Reilun vuoden kestäneen hyökkäyssodan aikana Yhdysvallat on ollut Ukrainan vankin tukija. Vaikka liittolaisten suhde näyttäytyy julkisuudessa tiiviinä, on siihen alkanut viime aikoina ilmestyä erimielisyyden säröjä muun muassa sodan tavoitteisiin liittyen.
Näin kertoo yhdysvaltalainen Politico, joka haastatteli kymmenkuntaa viranomais-, kongressi- ja asiantuntijalähdettä aiheesta viime sunnuntaina julkaisemaansa artikkeliin.
Lähteiden mukaan viime aikoina liittolaisten väliset jännitteet ovat kiristyneet etenkin kolmessa asiassa. Yksi niistä on Donetskin alueella Itä-Ukrainassa sijaitseva Bahmutin kaupunki, jonka puolustamista Ukrainan joukot ovat edelleen jatkaneet sinnikkäästi siitä huolimatta, että kaupungin strategista merkitystä on pidetty jokseenkin vähäisenä.
Ukraina on kertonut pyrkivänsä taistelun jatkamisella muun muassa heikentämään venäläisjoukkoja. Yhdysvaltain hallinnossa Bahmutin taistelun pelätään kuitenkin vievän voimat myös ukrainalaisjoukoilta, joita tarvittaisiin keväälle odotetun vastahyökkäyksen toteuttamiseen.
Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin helmikuussa Kiovaan tekemää yllätysvierailua on pidetty osoituksena maan vankkumattomasta tuesta Ukrainalle. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi vei tuolloin Bidenin kävelylle Kiovan keskustaan.
Lue lisää: Sotilasprofessori nostaa esille tärkeän seikan Bahmutista – ”Sillä saattaa olla iso merkitys”
Yhdysvalloissa joitakin tahoja hiertää myös se, että Ukraina on ilmoittanut julkisesti tavoitteekseen Venäjän vuonna 2014 kontrolliinsa ottamien alueiden, kuten Krimin niemimaan vapauttamisen.
Ulkoministeri Antony Blinken on Politicon mukaan antanut Ukrainan ymmärtää, että Krimin takaisinvaltaus olisi Venäjän presidentille Vladimir Putinille punainen linja, jonka ylittäminen voisi johtaa dramaattiseen eskalaatioon sodassa.
Yhdysvaltain puolustusministeriössä on myös epäilty Ukrainan kykyä vallata takaisin alueita, joilla Venäjä on hallinnut liki vuosikymmenen ajan.
Kolmanneksi kipupisteeksi artikkelissa mainitaan Itämerellä Nord Stream -kaasuputkistoihin viime syksynä kohdistunut sabotaasi. Viime viikolla New York Times uutisoi Yhdysvaltain uusista tiedustelutiedoista, joiden mukaan iskun olisi toteuttanut jonkinlainen Ukraina-mielinen ryhmittymä.
Vaikka todisteita Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin tai hänen hallintonsa osuudesta sabotaasiin ei ole löytynyt, on Yhdysvaltain hallinto Politicon lähteiden mukaan viestinyt Ukrainalle, ettei se salli väkivallantekoja maan rajojen ulkopuolella.
Vastaavaa kitkaa aiheutti aiemmin maiden välille venäläisen äärinationalistin Aleksandr Duginin tyttären Darja Duginan murha, joka tapahtui Moskovan lähellä elokuussa. Lokakuussa New York Times kertoi Yhdysvaltain tiedustelutietojen viittaavan siihen, että teon takana oli Ukraina ja että sille antoi siunauksensa ainakin osa maan hallituksesta.
Nord Steam -kaasuputkistosta vuotanut kaasu näkyi syyskuun lopulla Itämeren pinnalla Tanskan aluevesillä. Useita kaasuvuotoja aiheuttaneiden räjähdysten tekijä ei ole toistaiseksi selvillä.
