Kommentti: Reijo Jylhän ja Pekka Vähäsöyringin ehdotus ”urheilijauran yliopistosta” on loistava idea! - Urheilu - Ilta-Sanomat

Reijo Jylhän ja Pekka Vähäsöyringin ehdotus ”urheilijauran yliopistosta” on loistava idea!

Urheiluyliopistojen avulla voisi pelastaa suomalaisen huippu-urheilun, kirjoittaa Marko Lempinen.

28.3.2018 10:07

Kiitokset Reijo Jylhälle ja Pekka Vähäsöyringille! Kaksikon IS:n kautta opetus- ja kulttuuriministeriölle osoittama avoin kirje oli rohkea ja tärkeä päänavaus. Toivoa sopii, että urheilusta vastaava ministeri Sampo Terho on kuulolla.

Viimeinkin pöydällä on aidosti uskottava ehdotus, jolla alamaissa rypevän suomalaisen huippu-urheilun voisi pelastaa tulevaisuudessa. Maastohiihdon kokeneiden valmentajien idea lupaavien nuorten yksilölajien urheiluyliopistosta on kerta kaikkiaan loistava.

Useat tutkimukset vuosien varrelta korostavat, että suomalaiset pitävät huippu-urheilua yhteiskunnallisesti merkittävänä, satsaamisen arvoisena asiana. Käytännön tasolla huippu-urheilun arvostus on kuitenkin viime vuosikymmeninä romahtanut, koska yhteiskunnan päättäjät eivät ole suhtautuneet aiheeseen vakavasti.

Syytä olisi ollut. Kun yksilöurheileminen ei ole enää ollut sen paremmin kilpailullisesti kuin taloudellisesti uskottavaa, nuoret lupaukset eivät ole uskaltaneet satsata siihen kaikkeaan, mikä on armotta heijastunut menestykseen.

Tärkeiden esikuvien katoaminen on puolestaan osaltaan nakertanut lasten ja nuorten urheiluintoa – yhtä Suomen tämän hetken suurimmista yhteiskunnallisista ongelmista. Lasten ja nuorten liikkumattomuus maksaa yhteiskunnalle vuosittain huimat 3–4 miljardia.

Opetus- ja kulttuuriministeriön kannattaa nyt ottaa härkää sarvista kiinni. Ajatus internaattityyppisen nuorten urheilijoiden harjoittelukeskuksen perustamisesta urheiluopistojen yhteyteen pitää työntää konkreettisesti liikkeelle.

Iivo Niskanen voitti 50 kilometrin olympiakultaa Etelä-Koreassa.

Johtamistason linja?

Miten urheiluyliopisto toimisi ja paljonko se vuosittain kustantaisi?

Keskustelin aiheesta Jylhän ja Vähäsöyringin kanssa heidän lähettämänsä kirjeen jälkeen. On helppo yhtyä valmennusgurujen näkemykseen siitä, että kesä- ja talvilajien urheiluyliopistot tulisi suunnata erityisesti 20–23-vuotiaille lupauksille ja nimenomaan niissä lajeissa, joissa suomalaiset voivat aidosti pärjätä.

– Esimerkiksi yleisurheilussa kriteerinä voisi olla potentiaalinen menestyssauma EM-kisatasolla. Pääsykriteerien pitäisi olla kovat, Jylhä alleviivasi.

– Jos tällä hetkellä relevanttien kesä- ja talvilajien lupaavimmat nuoret laskettaisiin yhteen, heitä olisi kolmisenkymmentä.

Seuravalmennus ei riitä

Seuratason päivittäinen valmennus ei valitettavasti kanna. Urheiluyliopisto saisi jo lyhyessä ajassa ihmeitä aikaan – samantyylisestä toiminnasta on nimittäin jo huipputuloksia olemassa.

Tullaan Vähäsöyringin ideaan, jonka pohjalta Vuokatin urheiluopistolle perustettiin vuonna 1998 Ski Cats -ryhmä. Maan parhaat hiihtolupaukset koottiin saman sateenvarjon alle harjoitus- ja opiskelumielessä. Urheilijat saivat suorittaa huipputason valmentautumisen lomassa – yhteistyökumppanien sekä opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella – urheilun erikoisammattitutkinnon. Opintosisältöjä oli organisoitu mm. leirien yhteyteen.

Vuosina 1998–2001 projekti pohjusti yhden sukupolven maailman huipulle: Virpi Kuitusen, Aino-Kaisa Saarisen, Riitta-Liisa Roposen ja Sami Jauhojärven.

Sitten tuli Lahden dopingskandaali 2001, Ski Catsin rahoitus ontui ja sen toiminta alkoi näivettyä.

Paljon puhutaan, että huippu-urheilu opettaa ja kouluttaa, mutta kaikkialla kysytään muiden alojen tutkintopapereita. Nyt olisi jo korkea aika konkretisoida kaikki se, mitä urheilija uransa aikana oppii. Professorien luennot urheiluopistoilla toimisivat siinä missä muuallakin.

– En näe mitään estettä sille, etteikö urheilija voisi tenttiä urheilussa oppimistaan asioista. Helposti olisi rakennettavissa esimerkiksi johtamistason koulutusta vastaava linja, Jylhä esittää.

Ski Catsiin kuuluivat mm. Liisa Anttila (takana vas.), Virpi Kuitunen, Mari Rauhala, Piia Tarvainen, Markus Bengts (edessä vas.), Teemu Kattilakoski, Tero Lemmetyinen, Lauri Pyykönen ja Markus Vuorenmaa. Kuva vuodelta 1998.

Ei kustannuspommi

Jylhän ja Vähäsöyringin ykkösideana on parantaa nuorten urheilijoiden omaa urheiluammattitaitoa ja nopeuttaa heidän kehittymistään. Heti kakkosena tulee pätevöityminen uran jälkeiseen elämään.

Urheilun suurmaassa Norjassa urheilua johtavat entiset huippu-urheilun toimijat. Sitä vastoin Suomessa pätevinä urheilujohtajina nähdään usein poliitikot ja kauppakorkeakoulun suorittaneet, mikä tuntuu absurdilta. Mitä ihmeen tekemistä heillä on huippu-urheilun kanssa? Eikö tässäkin kohdin pitäisi jo tulla 2010-luvulle?

Arvioimme Jylhän kanssa urheiluyliopiston vuosittaiset kustannukset. Päädyimme 1,5–2 miljoonaan euroon. Summa sisältää esimerkiksi valmentajien ja urheilun tukihenkilöiden palkat, opetuksesta vastaavien kulut sekä itse urheilijoiden valmentautumis- ja ylläpitomenot. Paljon!

Urheiluyliopisto tulisi halvemmaksi kuin se, että jokainen lajiliitto yrittää rakentaa toimivaa systeemiä omin voimin. Ja kun tuota summaa verrataan massiiviseen liikkumattomuuspommiin, puhutaan yhdestä hyttysen tujauksesta navetassa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?