Henrik Dettmann: Yhden lajin malli ei toimi - Urheilu - Ilta-Sanomat

Lajivalintaa kannattaa lykätä

Koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann ei ymmärrä valmentajia ja vanhempia, jotka pakottavat lapset valitsemaan urheilulajinsa jopa alakouluikäisenä.

25.1.2015 12:00

Malcolm Gladwell julkaisi vuonna 2008 kirjansa The Story of Success jossa hän viittaa moneen kertaan 10000 tunnin sääntöön: ihmisestä tulee mestari missä tahansa asiassa, kun jaksaa harjoitella vähintään niin kauan. Päätelmän kehitti Anders Ericsson tutkiessaan huippumuusikoiden harjoittelutaustoja.

Reilun 40 vuoden valmennuskokemuksen perusteella voin sanoa, että tuo on pitkälti totta. Mitä enemmän harjoittelee, sitä paremmaksi tulee. Samalla väitän, että mitä yksipuolisemmin harjoittelee, sitä yksipuolisemmaksi tulee. Eikä yksipuolinen voi menestyä ainakaan urheilussa.

  Mitä yksipuolisemmin harjoittelee, sitä yksipuolisemmaksi tulee.

Yksipuolisessa harjoittelussa syntyy liian vähän ärsykkeitä, joiden varaan voisi rakentaa sellaisen identiteetin, jota jokainen huippusuorittaja tarvitsee. Esimerkiksi palloilussa – joka perustuu vähintään yhtä paljon taiteeseen kuin tieteeseen – näitä ärsykkeitä ei voi simuloida pelkästään harjoittelemalla yhtä lajia.

Maailma on täynnä tarinoita siitä, miten eri palloilulajien huiput ovat tehneet lajivalintansa vasta 15 ikävuoden jälkeen. Itse tein töitä yhden tällaisen esimerkkitapauksen kanssa. Dirk Nowitzki, yksi Euroopan kaikkien aikojen koripalloilijoista, valitsi lajinsa vasta lähes 15-vuotiaana.

KORIPALLOSSA PUHUMME usein siitä, että itse asiassa kyse on kahdesta lajista. Laji, jota pelataan ennen puberteettia, tapahtuu pääosin korirenkaan alapuolella; fyysisen kypsymisen myötä laji siirtyy pelattavaksi myös korirenkaan tason yläpuolelle. Muutosta voi verrata jääkiekkoon, jossa fyysisyys lisääntyy selvästi, kun taklaaminen sallitaan.

Kun koripallourasta unelmoiva harjoittelee 10000 tuntia täyteen jo ennen 15:ttä ikävuottaan, niin sama pitäisi tehdä siis uudestaan, kun laji muuttuu oleellisesti aikuisten tasolla. Eikö olisi paljon tarkoituksenmukaisempaa hankkia lapsuudessa monipuoliset valmiudet mihin lajiin tahansa?

Jos intohimo vaikka koripalloon säilyy 15 ikävuoden jälkeen, niin pohja on rakennettu. Ellei koripallo sittenkään maistu, niin edellytykset nousta huipulle jossakin toisessa lajissa ovat olemassa. Ainakin perusta elinikäiselle urheilun harrastamiselle on luotu.

Dirk Nowitzki valitsi lajinsa vasta 14-vuotiaana.

Yhdysvalloissa tutkimukset kertovat, että alle 100000 hengen kaupungista tulee suhteessa lähes 20 kertaa enemmän ammattiurheilijoita kuin vähintään puolen miljoonan asukkaan kaupungeista. Tämä siksi, että lapsilla on lyhyet etäisyydet eri harrastuspaikkoihin ja näin mahdollisuus harrastaa eri lajeja omin päin.

Lähes kaikki tutkimukset kertovat myös siitä, että varhainen erikoistuminen johonkin urheilulajiin ei välttämättä tuo hyviä tuloksia, päinvastoin.

Silti kuulemme jatkuvasti tapauksista, joissa valmentajat kehottavat jopa alakouluikäisiä lapsia tekemään päätöksen lajistaan. Alun perin heidät on rekrytoitu lajin pariin jo neuvolassa tai viimeistään leikkikoulussa.

YHDYSVALLOISSA asia on ratkaistu niin, että lapsille tarjotaan koulussa vuodenajasta riippuen mahdollisuus harrastaa ja kilpailla useassa eri urheilulajissa. Valitettavasti tämä ei enää riitä sielläkään nykyajan vanhemmille, vaan tämän valtiojohtoisen (huom. Yhdysvalloissa!) urheilun rinnalle on syntynyt erinäinen vapaaehtoisarmeija toimijoita, jotka tarjoavat omia liikuntapalveluitaan erilaisin motiivein.

Kun vanhemmat haluavat toteuttaa omia ambitioitaan ja johtaa lasten välistä urheilullista, akateemista tai ulkonäöllistä kilpailua kohti vanhempien omia unelmia, he uskovat herkästi varhaiseen erikoistumiseen.

Tätä varhaista erikoistumista on tutkittu esimerkiksi musiikin alueella jo pitkään. Joskus se on ollut hyvinkin merkittävä tekijä huipulle noustessa. Wolfgang Amadeus Mozart on malli onnistuneesta tiekartasta, jossa asiat olivat ainakin vanhempien hallussa. Hän aloitti soittamisen jo kolmevuotiaana ja nousi maailman huipulle teini-iässä.

Mozartin isä oli yksi aikakautensa arvostetuimpia opettajia, joten valmennus oli kunnossa alusta asti. Mozartin elämään tarkemmin tutustuneet tietävät myös, että loistavan musiikkilahjakkuuden muu elämä ei sittenkään ollut niin onnekas, ja että se päättyi jo 35-vuotiaana.

Kun lapsi joutuu varhain jättämään kaikki muut lajit keskittyäkseen yhteen, niin tässä valintatilanteessa hänet samalla pakotetaan luopumaan isosta palasta omasta intohimostaan. Eikö vanhempien pitäisi ruokkia lapsia juuri niissä asioissa mistä nämä ovat innostuneita, eikä toteuttaa omia unelmiaan?

Urheilusanomat 4/2015

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?