Urheilu

Kommentti: Tenniksen ahdisteluepäily paljastaa vastuuttoman toimintatavan, joka on valitettavan yleistä urheilussa

Julkaistu:

Kommentti
Tennisväki yritti lakaista ongelman huomaamatta maton alle vuosia sitten, mutta nyt sillä on käsissään paljon suurempi ongelma, kirjoittaa urheilutoimituksen esimies Vesa Rantanen.
Urheiluväellä on huomattavan paljon yhteistä luonnonsuojelijoiden kanssa.

Lajiahan kaikki intohimoisesti puolustavat, vaalivat ja varjelevat, oli se sitten saimaannorppa tai tennis. Tai jalkapallo – jääkiekosta puhumattakaan.

Urheilussa lajin etu, asema ja hyvinvointi ajaa kaiken edelle, mutta lajin sisällä olevien raskaidenkin ongelmien käsittelyssä urheilu epäonnistuu toistuvasti.

Urheiluväki on hartaudessaan pelottavan tyhmää, jopa vaarallisen vastuutonta porukkaa, koska laji-imagolle haitallisten asioiden käsittely on urheiluväelle ylivoimaisen vaikeaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Lähes järjestäen, lajista riippumatta, ongelmat yritetään korjata sillä huonoimmaksi osoittautuneella keinolla: vaikenemalla ongelma kuoliaaksi. Lakaisemalla se maton alle. Pesemällä likapyykki kotona. Ollaan valmiita tekemään mitä tahansa, epäeettistäkin, ettei tietoa lajin sisäisistä arkaluontoisista ongelmista tihkuisi ulos.

Että laji näyttäisi ulospäin mahdollisimman puhtaalta.

Paljon luurankoja kaapissa

On mahdoton sanoa, kummalla on enemmän luurankoja kaapeissaan: suomalaisella urheilulla vai katolisella kirkolla.

Jollakin tasolla logiikan ymmärtää, koska kuka nyt haluaisi kailottaa perheen ikävistä ongelmista pitkin pihapiiriä, ja perheyhteisöiksi urheilussa omia lajeja tai yhteisöjä tavataan kutsua.

Silti oman pesän suojelulla on usein katastrofaaliset seuraamukset. Kuten empiirinen elämänkokemus monesti osoittaa, ongelmien lakaisu maton alle ei poista ongelmaa, vaan ainoastaan siirtää sen kohtaamista.

Tennisliitto on tästä tuorein esimerkki. Ilta-Sanomien selvitysten mukaan Tennisliitossa, ja laajemmin tennispiireissäkin, tiedettiin tarkkaan erääseen valmentajaan kohdistuneista ikävistä ja arkaluontoisista epäilyistä jo vuosia sitten.

Alaikäisten tyttöpelaajien vanhemmat olivat IS:n tietojen mukaan raportoineet selkeäsanaisesti eteenpäin epäilyistä, joiden mukaan yksi valmentaja toistuvasti käyttäytyi epäasiallisella tavalla. Puhuttiin siis seksuaalissävytteisestä häirinnästä, jopa ahdistelusta.

Paineen kasvaessa valmentaja sai loppuvuonna 2014 lähteä Tennisliiton alaisesta akatemiasta, jossa oli työskennellyt, mutta muuta ei tehty. Ei selvitystä eikä tutkintaa – puhumattakaan siitä, että valmentajan häirinnän kohteena olleille pelaajille olisi annettu apua ja tukea.

Voi olla, että moni tennispiireissä huokaisi, kun valmentaja poistui vaivihkaa kuvioista loppuvuonna 2014.

Mitä lie ajatelleet nyt, kun asiasta nousi poliisitutkinta.

Nyt Tennisliitossa on toinen ääni kellossa. MTV Sportin lokakuussa julkaiseman uutisen mukaan valmentajaa epäillään alaikäisen pelaajan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Valmentajan toimintakieltoon asettanut Tennisliitto korostaa tiedotteissaan, ettei hyväksy minkäänlaista epäasiallista käytöstä lajissa.

Jos toimeen olisi tartuttu jo vuosia sitten, poliisin ei välttämättä tarvitsisi tutkia nyt asiaa.

IS:n tietojen mukaan epäillyn valmentajan entinen valmennettava teki poliisille tutkintapyynnön tänä kesänä sen jälkeen, kuin valmentaja oli ilmestynyt jälleen suomalaisiin tennispiireihin.

Näinkö lajin imagoa suojellaan?

Jälkiviisaus ja jossittelu on aina helppoa, mutta urheiluväen olisi viimeistään nyt ymmärrettävä oikeanlaisen ja vääränlaisen suojelun erot.

Monet laji-ihmiset kokevat tärkeäksi suojella laji-imagoa, koska hyvä imagolla on suuri merkitys. Se mahdollistaa lisenssipelaajien sekä sponsorien hankkimisen ja auttaa lajin hyvinvointia.

Silti vielä tärkeämpää on se, että lajia suojellaan sisältäpäin. On pidettävä ensin huoli siitä, että laji on sisältä terve, koska jos ei ole sitä, julkisuuskuvalla ei ole mitään merkitystä.

Toimikoot päätä yhä syvällä hiilimurskassa pitävä, totaalisesti asiasta aiemmin vaiennut Tennisliitto ja epäilyn kohteena olevan valmentajan entinen tennisakatemia tästä surullisina ja varoittavina esimerkkeinä.

Vaikenemalla ja peittelemällä lajiväki teki kaikkensa suojellakseen lajin imagoa, mutta ihmiset jätettiin oman onnensa nojaan.

Urheilu on monella tavalla rehellistä puuhaa, koska ilmeisistä doping- ja ottelumanipulaatio-ongelmista huolimatta valtaosa urheilun kilpatapahtumista käydään reilusti, ja niissä universaalit mitta- tai aikamääreet kertovat aukottoman totuuden paremmuudesta.

Urheilussa vannotaan rehellisyyden nimeen, mutta jos omaa lajia kohtaa epämiellyttävä julkisuus, ollaan valmiita millaiseen peittelyoperaatioon tahansa.

Ongelmien piilottelu on valheista vakavin, koska silloin ei pelkästään valehdella, vaan jätetään ongelma korjaamatta.

Monissa lajeissa toimiville ihmisille, yleensä vielä päättävässä asemassa oleville, vaikuttaa olevan tärkeämpää lajin kuin siinä toimivien ihmisten suojelu.

Se tekee asetelmasta sairaan.

Urheilulajilla ei ole henkeä. Lajilla ei ole sielua tai tunteita. Laji voi mennä vain teknisesti rikki. Sen voi korjata ja synnyttää uudestaan. Jos urheilulajin abortoisi, Timo Soini tai Päivi Räsänen eivät korvaa lotkauttaisi.

Sen sijaan lajissa toimivat ihmiset voivat mennä korjaamattomasti rikki, fyysisesti tai henkisesti. Heidän suojelemisensa, auttamisensa, varjelemisensa ja tukemisensa pitäisi olla jokaisen laji-ihmisen tärkein tehtävä.

Niin kauan kuin laji-ihmisille imago on tärkeämpi kuin sen parissa toimivat ihmiset, laji saa kuolla sukupuuttoon.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt