Marttisen kolumni: Näitä nimiä ei voi ohittaa Vuoden urheilijan valinnassa – vai voiko? - Urheilu - Ilta-Sanomat

Vuoden urheilija on...

Mikko Marttinen pohtii kolumnissaan Vuoden urheilijan valintaa, josta riittää polemiikkia taas tammikuussa. Kenet pitäisi valita ja millä perusteella – ja miten tosissaan valinta pitää ylipäätään ottaa?

24.11.2014 11:00

Vuoden urheilijaksi 2014 ei voi valita ketään muuta kuin Mikko Ilosen.

Golfari on takonut hurjat palkintorahat lajissa, jota seurataan ympäri maailman. Lokakuussa hän voitti Euroopan kiertueen reikäpelimestaruuden. Se on suurin suomalaisgolfarin voitto koskaan.

Ilonen on maailmanlistalla sijalla 42. Näin korkealla hän ei ole ikinä päättänyt vuottaan.

Toisaalta tämä tarkoittaa, että maailmassa on 41 Ilosta parempaa golfaria. Pallolla tuskin on toista maata, jossa tämän tason golfari on kärkikahinoissa Vuoden urheilijaa valittaessa.

Vuoden urheilijaksi 2014 ei voi valita ketään muuta kuin Kaisa Mäkäräisen.

Ampumahiihtäjä voitti maailmancupin, oli siis koko kauden paras maailmassa. Ja missä lajissa? Ampumahiihto asettaa äärimmäiset vaatimukset urheilijoiden kestävyydelle ja henkiselle lujuudelle. Keski-Euroopassa laji on valtavassa suosiossa.

Toisaalta Mäkäräisen hermo petti kauden tärkeimmällä hetkellä Sotshin olympialaisissa. Viimeiset laukaukset karkasivat ohi taulun ja samalla menivät mitalisaumat.

VUODEN URHEILIJAKSI 2014 ei voi valita ketään muuta kuin Iivo Niskasen ja Sami Jauhojärven.

Olympiavoitto on urheilun suurin palkinto, ja siihen ei ole yltänyt kukaan muu suomalainen kuuteen vuoteen. Niskasta ja Jauhojärveä kovempaa kaksikkoa ei maailmasta löytynyt 19. helmikuuta, jolloin parisprintin olympiamitalit ratkaistiin. Enempää ei voi urheilijalta vaatia.

 Vuoden urheilija 2014 voi olla vain Tuomas Kaario.

Toisaalta Niskanen ja Jauhojärvi kilpailevat maailman mittakaavassa marginaalilajissa. Kuinka suuri osuus maailman asukkaista on edes kokeillut hiihtoa? Tuhannesosa? Golf ja ampumahiihto kuuluvat samaan sarjaan.

Vuoden urheilijaksi 2014 ei voi valita ketään muuta kuin Hanna-Maari Latvalan.

Pikajuoksija oli tämän kauden maailmantilastossa 100 metrillä 84:s ja 200 metrillä 58:s. Ne ovat komeita saavutuksia lajissa, jota kilpaillumpaa ei ole.

Maailman seitsemästä miljardista asukkaasta lähes jokainen on kokeillut pikajuoksua. Lahjakkaimmat haalitaan valmennuksen pariin niin köyhässä Afrikassa kuin kehittyneessä Euroopassa.

Toisaalta Latvala ei saavuttanut mitään poikkeuksellista. EM-finaalissa hän jäi seitsemänneksi. Vuoden 1974 EM-kisoissa Riitta Salin voitti kultaa 400 metrillä ja Mona-Lisa Pursiainen oli kolmas 200 metrillä.

Vuoden urheilijaksi 2014 ei voi valita ketään muuta kuin uimari Tuomas Kaarion.

Kaario ui heinäkuussa ensimmäisenä ihmisenä Suomenlahden yli ilman märkäpukua.

Kyseessä on todellinen urheilusuoritus. Kaariolla kesti 22 tuntia uida 65 kilometrin matka Virosta Porkkalanniemeen.

TOSIASIASSA Vuoden urheilijaksi voi valita kenet tahansa edellä mainituista nimistä ja parikymmentä muutakin. Oikeaa vastausta ei ole, eivätkä suomalaiset urheilutoimittajat ole juntteja, jos he eivät valitse juuri sen lajin urheilijaa, josta parikymppiset sosiaalisen median suurkuluttajat ovat juuri nyt innostuneet.

Ruotsissa ja Sveitsissä viime vuoden parhaaksi valittiin maastohiihtäjä. Pohjois-Irlannissa ratapyöräilijä Martyn Irvine kukisti golftähti Rory McIlroyn. Serbiassa tennissuuruus Novak Djokovic taipui 400 metrin aitojen MM-pronssimitalistille Emir Bekricille.

Vuoden urheilijan valinta on viihdettä. Ainakaan siihen ei kannata suhtautua yhtä tiukkapipoisesti kuin suomalaiset lumilautailijat. Rennonletkeät snoukkaajat antavat usein ymmärtää, että tällaiset instituutiot eivät heitä kiinnosta, mutta kun Roope Tonteri ei viimeksi mahtunut kolmen kärkeen, marssi Urheilugaalassa ollut lumilautaväki saman tien ulos juhlatilasta.

Urheilusanomat 47/2014

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?