Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa julkaisi viime viikolla OCO-2-satelliitin kokoamista tiedoista ja maanpinnalla tehdyistä mittauksista laajan pilottitutkimuksen, joka kuvaa hiilidioksidin nettopäästöjä ja hiilinieluja yli sadan valtion alueella.
Havainnekuva paljastaa tummanruskealla värillä merkityt suurimmat nettopäästäjät: Yhdysvallat ja Kiinan. Kärkeen sijoittuu myös Intia.
Pilottihankkeessa oli mukana yli 60 tutkijaa eri puolilta maailmaa. Se avasi Nasan mukaan uuden näkökulman ilmastonmuutosta aiheuttavien päästöjen tutkimukseen.
”Data on erityisen hyödyllistä seurattaessa hiilidioksidin vaihtelua suhteessa maankäytön muutoksiin. Metsäkadon aiheuttamat päästöt vastaavat yksinään suhteettoman suuresta osuudesta hiilidioksidin kokonaispäästöistä globaalin etelän alueella, joka kattaa Latinalaisen Amerikan, Aasian, Afrikan ja Oseanian”, kertoo Nasa.
”Muualla maailmassa tulokset kertovat joistakin vähennyksistä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksissa maaperän hoidon ja uudelleen metsittymisen ansiosta”.
Hakkuualue Suomussalmen Piispajärvellä heinäkuussa 2019. Ympäristöministeriön mukaan hakkuut ja metsänkasvun hidastuminen ovat nostaneet Suomen maankäyttösektorin päästölähteeksi.
Suomi näyttäytyy Nasan kartalla vaaleanvihreänä hiilinieluna. Nasan kokoamat tiedot eivät kuitenkaan ole tuoreita, ne on koottu vuosina 2015–2020.
Suomen ilmastopaneelin jäsen, Helsingin yliopiston meteorologian professori Timo Vesala ei pidä yllättävänä sitä, että Suomi on tutkittavana ajankohtana ollut nielun puolella.
– Jos ei olisi ollut, olisi se ollut yllättävää, Vesala kommentoi IS:lle sähköpostitse.
Ympäristöministeriön lokakuun lopussa julkaiseman ilmastovuosikertomuksen mukaan Suomen nettopäästöt kasvoivat selvästi vuonna 2021 maankäyttösektorin muututtua kokonaisuudessaan nielusta päästölähteeksi. Syyksi ympäristöministeriö arvioi runsaita hakkuita ja metsien kasvun hidastumista.
Nasa laukaisi OCO-2-satelliitin vuonna 2014. Satelliitin kolme spektrometriä mittaavat ilmakehän hiilidioksipitoisuutta epäsuorasti auringonvalon avulla.
Nasan kokoamat satelliittitiedot ovat Vesalan mukaan arvio nettonielusta.
– Satelliitilla on havainnoitu hiilidioksidin pitoisuutta ilmakehässä, ja jos jollakin alueella nähdään, että pitoisuus kasvaa, on silloin maanpinta nettolähde. Ja jos pitoisuus pienenee, on se nettonielu.
Sen jälkeen kuva muuttuukin sameaksi.
– Miten pitoisuudesta päästään tarkasti nielu- ja lähdearvioon on tieteellisesti aika monimutkainen kysymys, ja siihen liittyy epävarmuutta. Eri menetelmiä kehitetään kaiken aikaa ja niiden tarkkuus paranee koko ajan.
Vesalan mukaan eri vuosien välillä on paljon luonnollistakin vaihtelua, joka liittyy erityisesti tietyn kunkin vuoden säähän ja sen vaikutukseen kasvien kasvuun ja maaperän hiilimäärän vaihteluun.
– Tässä rinnalla kulkee sitten ihmistoiminnan vaikutus. Tällä hetkellä metsien nielun muutokset riippuvat pitkälle hakkuumääristä. Mitä suuremmat hakkuut sitä pienemmät nielut, Vesala viestitti maanantaina.
”Tällä hetkellä metsien nielun muutokset riippuvat pitkälle hakkuumääristä.
Maankäyttösektori ei myöskään kata kaikkea sitä, mitä Nasan luonnontieteellinen mittaus edustaa, Vesala kommentoi.
– Maankäyttösektori käsitteenä on luotu politiikkaa varten, ja vaikka sektorissa tapahtuvia nielu/lähdemuutoksia arvioidaan luonnontieteellisin menetelmin, niin sektori ei anna kokonaiskuvaa nettonielusta. Siitä puuttuvat esimerkiksi luonnontilaiset suot, järvet ja joet.
Lisäksi maankäytön laskennassa kaikki metsästä viety biomassa lasketaan Vesalan mukaan päästöksi. Ilmakehän kannalta tämä biomassa on päästö vasta sitten, kun biomassa on päätynyt johonkin lopputuotteisiin ja niissä oleva hiili on päätynyt ilmakehään.