Kolumni: Kalle Rovanperän teko kelpaisi Vuoden sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi - Urheilu - Ilta-Sanomat

Kolumni: Kalle Rovanperän teko kelpaisi Vuoden sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi

Rallin ihmelapsen Kalle Rovanperän suoritus Ruotsin MM-rallin viimeisellä power stage -erikoiskokeella hämmästytti koko rallikansan.

Julkaistu: 23.2. 7:30

Hienoa, että rallin MM-sarjassa on edes yksi osakilpailu, jossa ilmaston lämpeneminen näkyy konkreettisesti, kirjoittaa Tuomas Manninen.

Suomessa ajettiin aikoinaan Hankirallia, ehkä vieläkin. Ruotsissa ajettiin viikonvaihteessa Ruotsin ralli, joka on ollut MM-sarjan ainoa talviralli. Nyt se ei sitä ollut, mitä rallikansa suree.

En ymmärrä miksi. Autourheilu on autoilua. Autokisoihin mennään autoilla. Autourheilun maailma on autoja ja automiehiä, ja kuten tiedetään, ilmastonmuutosta voi kiihdyttää autoilemalla.

Se on tehokas ja vaivaton tapa tavallisen ihmisen laittaa vauhtia ilmastonmuutokseen.

Vaikutukset ovat välittömiä, kun taas nautojen syöminen ja maidon juominen on sellaista ilmastopipertämistä, yhtään silti väheksymättä. Terästehtaan pyörittäminen on jo tosi kaukana yksityisen kansalaisen toimintapiiristä.

Hienoa, että rallin MM-sarjassa on edes yksi osakilpailu, jossa ilmaston lämpeneminen näkyy konkreettisesti. Kelirikkoralli!

Ruotsin ralli oli lumettomuudesta huolimatta komea kisa. Nautin Ylen rallilähetysten jokaisesta minuutista. Tv-tuotannon taso oli korkea. Saimme vauhdikasta, värikästä ja monipuolista kuvaa, joissa ihmiset näkyivät yhtä paljon kuin autot.

MM-sarjan tv-tuotannossa on oivallettu rallin luonnonläheisyys. Rallit ajetaan maisemassa: alpeilla, aroilla, lauhkeissa ja boreaalisissa metsissä ja järvikannaksilla. Ruotsin rallin maisema on metsä, yhden erikoiskokeen nimikin oli Suomalaismetsä. Finnskogen.

Sää oli kuin aina kevään saapuessa Pohjolaan: harmaa, sumuinen, kostea. Nuotiot pikataipaleiden varsilla savusivat juuri niin ihanasti kuin nuotio matalapaineella savuaa.

Järvien jäät kiilsivät mustina, paitsi päälle liimatuissa arkistokuvissa, jossa talvi oli sinivalkoinen.

Draamassa oli kaksi roolia yli muiden. Rallin ihmelapsen Kalle Rovanperän suoritus viimeisellä power stage -erikoiskokeella on gaalaehdokkaani Vuoden sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi, olkoonkin, että vuosi on vasta nuori, kuten Kallekin.

Inhimillinen tragedia taas oli Jari-Matti Latvalan taloudellisen satsauksen valuminen Värmlannin liejuun ja kuraan samaan aikaan kun Helsingin Vanhassa kirkossa alettiin viettää Maisa Torpan valkohörhelöisiä unelmahäitä.

Sähkövika vei tehot Toyotasta. Kirkossa valot syttyivät katkaisijat loistamaan. Niin epäoikeudenmukaista.

Tv-katsojat kuulivat kartanlukija Juha Hännisen ja Latvalan synkät, toivottomat dialogit. Mikrofoni sulkeutui maalissa, mutta huulilta saattoi lukea loppu-veet. Komeasti Latvala kokosi itsensä maalihaastatteluun. Itse olisin purskahtanut itkuun.

Tämän kolumnin aihe on sama kuin viikko sitten. Toivottavasti Jepulis 459 ei lue tai ymmärtää, ettei kolumnisti ole jumala, joka säätää ihmiselon pituutta ja voi tarvittaessa antaa lisäaikaa.

Jepulis 459 siis kommentoi edellistä epistolaa: Mikähän tekstin pointti oli? Ei ilmeisesti mikään. Saisinko takaisin kuluttamani muutaman minuutin elämästä? Ruotsin rallia odottelen innolla, mutta tällä ei ollut mitään tekemistä rallin kanssa.

Mistä otan sen ajan, että voisin antaa?

Etenkin, kun Jepulis 459 ei ole yksin. Sama korvaus kuuluisi 114:lle peukuttajalle.

Ja vielä: Kalle Rovanperän aseista riisuva rallienglanti on ehkä maailman rallienglantilaisittain sujuvinta rallienglantia. Esa-Pekka Lappi jaksaa turpavärkillään tuottaa spontaaneja ilonhetkiä. Ne erottavat MM-rallit hermeettisen koppavasta F1-maailmasta. Ja Elfyn Evans, ihana hevosennaamaisen sympaattisen britin prototyyppi!