jo se, että pääsee yrittämään ja haluaa yrittää sille polulle, on kunnioitettavaa.

Onko uskallusta panna kaikkea yhden kortin varaan?

Huippu-urheilussa pitää olla äärimmäisellä tasolla myös hyvin ehdoton ja rohkea.

Riittääkö nykyurheilijoilla enää uskallusta panna elämästään 20:ta vuotta yhden kortin varaan?

– Kun Olympiakomitea teki uuden strategian, siinä puhuttiin ”ammattilaisuudesta kaikilla tasoilla”, siis myös valmennuksen ja lajiliittojen osalta. Siihen liittyy urheilijan sosioekonomisen aseman parantaminen eli urheilijoita pitää pystyä tukemaan paremmin rahallisesti. Myös ammattivalmennuksen arvostusta täytyy lisätä, Lehtimäki listaa.

Eva Wahlström onnistui puolustamaan WBC-liiton ylemmän höyhensarjan MM-vyötään joulukuussa 2016 Argentiinan Anahi Esther Sanchezia vastaan.

Palataan vielä Piippoon ja Korvaan.

Mitä huippu-urheilujohtaja Lehtimäki on mieltä siitä, että kansainvälisen läpimurron kynnyksellä ollut kaksikko otti omaehtoisesti vuoden ”takapakkia” urheilu-urallaan?

– Siinä on kaksi nuorta maastohiihtäjää, jotka ovat jo osoittaneet lahjakkuutensa. Ei ole kyse siitä, etteivätkö he voisi yhä nousta huipulle. Huippu-urheilussa mikään ei ole helppoa, mutta ei voi myöskään sanoa, että se olisi mahdotonta.

– Katsoisin tässäkin mieluummin sitä 20 vuoden perspektiiviä. Kehitys ei koskaan mene viivasuoraan, vaan siihen tulee notkoja ja notkahduksia. Yhtälössä on aina monia yhtäläisyysmerkkejä, jotka pitää vain osoittaa todeksi, Lehtimäki sanoi.

Olisiko heistä korvaajiksi?

1. Krista Pärmäkoski

Kävi jo lähellä, kun voitti Lahden MM-kisoissa kaksi (hopean ja pronssin) ja Pyeongchangin talviolympialaisista kolme mitalia (hopean ja kaksi pronssia).

Pyeongchangin talviolympialaiset olivat Krista Pärmäkoskelle kolmen mitalin juhlaa.

Kaksi viime kautta ovat kuitenkin olleet selvästi vaatimattomammat. Kummallakin kaudella palkintopallisijoja maailmancupissa tuli vain kaksi.

Pärmäkoski täyttää joulukuussa 30 vuotta, eli Pekingin talviolympialaiset 2022 voivat hyvin olla hänen kansainvälisen huippu-uransa päätepiste.

2. Satu Mäkelä-Nummela

Pääsi nauttimaan kansakunnan kaapin päällä olemisesta Pekingin olympiavoitollaan 2008.

Kansa on kuitenkin unohtavaista, ja kun olympiavoiton jälkeen menestys on ollut niukkaa, hype Mäkelä-Nummelan ympärillä on laimentunut kummasti.

Satu Mäkelä-Nummela on yhä Suomen edellinen kesäolympialaisten kultamitalisti.

Lokakuussa 50 vuotta täyttävältä Mäkelä-Nummelalta vaadittaisiin Tokiossa uusi olympiavoitto. Tai ainakin mitali. Se sementoisi Mäkelä-Nummelan aseman kansallissankarina.

3. Enni Rukajärvi

Lumilautailun slopestylen maailmanmestarissa ja kaksinkertaisessa olympiamitalistissa (hopeaa ja pronssia) on karismaa. Siitä kertoo sekin, että Rukajärvi lopetti vuonna 2016 yhteistyön sponsorinsa Red Bullin kanssa, koska yhtiön ja Rukajärven arvomaailmat eivät kohdanneet.

Enni Rukajärvellä on lumilautailussa maailmanmestaruus ja kaksi olympiamitalia.

Sairastelujen ja vammojen takia Rukajärvi oli tämän kauden lähes tyystin pois kisarinteiltä – ja myös julkisuudesta.

Menestys Pekingissä auttaisi hurjasti asiaa, vaikka moni pitääkin lumilautailua yhä ”lökäpöksyurheiluna”.

4. Lotta Henttala

Sukunimellä Lepistö paremmin tunnettu pyöräilijä on niitä harvoja, joka on ammattilaisena yltänyt MM-mitaleille. Oli Dohan MM-kisoissa maantieajon pronssilla 2016, ja Henttalalla on myös kaksi joukkueaika-ajon MM-pronssimitalia.

Lotta Henttala kuuluu naispyöräilijöiden kovimpiin kiritykkeihin.

On yksi maailman kovimmista kiritykeistä, mutta arvokisojen reittiprofiili on usein sen verran mäkinen, etteivät puhtaat loppukirisprintterit menesty.

Suuri suosio vaatisi huippuonnistumisen Tokiosta.

5. Tuuli Petäjä-Sirén

Täysosumakesästä 2012 on jo kosolti aikaa. EM-pronssi ja olympiahopea Lontoosta purjelautailun RS:X-luokassa riittivät Vuoden urheilijan valintaan tammikuussa 2013.

Tuuli Petäjä-Sirénin täysosumavuosi päättyi Lontoon olympiahopeaan.

Vuoden 2014 jälkeen Petäjä-Sirén ei ole kertaakaan ollut MM-kisoissa 20 parhaan joukossa (paitsi vuonna 2017 voitti sivulajissaan raceboard-luokassa MM-hopeaa), Rion olympiakisoissa hän oli kymmenes.

Petäjä-Sirén täyttää myöhään syksyllä 37 vuotta ja hakee Tokion olympialaisista viimeistä kruunua uralleen.

6. Mira Potkonen

Pieneen sankaruuteen riitti neljä vuotta sitten se, että Potkonen oli Rio de Janeiron olympiakisojen ainoa suomalaismitalisti alle 60 kilon sarjan pronssillaan.

Mira Potkosen mitali varmistui, kun hän voitti puolivälierässä lyömättömänä pidetyn Irlannin Katie Taylorin.

Kaksinkertaisen Euroopan mestarin ja kaksinkertaisen MM-pronssimitalistin paikka Tokioon ei ole vielä varma, sillä Euroopan olympiakarsinnat keskeytettiin ennen Potkosen otteluita.

Potkonen täyttää syksyllä 40 vuotta, eli Tokiossa – jos sinne pääsee – olisi viimeinen mahdollisuus panna ainakin Nokia ja Pirkanmaa uudelleen sekaisin.