Kommentti: Suurseuran pelaajat ehdottivat palkanalennusta – yllätysveto saattaa synnyttää ketjureaktion - Urheilu - Ilta-Sanomat

Kommentti: Suurseuran pelaajat ehdottivat palkanalennusta – yllätysveto saattaa synnyttää ketjureaktion

Borussia Mönchengladbachin pelaajat tarjoutuvat vapaaehtoisesti auttamaan työnantajaansa pulassa.

Julkaistu: 22.3. 9:07

Koronapandemia muuttaa joko suosiolla tai pakon kautta pelaajien ajatuksia rahasta, ja vaikutukset näkyvät myös Suomessa, kirjoittaa Marko Lempinen.

Oletko koskaan kuullut Euroopan pääsarjoissa pelaavista ja miljoonia tienaavista jalkapalloammattilaisista, joka luopuvat oma-aloitteisesti palkastaan auttaakseen seuraansa ahdingosta?

Harvinaisia tällaiset solidaarisuuseleet ovat, jos eivät toistaiseksi jopa ennennäkemättömiä. Ei heti tule mieleen yhtäkään tapausta.

Vaan oppia ikä kaikki. Maailmaa ravisutteleva koronapandemia näyttäisi muuttavan pelaajien ajatuksia rahasta – ainakin hetkellisesti.

Brittimedia BBC kertoi torstaina, että Saksan Bundesliigassa pelaavan Borussia Mönchengladbachin pelaajat ovat oma-aloitteisesti valmiita luopumaan ainakin osasta palkastaan aikana, jolloin sarja on pandemian vuoksi suljettuna.

– Pelaajat tietävät, mitä on tekeillä, seuran pomo Stephan Schippers sanoi BBC:n mukaan.

Keskiviikkona Saksan jalkapalloliitto kertoi lahjoittaneensa 2,5 miljoona euroa koronaviruksen vastaiseen taisteluun Saksassa. Saksalaisen Bild-lehden mukaan perinteikäs Borussia Mönchengladbach on Saksassa ensimmäinen ammattilaisseura, jonka pelaajat tarjoutuvat vapaaehtoisesti auttamaan työnantajaansa pulassa.

– Joukkue haluaa auttaa seuraa ja sen työntekijöitä. Tavoitteena on, että Borussia Mönchengladbach selviää tästä kriisistä, Schipper linjasi.

Hienoa. Hädässä järki näyttää voittavan ahneuden.

Puhutaan tietysti vielä yksittäistapauksesta, mutta ei välttämättä pitkään. Seuraako tästä esimerkistä lajirajat ylittävä ja läpi Euroopan ammattilaissarjojen pyyhkäisevä ilmiö?

Seuroilla vitsit vähissä

Lähestulkoon kaikki urheilutoiminta on maailmalla seisahduksissa koronaviruspandemian vuoksi, ja monessa kohdin toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi. Hyvät neuvot ovat enemmän kuin kalliit.

Huippu-urheilu on akuutissa kriisissä, koska seurat eivät saa pääsylipputuloja ja tulevat sponsorineuvottelut ovat jäissä. Lukemattomat seurat natisevat jo liitoksistaan, ja ilmiselvää on, että myös urheilun puolella nähdään ennen pitkää konkursseja pattitilanteen seurauksena.

Säästöjä seurat eivät voi oikeastaan saada kuin henkilöstönsä palkkakuluista. Jos pelaajat eivät ole siihen valmiita ja seuralta puuttuu puskurirahaa, mitä vaihtoehtoja sille jää?

Perjantaina BBC kertoi, että Sveitsin jalkapallon pääsarjaseura Sion oli näyttänyt ovea yhdeksälle pelaajalleen, koska nämä eivät olleet suostuneet allekirjoittamaan sovittelupaperia, jonka mukaan pelaajien palkkoja olisi leikattu kauden keskeyttämisen takia. Potkut saaneiden joukossa oli mm. kaksi taannoin pitkään englantilaisen suurseuran Arsenalin avauksessa pelannutta miestä.