Lisäksi Yhdysvalloissa on Politicon mukaan ajoittain turhauduttu siihen, että laajasta aseellisesta tuesta huolimatta Zelenskyin hallinto tähyää yhä uusiin toimituksiin. Suurin osa maan hallinnossa ymmärtää Ukrainan toiminnan epätoivoisessa tilanteessa, mutta joidenkin tahojen kerrotaan suhtautuvan nuivasti jatkuviin pyyntöihin.
Ulkopoliittisen instituutin johtajan Mika Aaltolan mukaan on selvää, että Ukrainan ja Yhdysvaltojen perussuhteisiin syntyy jännitteitä, kun Ukraina toivoo epätoivoisesti nopeaa, etupainotteista tukea ja Yhdysvallat puolestaan lisää apuaan asteittain.
– On niitä säröjä ollut kaiken aikaa. Ukrainassa koetaan, että ukrainalaiset vuotavat verta samaan aikaan, kun amerikkalaiset ovat hitaita. Yhdysvalloissa puolestaan koetaan, että apua on annettu hirvittävästi sekä kysellään, mitä heiltä vielä odotetaan.
Aaltola kuitenkin huomauttaa, että hänen näkemyksensä mukaan Politico on viime aikoina liioitellut Yhdysvaltain ja Ukrainan välien kiristymistä siitä huolimatta, että Ukrainalle annettavasta tuesta on tullut Yhdysvalloissa ”poliittinen kuuma peruna”.
Hän uskoo Ukrainan tukemisen nousevan esille erityisesti republikaanipuolueen tulevissa esivaaleissa. Puolueen sisällä näkemykset vaihtelevat, sillä osa haluaisi tukea Ukrainaa jopa enemmän kuin Bidenin hallinto ja osa puolestaan haluaisi vähentää tukea sekä ohjata verodollarit kotimaan kohteisiin.
Demokraattienemmistöisen senaatin johdossa Ukrainan tukemisesta ollaan yksimielisempiä, eikä muutosta asiaan liene tulossa ennen seuraavia vaaleja.
Joulukuussa Yhdysvalloissa vieraillut Zelenskyi piti puheen kongressissa. Tuliaisinaan hän vei Bahmutissa taistelevien sotilaiden viesteillä varustetun Ukrainan lipun. Sen ottivat vastaan varapresidentti Kamala Harrris ja edustajainhuoneen tuolloinen puheenjohtaja Nancy Pelosi.
Tällä hetkellä Ukrainan toivelistan kärjessä ovat hävittäjälentokoneet, joita se omien sanojensa mukaan tarvitsee muun muassa kevään vastahyökkäykseen.
Aiemmasta vastahakoisuudesta poiketen Bidenin hallinto on väläytellyt F-16-hävittäjien mahdollista toimittamista Ukrainalle sekä valmistellut esimerkiksi ukrainalaislentäjien kouluttamista mahdollisia tulevia toimituksia silmällä pitäen.
– Tietysti Ukraina haluaisi, että tämä päätös tehtäisiin mahdollisimman nopeasti. Yhdysvallat kuitenkin vierastaa sen tekemistä kahdesta syystä. Toinen on se, että Yhdysvallat on kuitenkin sodassa neutraali osapuoli, eikä se halua olla sodan osapuoli. Siinä sitten vähän mietitään sitä rajaa, että milloin siitä tulisi se sodan osapuoli.
Vastaavaa puntarointia Yhdysvalloissa käydään myös pitkän kantaman ohjuksista, joita Ukraina on niin ikään toivonut. Yhdysvallat ei halua aseitaan käytettävän Venäjän alueelle tehtävissä iskuissa, kun taas Ukraina näkee, että se voi puolustautua ainoastaan luomalla pelotteen. Sen luomiseksi Ukraina tarvitsee vastaiskukykyä.
Toinen syy Yhdysvaltojen vastahakoisuuteen hävittäjien suhteen on Aaltolan mukaan Venäjän ydinaseisiin liittyvä kysymys. Ydinasevallat ovat perinteisesti kaihtaneet suoraan yhteenottoon ajautumista, ja mahdollisen hävittäjien toimittamisen pelätään nostavan mahdollisen eskalaation riskiä.
