Erdogan vaarassa hävitä Turkin vaalit – tätä se tarkoittaisi Suomen Nato-jäsenyydelle

Entä jos Recep Tayyip Erdogan häviäisikin toukokuussa pidettävät Turkin presidentinvaalit ja menettäisi valtikkansa?

Miten se vaikuttaisi Turkin valmiuteen ratifoida Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet? Turkin tämän hetken nuivan suhtautumisen katsotaan olevan vain ja ainoastaan itsevaltaisesta Erdoganista kiinni.

Lue lisää: Turkin opposition presidentti­ehdokas Kemal Kilicdaroglu kiilannut Erdoganin ohi jo kolmessa mieli­pide­mittauksessa

Kysymykset pomppasivat esiin, kun oppositioliittouma julkaisi presidentti­ehdokkaakseen Kemal Kilicdaroglun 6. maaliskuuta, ja Kilicdaroglu pomppasi heti mielipidemittauksissa istuvan presidentin Erdoganin ohi.

Lue lisää: ”Herra Kemal” haastaa Erdoganin presidentin­vaaleissa ja lupaa demokraattisempaa Turkkia – asian­tuntijan mukaan hän voi myös voittaa

Pääoppositiopuolue CHP:n puheenjohtaja Kilicdaroglu kiilasi Erdoganin edelle ainakin kolmessa mielipidemittauksessa. Turkkilaismedioiden julkaisemien kannatusmittausten mukaan Kilicdaroglu saisi jopa yli 55 prosenttia äänistä, kun Erdoganin kannatus jäisi noin 43–45 prosenttiin, jos ehdokkaina ensimmäisellä kierroksella olisivat vain nämä kaksi.

Turkin presidentin- ja parlamenttivaalit järjestetään kahden kuukauden päästä, toukokuun 14. päivänä.

Lähi-idän instituutin säätiön asiamies Anu Leinonen sanoo, että Erdoganin tappio presidentinvaaleissa on mahdollinen mutta ei kovin todennäköinen. Kuva: Suomen Lähi-idän insituutin säätiö

– Tulee aivan sietämättömän jännittävä kevät! Erdoganin tappio ei ole todennäköinen, mutta se voi olla mahdollinen, Suomen Lähi-idän instituutin säätiön asiamies, Turkki-asian­tuntija Anu Leinonen sanoo.

Leinosen mukaan vaalien avainasemassa ovat kurdit.

– Erdoganin voittamiseen tarvitaan kurdien äänet. Minkälaisia myönnytyksiä oppositio­koalitio on valmis tekemään kurdien suuntaan saadakseen kurdien äänet? Toisaalta Erdoganin seitsemän viime vuotta ovat olleet niin jyrkät ja ajo­jahteineen ja sortoineen niin tiukat, että kurdien näkö­kulmasta melkein mikä tahansa muu vaihtoehto on parempi, Leinonen luonnehtii.

Juuri kurditilanne on Turkin tämän hetken Nato-jäsenyysvastustuksen keskiössä. Jos Kilicdaroglu nousisi kurdien äänten turvin presidentiksi, siihen tulisi kaiken järjen mukaan jonkinlainen muutos.

– Ei olisi sellaista terroristi­ajojahtia kuin nyt. Asenteeltaan uusi hallinto ehkä suhtautuisi Nato-jäsenyyksiin ymmärtäväisemmin, Leinonen sanoo.

Kemal Kilicdaroglu nousi ensimmäisissä presidentivaalien mielipidemittauksissa heti istuvan presidentin Recep Tayyip Erdoganin edelle. Anu Leinonen muistuttaa, että Turkissa tehdään paljon mielipidemittauksia, mutta niistä iso osa on melko epäluotettavia. Kuva: ALP EREN KAYA/CHP / Reuters

Hän kuitenkin muistuttaa, että oppositiopuolueet CHP ja Iyi ovat kansallis­mielisiä, ja ne eivät ole erityisesti kritisoineet Erdoganin päätöksiä vetkuttaa Nato-jäsenyyden ratifiointia.

