Susijengi ja lentismaajoukkue – häviäjiä vai voittajia? - Urheilu - Ilta-Sanomat

Susijengi ja lentismaajoukkue – häviäjiä vai voittajia?

Kuvituskuva
Julkaistu: 19.9.2014 12:00

Urheilusanomien esimies Joose Palonen pohtii kolumnissaan kahta erilaista tapaa puhua urheilusta. Miten Suomeen rakennetaan palloilukulttuuria?

Susijengi ja Suomen lentopallomaajoukkue ovat täynnä surkeita häviäjiä. Pää ei kestä kovissa paikoissa. Siksi MM-kisoissa tuli turpaan.

Penkkiurheiluporukoissa tällaiseen puhetapaan törmää edelleen. Kaksi viikkoa sitten otsikolla ”Palloilumahti nimeltä Suomi” julkaisemastamme laajasta taustajutusta tuli jälkiviisasta palautetta – olisi kuulemma kannattanut ensin katsoa suomalaisten esitykset koripalloilun ja lentopalloilun MM-kisoista.

Muutaman niukan tappion jälkeen penkkiurheilijan mielessä ei enää painanut, että vähäväkinen Suomi sai tänä vuonna kaksi joukkuetta kolmen suurimman palloilulajin MM-kisoihin. Pohjoismaista muut eivät saaneet lopputurnauksiin yhtään edustajaa.

– Kestikö pää? Oikea vastaus on EI. Ja siinä sitten kirjoitellaan voittamisen kulttuurista, kuului ivallinen tuomio toimittajallemme.

Perinteisesti penkkiurheilijan pakonomaisiin repliikkeihin kuuluu suomalaisten haukkuminen erityisesti silloin, kun he edustavat muuta kuin omaa suosikkilajia. Kaikkihan sen tietävät, että Suomessa pelataan vain potkupalloa, että jääkiekkoa pelataan tosissaan vain kolmessa maassa, että lentopallo on junttilaji, että koripallon pompottelijat ovat ylimielisiä ja säbäjätkät puuhelmineen säälittäviä nyhveröitä.

Manataan, mitä puuttuu – tai ilkutaan naapurille.

Toimitukseen tulevassa palautteessa yleensä aina ihmetellään, miksi oma suosikkilaji ei saa 60 sivua tilaa, vaikka paperia tuhlataan vähäpätöisiin ”marginaalilajeihin”.

Onneksi toisenlaista puhetapaa kuulee yhä useammin – varsinkin urheilijoilta itseltään. Huippu-urheilijat osaavat useimmiten arvostaa toistensa tekemisiä ja iloita kollegoiden saavutuksista. Lajien välisestä kyräilystä on paikoin päästy jo ennakkoluulottomaan yhteistyöhön. Hyvänä esimerkkinä toimii palloilulajien päävalmentajien uusi keskustelukerho, jossa esimerkiksi Kari Jalonen, Mixu Paatelainen, Tuomas Sammelvuo ja Henrik Dettmann hyötyvät toistensa ammattitaidosta.

Jokaisella on oikeus käpertyä oman suosikkilajinsa ympärille, mutta itse huomaan nauttivani vanhemmiten paljon enemmän myös muiden kuin leipälajieni hienouksista.

Usein manataan sitä, mitä omalta lajilta puuttuu – tai ilkutaan naapurille. Mitä jos mietittäisiin hetki, mitä suomalaiselta urheilulta juuri nyt löytyy?

Perinteiset suomalaislajit yleisurheilu ja hiihto keräävät edelleen käsittämättömät määrät tv-katsojia. Koripalloilu ja lentopalloilu saivat tuhannet suomalaiset Baskimaalle ja Puolaan luomaan uutta, iloista ja fiksua kannattajakulttuuria. Jääkiekkoilun SM-liiga on edelleen maan ylivoimaisesti suosituin urheilutuote. Jalkapalloilulla on valtavasti harrastajia ja tällä viikolla HJK aloittaa Euroopan liigassa ensimmäisenä suomalaisjoukkueena.

Pienessä maassa kannattaa ottaa oppia yli lajirajojen ja nauttia ilonaiheista, joita on tänä vuonna saatu yllättävänkin monilta kentiltä.

Ymmärrys eri lajeista on sivistystä. Monipuolinen urheilukulttuuri voisi olla Suomen suuri rikkaus.

Suomi oli suuren palloilulajin MM-turnauksessa maailman yhdeksänneksi paras – lentopallomiesten saavutus on todella kova, vaikka vielä paremminkin joukkue olisi voinut onnistua. Ja jos Petteri Koponen olisi upottanut toisen vapaaheitoistaan, Suomi olisi voittanut MM-kisoissa Turkin, kivikovan koripallomaan. Jos maailmanrankingeista haetaan vertailukohtaa (Turkki oli seitsemäs), olisi voitto ollut kuin Brasilian kaataminen jalkapalloilun MM-kisoissa.

Vaikka jääkiekkoilun katsojaluvut ja jalkapalloilun harrastajamäärät ovat eri luokkaa, ”pienemmät” palloilulajit ovat ansainneet elintilansa. Siksi myös Urheilusanomat on tänä talvena vahvasti mukana rakentamassa suomalaista palloilukulttuuria.