Rikos on tapahtunut, epäiltyjä riittää. Tapaus vain on liian vaikea niin Sherlock Holmesille kuin Hercule Poirotillekin.
Pääepäilty viime syksynä Itämeren pohjassa tapahtuneisiin räjähdyksiin on Venäjän presidentti Vladimir Putinin hallinto. Kolme neljästä Venäjältä Saksaan kaasua tuovasta Nord Stream -putkesta tuhoutui.
Venäjän motiivina pidetään sekasorron lietsomista ja kaasun hinnan nostamista talven tullessa. Kaasun virtaus putkissa oli jo aiemmin lakannut Venäjän hyökkäyssodan seurauksena.
Tutkimukset kuitenkin jatkuvat ja ovat vaikeita. Niiden tuloksia odoteltaessa ilmaantuu uusia teorioita ja väitteitä.
Hiljan amerikkalainen veteraanitoimittaja Seymour Hersh väitti, että isku olisi tehty Valkoisen talon tilauksesta. Tämä kiistettiin jyrkästi ja Hershin katsottiin sortuneen salaliittoteoreetikoksi.
New York Timesin tiistaina esittämiin väitteisiin suhtaudutaan vakavammin. Lehti kertoo saaneensa yhdysvaltalaisilta tiedusteluviranomaisilta tietoa, jonka mukaan iskun takana oli Ukrainan hyväksi toimiva ryhmä. Mukana olisi ehkä ollut Venäjän ja Ukrainan kansalaisia. Ei kuitenkaan ole todisteita siitä, että Ukrainan presidentti Volodomyr Zelenskyi lähipiireineen olisi ollut osallisena.
New York Timesin tiedot olivat niukkoja, mutta ei ole syytä epäillä, että ne eivät olisi yhdysvaltalaisviranomaisilta peräisin. Lehden kun täytyy tulevaisuudessakin olla heidän kanssaan yhteyksissä.
Tosia se ei tiedoista ja oletuksista vielä tee. Ukraina kieltää osallisuutensa jyrkästi.
Epäilty numero yksi: Vladimir Putin.
Useat saksalaismediat kertoivat tiistaina oman maansa tiedustelupiirien antamista tiedoista. Niiden mukaan iskuun käytettiin Puolasta vuokrattua jahtia, joka on ukrainalaisomistuksessa. Tekijöitä olisi kuusi, mutta heidän kansallisuudestaan ei ole varmuutta.
Guardian kertoi keskiviikkona Saksan syyttäjäviranomaisten vahvistaneen, että he olivat tutkineet tammikuussa venettä, jonka epäiltiin kuljettaneen räjähteitä, ”joita käytettiin 26. syyskuuta”.
Asia on Saksassa herkkä. Halpa venäläinen kaasu sai maan pitkäksi ajaksi sulkemaan silmänsä Putinin teoilta. Saksa on tullut osaksi Ukrainaa tukevaa liittoumaa kitkutellen. Sen osallisuus on kuitenkin välttämätöntä
Saksan puolustusministeri Boris Pistorius epäili heti, että joku saattaa haluta lavastaa ukrainalaiset syyllisiksi. Tämä on järkevä epäilys.
Se ei silti sulje pois mahdollisuutta, että saksalaislehdillä olisi oikeaa tiedustelutietoa käytössään.
New York Timesin mukaan mahdollinen ukrainalaismielisten isku ei olisi ollut presidentti Volodomyr Zelenskyin tiedossa.
Yllättävin on oikeastaan Venäjän kanta. Kremlin tiedottajan Dmitri Peskovin mukaan uudet tiedot ovat tarkoitushakuista harhautusta. Peskov epäili jopa yhdysvaltalaisten mahdollisuuksia tietää koko asiasta.
Miksi ihmeessä?
Venäjää ei ole haluistaan huolimatta ole päästetty mukaan sabotaasin virallisiin tutkimukseen, joita se voisi sotkea.
Aiemmin Venäjä otti innolla vastaan Hershin väitteet. Tosin sen mielisyyllinen vaikuttaa olleen Britannia. Tässä on ehkä nostalgian häivähdys. Stalinin aikana ”petturit” ja ”sabotöörit” mielellään tuomittiin nimenomaan Britannian agentteina.
Selitys Peskovin puheille voisi tietenkin olla se, että mukana iskussa todella olisi venäläisiä vastarintamiehiä. Tieto tehokkaasta vastarinnasta olisi Vladimir Putinille kovin kiusallinen. Toisaalta Venäjä ei halua ylipäätään myöntää Ukrainaa itsenäiseksi toimijaksi vaan pelkäksi lännen käsikassaraksi.
Putinin tiedottaja Peskov (vas) kiistää, että amerikkalaisilla voisi olla tietoa asioiden laidasta.
New York Timesin ja saksalaismedioiden tietoja on ehditty arvostella. Kritiikin kiteytti hyvin Helsingin Sanomien haastattelema Venäjän ympäristöpolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen.
Hänen mielestään venäläisillä oli enemmän motiivia putkien räjäyttämiseen kuin ukrainalaisilla. Ukrainan paljastuminen syylliseksi voisi horjuttaa sen puolustussodalleen tarvitsemaa lännen tukea. Venäläis-ukrainalaisesta vastarintaliikkeestä ei ole tietoa. On outoa, että yksi putkista jäi ehjäksi.
Tynkkynen epäilee, että Yhdysvaltain tiedustelutietojen vuotamisen taustalla voivat olla maan omat poliittiset kiistat.
Saksalaismedioiden paljastuksia alettiin heti ruotimaan ja kumoamaan.
Nordstreamin putket jäävät ikiajoiksi meriarkeologien ihmeteltäviksi.
Joskus aseet Ukrainassa hiljenevät. Eurooppa katsoo, millainen Venäjä on sodan jälkeen. Todennäköisesti moni on jälleen kiinnostunut sen tarjoamista luonnonrikkauksista.
Voi silti olla, että muutaman sadan vuoden kuluttua tulevaisuuden arkeologit ihmettelevät Itämeren pohjasta löytyviä valtavia rakennelmia. Ehkä he eivät silloinkaan löydä aikakirjoista varmuutta niiden rikkojista.
