NBA-sarjaraportti: Vuoden valmentajaksi kelpaa vain yksi - Urheilu - Ilta-Sanomat

NBA-sarjaraportti: Vuoden valmentajaksi kelpaa vain yksi

Vuoden valmentajaksi on monta hyvää ehdokasta – mutta vain yksi selvä voittaja.

Steve Kerr (oik.) on saanut Stephen Curryn MVP-vireeseen.

14.4.2015 10:14

Vuoden valmentajan palkinto on lajissa kuin lajissa arvoituksellinen sen määrittelemättömyyden vuoksi. Palkinto harvoin menee automaattisesti mestarivalmentajalle esimerkiksi NBA:ssa tai NHL:ssä. Menestys on tietysti kriteeri, mutta menestystä on monenlaista. On kääntyminen mutasarjasta keskinkertaiseksi tai hyväksi, kehittyminen hyvästä erinomaiseksi tai sitten juuri nousu mestariksi. Usein yllättäjäjoukkueiden valmentajat ovat vahvoilla – samoin kokemattomat luotsit. Uudet nimet aina viehkovat.

NBA:n palkinto on tästä erinomainen esimerkki. Pelkästään 2000-luvulla palkinto on mennyt mm. Scott Brooksille tämän NBA-uran toisella päävalmentajakaudella, Doc Riversille ja Avery Johnsonille tulokasvalmentajana sekä Mike Brownille tämän uran alkuvaiheessa (ja LeBronin pienellä avustuksella). Lisäksi, no, Byron Scott on voittanut palkinnon kertaalleen.

Johnson ja Brown ovat tätänykyä kortistossa (No, Johnson sai juuri yliopistopaikan) ja Scott kovaa vauhtia matkalla sinne. Brooks on jatkuvasti kritiikin alla. Riversin päävalmentajaura olisi todennäköisesti päättynyt Bostonin pysähdykseen, jos hän ei olisi onnistunut palkkaamaan Tom Thibodeauta auttamaan puolustuspelin organisoinnissa. Celtics oli useamman kauden ajan täysi kaaos omassa päässä, kunnes Doc sai ympärilleen kunnon apuvoimia.

Siksi olisi hullua ylireagoida yhden kauden perusteella. Tämä kausi on kuitenkin poikkeus, sillä yksi ehdokas on onnistunut niin totaalisesti, ettei sitä voi sivuuttaa.

Vuoden valmentaja

Steve Kerr, Golden State Warriors.

Kyllä, kyllä. Warriors-paraati jatkuu, ymmärrän tuskanne. Olemme kerranneet Warriorsin numerot tällä palstalla jo moneen kertaan, joten ei niistä sen enempää kuin että joukkue on kymmenen kaikkien aikojen parhaan NBA-runkosarjajoukkueen joukossa. Se on huima saavutus, oli valmentaja sitten konkari tai tulokas. Ja Kerr todella valmentaa ensimmäistä vuottaan millään tasolla.

Vaikuttavinta Kerrin suorituksessa on ollut se, miten täydellisesti hän on onnistunut repimään Warriorsin materiaalista potentiaalin irti edeltäjäänsä verrattuna. Mark Jacksonin Warriors meni kahdesti peräkkäin pudotuspeleihin ja oli kilpailukykyinen, mutta nyt lähes identtisellä materiaalilla Kerrin Warriors on suorastaan ylivoimainen. Jacksonin aikana hyökkäys oli yksilövetoista, se muuttui yhdessä kesässä kauniiksi ja tehokkaaksi joukkuebaletiksi. Ja puolustus on parempi kuin koskaan.

Lähes yhtä paljon kuin Kerr on kehittänyt Warriorsia on hän tuottanut Jacksonin CV:lle hallaa. Saadessaan kenkää Jackson oli kuuma nimi kesän markkinoilla, mutta kukaan ei tarttunut. Nyt Jackson näyttää yhtäkkiä luotsilta, joka ei saanut materiaalistaan riittävästi irti. Ja Kerr on onnistunut tässä tekemällä muutaman kokoonpanomuutoksen, mihin Jackson ei olisi suostunut. David Leen penkittäminen Draymond Greenin sijaan ja Harrison Barnesin nostaminen Andre Iguodalan paikalle olivat kiistanalaisia vetoja, jotka osoittautuivat neronleimauksiksi.

Kaikesta tästä saa palkinnoksi vuoden valmentajan tittelin, ei kahta sanaa.

Haastajat

Mike Budenholzer, Atlanta Hawks

”Bud” on organisoinut Atlantasta itäisen konferenssin mini-Spursin ja täysin uskottavan mestariehdokkaan. Joukkueessa ei ole yhtään ison nimen profiilipelaajia, mutta paljon erittäin korkeatasoisia roolipelaajia. Viime kausi meni joukkueelta vielä opetellessa, mutta jo pudotuspeleissä Hawksin venyttäessä Pacers-sarjan seitsemään peliin näkyi elementtejä siitä, että parempia aikoja oli edessä.

Budenholzer on onnistunut paitsi maksimoimaan Al Horfordin, Paul Millsapin ja Kyle Korverin kaltaisten pelaajien tehot, niin myös kehittämään mm. Dennis Schröderistä erinomaisen roolipelaajan ja tulevaisuuden luottomiehen. Atlantan reservi on syvä ja laadukas. Pelitapa on nautittavan tehoka, ja tulokset ovat olleet erinomaisia.

Gregg Popovich, San Antonio Spurs

Mikään vuoden valmentajan lista ei olisi täydellinen ilman Popovichia, eikä tämä ole sympaattinen senioriääni. Spurs tappelee jälleen mestaruudesta vuosi sen jälkeen, kun ikääntyvä ryhmä voitti ”viimeisen” kruununsa. Joukkue on ollut kaksi vuotta putkeen finaaleissa ja pelaa vuodesta toiseen valtavia ottelumääriä, ja silti Popovich, Tim Duncan, Manu Ginobili ja Tony Parker saavat aina kaivettua uuden vaihteen esille keväällä. Kawhi Leonardin läpimurto on ollut riemastuttavaa katsottavaa.

Spurs on jälleen kesällä vaarallinen, ja todennäköisesti Warriorsin ykköahaastaja lännessä.

Brad Stevens, Boston Celtics

Stevens on NBA:n fiksuimpia valmentajia. Saavutus tällä kaudella on huikea: Celtics kauppasi kesken kauden jo valmiiksi vaatimattomasta ryhmästä kaksi parasta pelaajaansa (Jeff Green ja Rajon Rondo), muttei suostunut tankkausmoodiin. Ennen kaikkea Stevensin erinomaisuutta osaavat arvostaa minua paljon fiksummat korisihmiset, jotka näkevät, miten erinomaisesti joukkue osaa tulla aikalisistä valmiiden kuvioiden kanssa ja saavat laadukkaammat vastustajat näyttämään lukiojoukkueilta. Celtics pelaa joka ottelussa kovaa, ja Stevens on onnistunut repimään todella rajallisesta joukkueesta irti (todennäköisen) pudotuspeliryhmän. Se on huikea suoritus, kun vaihtoehtona on katsoa taulukkoa ja nähdä miten Knicksin kävi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?