Venäläishävittäjä pudotti tiistaina Mustanmeren yllä rutiinilennolla olleen yhdysvaltalaisen MQ-9 Reaper -lennokin. Aaltolan mukaan kyseessä saattoi olla Venäjän muistutus siitä, että vaikka Yhdysvallat kaihtaisi suoraa yhteenottoa, Venäjälle se ei välttämättä olisi yhtä suuri ongelma.
Lue lisää: Venäjä pudotti Yhdysvaltojen lennokin Mustallamerellä – tutkija: näin Yhdysvallat reagoi
Aaltolan mukaan jälkikäteen katsottuna on kuitenkin ”päivänselvää”, että Ukrainaa olisi kannattanut tukea jo alussa laajemmin ja etupainotteisemmin kuin on tehty, sillä Venäjä ei ole reagoinut aseavun asteittaiseen lisäämiseen.
– Mutta silloin aluksi mentiin vähän käsikopelolla, kun tätä ei tiedetty.
Yhdysvaltojen Ukrainalle toimittamia Bradley-rynnäkköpanssarivaunuja lastattiin rahtialuksen kyytiin Etelä-Carolinan North Charlestonissa maaliskuun alussa.
Aaltolan mukaan on tosiasia, että Ukraina haluaisi Yhdysvalloilta enemmän kuin se haluaisi sille antaa. Ukraina näkee tilanteensa taisteluna koko valtion ja kansan olemassaolosta.
Aaltola kuitenkin muistuttaa, että mielipidetiedusteluissa Yhdysvaltain kansan enemmistö on edelleen Ukrainan tukemisen kannalla samoin kuin Euroopassa. Myös poliitikkojen keskuudessa jotkut ovat sitä mieltä, että sodan pitkittäminen on yhtä lailla veronmaksajille kallista ja lisää eskalaation riskiä.
– Viime kerralla kun Washingtonissa kävin, niin moni republikaaneja lähellä oleva taho oli sitä mieltä, että olisi pitänyt antaa jo järeämpiä aseita, niin sota olisi jo ohi, Aaltola kertoo.
Politicon artikkelissa senaatin ulkoasiain komitean republikaanipuheenjohtaja Michael McCaul syytti presidentti Joe Bidenin hallintoa siitä, ettei sillä ole selvää linjaa ja tavoitetta sodassa.
– Onko linjana pitkittää tätä, mikä on juuri sitä, mitä Vladimir Putin haluaa? Vai onko tarkoituksena antaa heille riittävästi hengissä selviämiseen eikä voittoon? En näe voittoon johtavaa linjaa juuri nyt. Ja jos meillä ei ole sitä, niin mitä me sitten olemme tekemässä, McCaul kysyi.
Ukrainalaissotilaat matkasivat kohti Bahmutin etulinjaa maanantaina otetussa kuvassa.
Joka tapauksessa Euroopan olisi Aaltolan mukaan alettava kantaa enemmän vastuuta Ukrainan tukemisesta.
– Pitkällä tähtäimellä on mahdottomuus, että Yhdysvallat pystyisi ylläpitämään niin isoa globaalia roolia, että se toimisi sekä Kiinaa ympäröivillä alueilla että Venäjän läheisyydessä.
Käytännössä tämä tarkoittaa Aaltolan mukaan asetoimituksiin liittyvien tuotantolinjojen käynnistämistä sekä yhteisen näkemyksen löytämistä esimerkiksi hävittäjäkysymyksessä. Huomioitava olisi myös eri maiden erilaiset kantokyvyt.
Aaltolan mukaan säröjä ja erimielisyyksiä voi syntyä Ukrainan ja Yhdysvaltojen välille jatkossakin.
– Tätä on odotettavissa, mutta se on sellaista pintaporeilua. Meren liike on selvä, mutta tuulet aina puhaltelevat eri suunnista.
