Venäläisen Su-27-hävittäjän kanssa törmäyksessä pudonnut Yhdysvaltain MQ-9 Reaper -lennokki on niin suuri, kallis ja helposti tutkassa näkyvä, että Yhdysvallat on tiettävästi alkanut suunnitella sen korvaamista asekalustossaan.
Toistaiseksi se on kuitenkin maan ilmavoimien tehokkain ja käytetyin miehittämätön lentoase, jonka menettäminen on paha takaisku.
Kyse ei ole vain hinnasta vaan myös Yhdysvaltain tiedustelun tärkeiden silmien menettämisestä.
Vaikka Mustallamerellä pudonneen lennokin tehtävästä tai mahdollisesta aseistuksesta ei ole julkaistu yksityiskohtia, se saattoi olla törmäyshetkellä tarkkailemassa Venäjän laivaston liikkeitä.
Reaper-lennokki tukikohtansa yläpuolella Yhdysvaltain Nevadassa.
Yhdysvallat on korostanut, että kone lensi kansainvälisessä ilmatilassa.
Toistaiseksi on epäselvää, aikooko Yhdysvallat yrittää koneensa nostamista merestä. Se olisi omiaan kiristämään nokittelua Venäjän kanssa entisestään, mutta motiivina voisi olla myös estää Venäjää tutkimasta pudonnutta Reaperia.
MQ-9 Reaper korvasi Predator-nimellä tunnetun aiemman taistelulennokin Yhdysvaltain ilmavoimien kalustossa vuonna 2007.
Kumpikin on tullut kuuluisaksi erityisesti terrorismin vastaisessa sodassa, kun niillä on tehty kiisteltyjä tappoiskuja esimerkiksi Irakissa, Syyriassa ja Afganistanissa. Kriitikot pitävät etänä ilmasta käytävää sotaa alttiimpana harhaiskuille siviilejä vastaan.
Reaper toi Predatoriin verrattuna lennokkisotaan huomattavasti enemmän ulottuvuutta ja tulivoimaa, kun se pystyy olemaan ilmassa kerralla jopa yli vuorokauden ja kantamaan yhteensä enimmillään kahdeksan Hellfire-ohjusta tai täsmäpommia.
Reaperin ensisijainen tehtävä on tiedustelu. Ilman aseistusta sen kerrotaan voivan lentää tarkkailukohteen yläpuolella jopa yli 30 tuntia.
Reaper on niin iso, että Yhdysvaltain ilmavoimat kutsuu sitä etäohjattavaksi lentokoneeksi, ei varsinaiseksi lennokiksi. Se on kooltaan verrattavissa A-10-rynnäkkökoneeseen.
Mustallamerellä pudonneen koneen on kerrottu maksavan nykyään noin 30 miljoonaa euroa, mutta sillä hinnalla ei saa kuin varsinaisen laitteen.
Ulkopuoliselle ostajalle kuten vieraan valtion asevoimille niitä ei myydä yksittäin vaan vähintään neljän lennokin ryhmissä. Kun mukaan pitää hankkia vielä maassa oleva ohjausyksikkö ja aseistus, Reaper-järjestelmästä saa pulittaa käytännössä satoja miljoonia euroja.
Myös Suomi on testannut Reaper-lennokkeja viime vuonna osana Puolustusvoimien suorituskykyjen ja suojajärjestelmien kehittämistä ja koulutustoimintaa.
Testejä on tehty muillakin lennokkijärjestelmillä, ja Puolustusvoimat on korostanut, että ne ovat vain vierailleet Suomen ilmatilassa, eivät laskeutuneet.
Lähimmillään Suomea Yhdysvaltain Reapereita on ollut Viron Ämärin lentotukikohdassa, jonne niitä sijoitettiin tilapäisesti vuonna 2020.
Reaper-lennokki Viron Ämärissä heinäkuussa 2020.
Mustallamerellä pudonneen Reaperin tukikohtaa ei ole kerrottu julkisuuteen.
Reapereiden komentokeskus sijaitsee kuitenkin Atlantin takana Yhdysvalloissa, jossa on ainakin kaksi Reapereita operoivaa lentotukikohtaa.
Tyypillisesti konetta ohjaa yksi henkilö ja toinen miehistön jäsen käyttää sen vakoilusensoreita. Reaperin kerrotaan kykenevän ottamaan erittäin tarkkoja kuvia jopa useiden kilometrien korkeudesta.
Koneen heikkous on se, että sillä ei ole minkäänlaisia omasuojajärjestelmiä ja se on hidas. Ainoa keino piiloutua on lentää mahdollisimman korkealla eli jopa 15 kilometrin korkeudessa.
Yhdysvallat on menettänyt viime vuosina ainakin neljä Reaperia. Vuonna 2019 huthi-kapinalliset onnistuivat ampumaan sellaisen alas Jemenin yllä.
Viime vuonna yksi lennokki putosi Libyassa tiedustelutehtävissä. Tapauksen yksityiskohtia ei ole paljastettu, mutta myös sitä epäiltiin ammutun.
Romaniassa samana vuonna yksi Reaper tuhoutui harjoituksessa.
