Vuoden urheilutoimittaja Johanna Nordling kertoo, miten ylistetyt jutut syntyvät - Urheilu - Ilta-Sanomat

Tällainen on vuoden urheilutoimittaja Johanna Nordling

Johanna Nordling tunnetaan erityisesti taidokkaista ja hyvin taustoitetuista jalkapalloartikkeleistaan.

Julkaistu: 25.3.2015 12:07

Urheilusanomien Johanna Nordling on voittanut SM-pronssia jalkapallossa ja arvostetun J.H. Erkon kirjoituskilpailun. Vuoden urheilutoimittajaksi valittu Nordling kertoo, miten ylistetyt jutut syntyvät.

Sinut on juuri valittu vuoden urheilutoimittajaksi. Klassinen urheilukysymys: miltä nyt tuntuu?Tämä on aina aika paha. Valinta oli kyllä vähän yllätys, vaikka olin saanut paljon hyvää palautetta. Oli fiilis, että aika moni tykkää minun jutuistani. Totta kai on mukava tuntea, että arvostetaan.

Mitkä viime vuoden jutuistasi painuivat mieleesi voimakkaimmin?Ainakin Bosnia-juttu, joka oli MM-futislehdessä. Se oli erilainen, rankka aihe. Jo kirjoittaessa juttu kosketti syvältä. Pelaajilla ja heidän perheillään on rankkoja kohtaloita, joista juteltiin esimerkiksi Sejad Salihovicin kanssa. Se oli vaikein juttu, jonka olen kirjoittanut. Minun piti pitkään miettiä, miten lähestyn tarinaa. Aiheeseen liittyi koko kansakunnan trauma.Syksyllä Mönchengladbachista tekemästäni jutusta sain itse paljon toimittajana. Se avasi ovia seurakulttuuriin eri näkökulmista, kun puhui seurajohdon, fanien ja pelaajien kanssa. Siinä oppi, mistä seurakulttuurissa on loppujen lopuksi kyse – mikä on tärkeää ja mikä ei ole niin tärkeää; mistä identifioituminen seuraan syntyy.

 Lapset tulivat peliin, kirjailijan ura vähän jäi.

Kertoisitko lukijoillemme jalkapallotaustastasi?Olen Toijalan Pallo -49:n kasvatti. Olin tosi urheilullinen lapsi ja pelasin jalkapalloa päiväkodissa, välitunnilla ja iltapäivähoidossa, lähinnä poikien kanssa. 1980-luvulla tytöt eivät paljon pelanneet futista, ja kun kysyin luokkani pojilta, pääsisinkö minäkin ToPaan pelaamaan, he vastasivat ei. Harmitti. Kun äiti tuli hakemaan iltapäivähoidosta, itketti. Äiti sanoi, että soitetaanpa valmentajalle. Pääsin mukaan ja hyvin pärjäsin, olin F-junnuissa kapteeninakin.

D-junnuiässä pojat alkoivat kehittyä fyysisesti voimakkaammin. Menin Valkeakosken Hakaan, jossa oli naisjoukkue. C-tyttöiässä kyseltiin TPV:hen ja rupesin käymään junalla Tampereella harjoituksissa. Pari vuotta myöhemmin siirryin Ilvekseen. Voitimme B-tytöissä SM-kultaa, välierissä kaatui Laura Kalmarin tähdittämä KyIF. Vuonna 1996 menin Ilveksen naisten joukkueeseen ja pelasin kolmisen vuotta SM-sarjaporukassa. Paras saavutus oli pronssia, Suomen cupissa tuli hopea.

En ollut huippulahjakkuus, en pelannut maajoukkueissakaan. Erityinen vahvuuteni oli tarkkapotkuinen vasen jalka, jolla vedin yleensä joukkueeni vaparit, pilkut ja kulmat. Tein junnuiässä useasti maaleja vetämällä kulman suoraan kierteellä sisään.

Menin suoraan Sammon urheilulukiosta opiskelemaan kirjallisuutta Tampereen yliopistoon, ja motivaatio ehkä lopahti, kun opiskeluasiat alkoivat kiinnostaa.

