Kansainvälisenä naistenpäivänä 106 vuotta sitten kymmenientuhansien joukko oli kokoontunut Petrogradin, nykyisen Pietarin, kaduille.
Suuri osa mielenosoittajista oli naisia.
Päivän mittaan tunnelma alkoi muuttua. Tekstiilityöntekijät menivät lakkoon protestoidakseen pulaa leivästä.
– Alas, tsaari! väkijoukko huusi The Guardianin vuonna 2017 julkaistun jutun mukaan.
Iltapäivään mennessä 100 000 työntekijää oli mennyt lakkoon ja poliisi otti yhteen mielenosoittajien kanssa.
Lakkoja ja protesteja oli ollut jo ennen naistenpäivää. Maaliskuun 8:tta, tai Venäjällä käytössä olleen juliaanisen kalenterin mukaan helmikuun 23:tta, pidetään kuitenkin vallankumouksen alun varsinaisena päivänä. Tuolloin alkaneessa tapahtumasarjassa silloinen keisari Nikolai II:n joutui luopumaan vallasta ja Venäjän keisarikunta romahti.
Kuvassa väitetään olevan helmikuisen vallankumouksen uhrin hautajaiset. Kuvan alkuperää ei kuitenkaan voida vahvistaa.
Vallankumoukseen lopulta johtanut tyytymättömyys oli kytenyt Venäjän keisarikunnassa jo pitkään, Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro sanoo.
Muistissa oli hävitty sota Japania vastaan ja se, että keisarin henkivartiokaarti oli ampunut sotaa vastaan protestoineita aseettomia mielenosoittajia. Hallituksenvastainen liikehdintä tukahdutettiin eikä suuriin uudistuksiin ryhdytty ja vähäisiäkin uudistuksia oltiin mitätöimässä.
– Keskeisenä kysymyksenä olivat sodanvastaisuus ja rauhanvaatimus sekä isot sosiaaliset ja demokratiakysymykset. Näissä sisäpoliittisissa kysymyksissä keisari Nikolai II ei ollut kyennyt vastaamaan ajan vaatimuksiin.
Samaan aikaan nähtiin Kangaspuron mukaan ”kansalaisyhteiskunnan ruohonjuuritason liikkeen kehittyminen”.
– Se oli sekä yliopistojen opiskelijoiden että älymystön liikehdintää, mutta myös esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeen kehittymistä ja talonpoikaisliikkeiden toimintaa.
Lisäksi kuva jumalallisen vallan saaneesta keisarista oli alkanut horjua ja Nikolai II:sta pidettiin heikkona keisarina, joka oli kiinnostuneempi hengellisistä asioista ja perheestään kuin kansakunnan asioista.
Pitkään patoutunut tyytymättömyys kulminoitui lopulta ensimmäiseen maailmansotaan.
– Yksi merkittävä triggeri oli se, että Venäjä osallistui ensimmäiseen maailmansotaan, joka ei mennyt Venäjän kannalta hyvin. Sotilaat olivat tyytymättömiä, sillä he eivät päässeet kotiin ja maatöihin luvatussa ajassa. Sodasta tuli pitkä, niin kuin niistä yleensä tuppaa tulemaan, ja se lisäsi tyytymättömyyttä, Kangaspuro kuvailee.
– Sota kokosi myös isot määrät miehiä rintamalle, jolloin he pääsivät keskustelemaan keskenään. Vähemmistökansojen keskuudessa oli jo entuudestaan tyytymättömyyttä, samoin kuin talonpoikien. Etenkin länsirintamalla erilaisten vallankumouksellisten aatteiden kannatus kasvoi.
Oikealla kuvattu Nikolai II, joka jäi Venäjän viimeiseksi keisariksi.
Naistenpäivää seuranneiden päivien aikana sadattuhannet lakkoilivat ja osoittivat mieltään.
Keisari määräsi Pietarin sotilaspiirin komentajan tukahduttamaan mielenosoitukset, mutta vallankumousta ei käynyt enää pysäyttäminen. Kymmeniätuhansia sotilaita loikkasi kuitenkin mielenosoittajien puolelle ja duuman edistyksellisiin kuuluneet jäsenet alkoivat jo puuhata väliaikaista hallitusta.
15. maaliskuuta keisari Nikolai II taipui painostuksen alla luopumaan kruunusta ja luovutti kruunun veljelleen, suuriruhtinas Mikael Aleksandrovitshille. Suuriruhtinas päätyi kieltäytymään kruunusta, ellei hän saisi asianmukaista mandaattia sille.
Valta siirtyi väliaikaiselle hallitukselle ja Venäjän keisarikunnan aika oli loppunut.
Kangaspuron mukaan Nikolai II:sta ei Venäjän nykyhallinnossa muistella lämmöllä, sillä hänen katsotaan päästäneen imperiumin hajoamaan. Sen sijaan inspiraatio haetaan kauempaa.
Presidentti Vladimir Putin on puhunut usein aluevalloituksia tehneestä Pietari Suuresta.
Putin on myös kehunut Aleksanteri III:tta, jota aikalaiset kutsuivat Putinin mukaan ”rauhantekijäksi”. Vaikka Aleksanteri III:n aikana Venäjä ei ollut osallisena sodassa, hänet muistetaan kuitenkin myös esimerkiksi pahamaineisen salaisen poliisin ohranan perustajana ja vähemmistöjen venäläistämisen aloittamisesta.
– Aleksanteri III:n mukaan Venäjällä ei ollut kuin kaksi ystävää: laivasto ja armeija. Samaa mentaliteettia näkyy myös Putinilla, ja hän on toistanut usein tätä Aleksanteri III:n lausetta.
Nikolai II perheineen asetettiin kotiarestiin sen jälkeen, kun hän oli luopunut vallasta. Heinäkuussa 1918 heidät teloitettiin.
Väliaikaishallitus oli kaatunut jo lokakuussa 1917, kun bolshevikit nousivat valtaan.
Väliaikaishallitus johtanut Aleksandr Kerenski (oikealla) matkalla maanpakoon. Vasemmalla venäläinen kenraali Mihail Aleksejev.