– Ei tilanne sellaiseksi muuttuisi, että heti kaikki onnistuisi. Turkin perus­asenteeseen ei tulisi suurta muutosta. Opposition voittaessa Turkin hallinto muuttuisi kuitenkin helpommin lähestyttäväksi, ja neuvottelut voisivat muuttua helpommiksi. Nythän Erdogan pitää vihaisia puheitaan täysin julkisesti, uuden hallinnon kanssa voitaisiin ehkä palata perinteiseen diplomatiaan, Leinonen näkee.

Leinonen muistuttaa tutusta asiasta, eli enimmäkseen Turkin vastustus kohdistuu Ruotsiin.

– Suomi on mukana lähinnä sen takia, että olemme ajautuneet Turkin sisäpolitiikan peli­nappulaksi, kun Suomi päätti hakea jäsenyyttä yhdessä Ruotsin kanssa. Kaikki Turkin esimerkit ovat Ruotsista, ja Suomi mainitaan samoissa yhteyksissä vain sivu­lauseissa, Leinonen lisää.

Leinonen kuitenkin huomauttaa, että Turkissa suhtaudutaan ymmärtäväisesti Venäjän huoleen Naton laajenemisesta pohjoisessa, eikä Naton laajenemista pidetä sen vuoksi erityisen toivottavana siellä.

– Suomi olisi yksinkin voinut joutua odotus­huoneeseen, varsinkin kun Erdogan voi saada tilanteesta paljon irti.

Turkki on pantannut presidentti Recep Tayyip Erdoganin johdolla Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyysratifiointeja jo kuukausia. Kuva: Gabriel Bouys / Lehtikuva

Vaalien jälkeen yksi vipuvarsista voi olla Turkin kuralla oleva talous. Oppositio on Leinosen mukaan puhunut paljon siitä, että Turkki täytyy saada takaisin demokratian tielle.

– Turkki kärsii siitä, että se on niin epädemokraattinen ja korruptoitunut valtio. Turkin on vaikea saada kipeästi tarvitsemiaan ulkomaisia sijoituksia, kun sijoittajat kokevat, ettei Turkki ole enää oikeus­valtio. Jos ulkomaisia sijoituksia halutaan, senkin takia Turkkia olisi hyvä demokratisoida.

Toisaalta näyttää siltä, että Turkki ei ole palaamassa tiiviiksi osaksi länsiliittoumaa vaan pitää yllä aktiivisia suhteita myös muualle, esimerkiksi Venäjään.

– Se on sellaista balancing actia, tasapainoilua. Aina kun länsimaiden kanssa menee huonommin, Turkki tekee tiiviimmin yhteistyötä Venäjän kanssa. Venäjä on Turkille siinä mielessä hyvä yhteistyö­kumppani, ettei se nipota ihmisoikeus­loukkauksista, Leinonen sanoo.

Turkin ja Venäjän ulkoministerit Mevlut Cavusoglu (vas.) ja Sergei Lavrov tervehtivät toisiaan G20-maiden huippukokouksessa Intian Delhissä. Kuva: AFP / Lehtikuva

Ennen kuin Erdoganin vaalitappiolla liikaa hekumoidaan, on hyvä kuitenkin muistaa, että opposition riveistä saattaa tulla vielä uusia ehdokkaita. Se hajauttaisi opposition ääniä.

Keskeisin kysymys on, mitä tekee Kansojen demokraattinen puolue HDP, joka on samalla kurdien suurin puolue. Se ei ole oppositio­liittoumassa mukana.

HDP saattaa asettaa oman ehdokkaansa, jolloin Kilicdaroglun olisi vaikea saada riittävästi ääniä tullakseen valituksi ensimmäisellä kierroksella ja presidentin valinta menisi toiselle.

Tämä on lopputuloksen kannalta riskialtista, mutta se voi olla HDP:lle välttämätöntä omien äänestäjiensä suuntaan, mikäli oppositio­liittouma ei suostu tekemään riittäviä myönnytyksiä kurdien suuntaan.

Se jakaisi opposition äänet. Kenties kohtalokkaasti.