Tulit journalismiin kaunokirjallisuuden suunnalta. Kuvailisitko taustaasi kirjoittajana? Totta, näin itseni enemmän kirjailijana. Kirjoitin jo ala-asteiässä omia kirjoja, joihin piirsin kuvat. On minulla muutamia kirjoituspalkintoja, voitin J.H. Erkon kilpailun 2006. En ikinä saanut mitään suurta romaanikäsikirjoitusta valmiiksi. Lapset tulivat peliin, kirjailijan ura vähän jäi. Unelmana oli, että haluan kirjoittaa. Toisaalta jalkapallo on aina ollut lähellä sydäntä. On loistavaa, että voin yhdistää kaksi suurta intohimoa, kirjoittamisen ja jalkapallon.

Olet asunut pitkään Saksassa. Mitä muuta teet kuin kirjoitat Urheilusanomiin? Opetan saksaa Krefeldin kansalaisopistossa. Aina silloin tällöin on erilaisia sanataideprojekteja, joita olen vetänyt saksalaisille ja suomalaisille lapsille. Toimin sanataideopettajana ennen kuin muutin Saksaan. Sekin oli aivan loistava työhomma.

Johanna Nordling aviomiehensä Christoph Ellesin kanssa Dortmundin mestaruusjuhlissa 2011.

Millainen maa Saksa on urheilutoimittajalle? Aika hyvä maa. On hyvät stadionit, hyvät toimittajien tilat ja avoin kulttuuri toimittajia kohtaan. Siinä missä esimerkiksi Arsenalin lehdistövastaava asettuu muuriksi toimittajan ja pelaajan väliin, saa täällä kohtuullisen hyvin haastatteluja ja pystyy puhumaan seurapomojen kanssa. Se liittyy saksalaiseen jalkapallokulttuuriin: halutaan, että fanit ja toimittajat saavat kosketuksen pelaajiin. Saksassa on voimakas keskustelu- ja väittelykulttuuri. Täällä ollaan enemmän eri mieltä kuin Suomessa ja suvaitaan kriittisiäkin ääniä. Välillä nekin toimittajat, jotka ovat hyvin lähellä seuroja, saattavat kirjoittaa rajun kommentin, eikä heidän asemansa siitä kärsi.

Kenen haastattelusta haaveilet? Bayernin pelaajien haastatteluja on vaikea saada. Pep Guardiolan kanssa olisi mielenkiintoista keskustella. Tosin minun olisi ensin vielä petrattava espanjantaitojani, koska häntä kannattaisi haastatella vain espanjaksi.

Et ole peitellyt sitä, että sinulla on kausikortti Borussia Dortmundin seisomakatsomoon. Miten pidät objektiivisuutesi journalistina? Minulla on ollut kausikortti jo vuodesta 2005. En ole viitsinyt luopuakaan siitä. Aika harvoin pääsen paikalle, on paljon töitä ja muuta tekemistä. Tällä kaudella on ollut helppo olla kriittinen Dortmundia kohtaan, nyt ei tarvitse paljon silitellä. Silloin kun Südtribünellä seison, olen pelkästään fani, hypin ja laulan. Jos istun lehdistökatsomossa tai haastattelen Dortmundin pelaajaa, en ole fani. Kyllä roolit pystyy erottamaan. Yhtä lailla minulla on sympatioita muita pelaajia ja seuroja kohtaan, eikä se vaikuta kriittisyyteen. Olen aika analyyttinen ihminen, näen kaikessa hyviä ja huonoja puolia.

Mitä haluat saavuttaa toimittajana tai kirjoittajana? En ole asettanut suuria tavoitteita. Haluan kehittyä – tylsä perusurheilijavastaus. Toivon, että voin tehdä mahdollisimman monta tasokasta ja mielenkiintoista juttua. Olen ollut suunnilleen 3,5 vuotta teillä hommissa, ja olen oppinut tosi paljon.

Missä Johanna Nordling on, kun jalkapallon MM-finaali pelataan joulukuussa 2022 Qatarissa? En usko, että siellä Qatarissa. En haluaisi tapahtumaa kauheasti tukea. Itse asiassa toivon, että ei tarvitse olla missään ja on joku tylsä joululahjojen shoppailupäivä – että tulee jotakin, joka kaataa koko kisat, ja MM-finaali pelataankin kesällä 2022 maassa X. Sitä finaalia voin olla katsomassa. Qatariin en kyllä lähde.

Johanna Nordling verestelemässä vanhoja taitojaan Raumalla 2012.

Lisää aiheesta