Mielenkiintoista on nyt seurata, millä tavoin muu urheileva Eurooppa reagoi Borussia Mönchengladbachin ja Sionin tapauksiin.

Mielenkiintoista on myös, mitä tapahtuu Suomessa.

Ymmärryksen kahdet kasvot

Olympiakomitean tuoreen arvion mukaan koronavirus aiheuttaa yhteensä vähintään noin 80 miljoonan euron tappiot suomalaiselle urheilulle ja liikunnalle. Arviota ei ole syytä epäillä.

Korona aiheuttaa paljon päänvaivaa myös SM-liigalle ja sen pelaajille. Kuvassa vääntävät Tapparan tähti Kristian Kuusela ja HIFK:n luottomies Teemu Turunen.

Summista puhuttaessa raskaimman yksittäisen iskun ottaa vastaan maan ainoa ammattilaissarja jääkiekon SM-liiga. Sen toimitusjohtaja Riku Kallioniemi laskeskeli jo reilu viikko sitten, että kauden keskeytymisestä aiheutuu noin kymmenen miljoonan euron tappio. Pelaajien sopimukset umpeutuvat 30. huhtikuuta 2020, eivätkä pelaajat ole Suomen jääkiekkoilijat ry:n eli Pelaajayhdistyksen mukaan tällä haavaa tinkimässä palkoistaan.

Ymmärrän hyvin pelaajia, sillä he työskentelevät ammatissa, jossa tunnetaan vain määräaikaisia sopimuksia ja jossa urat loppuvat usein jo 35 vuoden iässä. Monilla on perhe elätettävänään ja raskas asuntolaina niskassaan.

Palkasta luopuminen olisi vaikeaa meille kaikille.

Ymmärrän yhtä lailla niiden urheiluseurojen faneja, jotka olivat ostaneet kausikortteja tai pääsylippuja nyt eri sarjoissa pelaamatta jääneisiin otteluihin. Fanit eivät ole saamassa rahojaan takaisin, joten he osallistuvat väistämättä koronatalkoisiin. Näin ollen esimerkiksi SM-liigapelaajien on turha hakea ymmärrystä ainakaan niiltä duunaritaustaisilta faneilta, jotka ovat jo saaneet kuulla joutuvansa lomautetuiksi – siis jos he eivät myös osallistu talousvaikeuksissa olevien seurojensa auttamiseen.

SM-liigassa pelaajien keskivuosiansiot ovat jo pitkään olleet 50 000–60 000 euroa, suurimmat kausipalkat puolestaan 250 000–330 000 euroa. Duunareiden mediaaniansiot ovat radikaalisti pienemmät.

Pahimmassa puristuksessa ovat kuitenkin siis seurat. Osalta niistä saattavat ylipäätään loppua keinot.

Hyvä esimerkki on suomalainen pääsarjatason pesäpalloilu, jossa osalle pelaajista tavataan maksaa tuhansien, joillekin jopa kymmenientuhansien, eurojen suuruisia kausikorvauksia. Nyt tilanne on kuitenkin niin lohduton, että joko pelaajat suostuvat tinkimään merkittävästi palkkioistaan tai sitten ensi kaudella ei pelata lainkaan.

Koronaviruspandemiasta on seurannut monenlaisia terveystavoitteellisia ketjureaktioita. Kun Italia ilmoitti ihmisten liikkumiseen liittyvistä rajoituksista, monet Euroopan maat seurasivat lähes heti perässä. Ja kun yksi sulki ulkorajansa, pian koko Euroopan Schengen-alue oli säpissä.

Jonkinlainen ketjureaktio nähdään vielä urheilussakin. Kysymys on vain siitä, noudatteleeko se enemmän Borussia Mönchengladbachin vai Sionin esimerkkiä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?