Sanna Marinin lausunto Suomen Hornet-hävittäjistä ja Ukrainasta herätti kohun. Samalla se paljasti tylyllä tavalla eloon jäämisestään taistelevan maan tukijoiden ongelman. Sodan todellisuuteen ei ole vieläkään herätty.
Marinin ympäripyöreää pohditaan pidettiin epärealistisena, vaikka hän ei ollut koko Suomen ilmavoimia heti Ukrainalle luovuttamassakaan.
Lue lisää: Menikö Sanna Marinin Hornet-kohu sinulta ohi? Lue tästä tärkeimmät käänteet
Ilmavoimien komentajan, kenraalimajuri Juha-Pekka Keräsen mukaan pitäisi teoriassakin odottaa siihen asti, kun uusi F-35 järjestelmä on käytössä. Ensimmäisiä F-35 koneita odotetaan Yhdysvalloista Suomeen vuonna 2026. Kestää vähintään vuoteen 2030 ennen kuin Horneteista voitaisiin luopua, vaikka kaikki sujuisi ongelmattakin. Silloin Suomen F-18 Hornetit olisivat jo käyttöikänsä lopussa.
Nykyiseen sotaan Ukrainassa ne eivät missään tapauksessa ehtisi, jos se ei kestä läpi vuosikymmenen ja pidempäänkin.
Huippuaseista intoillaan, mutta Ukrainan sodan pääase on perinteinen tykistö.
Marin saattoi olla yli-innokas. Samalla paljastui esimerkki siitä kuinka länsimaiden toiveet ja mahdollisuudet Ukrainan auttamisessa eivät kohtaa.
Viime syksynä Ukraina vapautti vauhdilla Venäjän valtaamia alueita. Syntyi illuusio kuin maassa kuvattaisiin sankarillista toimintaelokuvaa, johon länsimaat toimittavat toinen toistaan upeampia erikoistehosteita. Tällä ei juurikaan ole tekemistä sodan nykyisen todellisuuden ja Bahmutin mudan kanssa.
Lue lisää: Ilmari Käihkö Horneteista Ylellä: ”Ukraina tarvitsee enemmän tykistökranaatteja kuin lentokoneita”
Länsimaiden lupausten ongelmat nousivat esiin jo, kun niiden lupaamia Leopard-tankkeja koottiin. Teoriassa niitä oli vaikka kuinka paljon, mutta monet ruostuivat eri armeijoiden varastoissa.
Jossain vaiheessa uutisoitiin, että ukrainalaiset toivoivat vanhempia yhdysvaltalaisia F-15 ja F-16 hävittäjiä, vaikka ne eivät välttämättä ole maan oloihin ihanteellisia. Tämä oli kuitenkin realismia. Näitä hävittäjiä on monissa maissa, jotka olisivat ehkä valmiita luopumaan vanhasta kalustostaan ainakin länsimaiden maksamaa korvausta vastaan. Toinen juttu on, missä kunnossa vanhat hävittäjät ovat.
Ukrainalaisille löysilläkin lupauksilla on merkitystä. Ne nostavat kansan kestokykyä ja sotilaiden taistelutahtoa. Aivan tuulesta temmattuja lupaukset eivät tietenkään voi olla.
Lännen aseapu on Ukrainalle välttämätöntä, mutta ei välttämättä riittävää.
Ukraina olisi romahtanut ilman lännen aseapua. Viime vuonna kohistiin yhdysvaltalaisista Himars-raketinheittimistä, joilla uskottiin olleen iso merkitys mm. Hersonin kaupungin vapauttamisessa.
Nyt tarvitaan kuitenkin huomattavasti vähemmän jännittäviä asioita, sodan perustarpeita kuten tykkien ammuksia. Länsimailla on vaikeuksia toimittaa niitä Ukrainaan tarpeeksi, vaikka asiaan on haluttukin satsata.
Euroopan ja Yhdysvaltain pitäisi siirtyä sotatalouteen. Se tarkoittaa sitä, että valtio ilmoittaa, mitä yksityiset yritykset tuottavat piittaamatta niiden osakkeenomistajien sijoitusten kohtalosta. Ikävä kyllä tämä onnistuu helpommin Vladimir Putinin Venäjällä kuin omaisuudensuojaa kunnioittavissa länsimaissa.
Varmasti liikkeelle päästään. Todennäköisesti seuraavan parinkymmenen vuoden aikana lännen asevarastot täyttyvät. Ikävä kyllä sotaa varastossa odottavat ammukset eivät hyvinvointia juuri nosta. Mutta se tehdään mitä välttämättömänä katsotaan.
Ukrainalaisille on kertynyt kokemusta sodankäyntitavoista, joiden uskottiin jo jääneen historiaan.
Muutamat länsimaiset senioriupseerit arvostelevat Ukrainan sotilaiden osaamista ja koulutustasoa.
Kannattaisi valita sanansa huolella. Länsimaat kävisivät viimeksi Euroopassa tämänkaltaista sotaa 80 vuotta sitten. Bahmutin kaltaisista juoksuhaudoista niillä on kokemusta yli sadan vuoden takaa, ensimmäisestä maailmansodasta.
Ukrainalaisilla tätä tuoretta kokemusta on nyt, tietysti myös venäläisillä. Se on kokemusta armottomasta kulutussodasta. Sota ehkä ratkaistaan kaukana rintamasta asetehtailla.
