Kiovalaisessa yökerhossa alkaa noin kello kahden aikaan aamuyöstä soida kappale, josta tunnistan sanat ”Ukraina” ja ”Putin”. Ei tarvitse olla slaavilaisen filologian tohtori tulkitakseen, että ensin mainitulle toivotaan parempaa kohtaloa kuin jälkimmäiselle.
Kappale onkin oikeastaan ainoa merkki, josta voisi päätellä olevansa sotaa käyvän maan pääkaupungissa. Ukrainalaiset ja länsimaalaiset hitit soivat, ilojuomat läikkyvät ja näyttävästi pukeutuneet ihmiset tanssivat.
Kiovassa on edelleen voimassa ulkonaliikkumiskielto, joka alkaa kello 23 ja päättyy kello 5. Ulkona ei toki tarvitse liikkua, jos bailaa koko yön.
Kiovassa ei juuri nyt kärsitä sodasta ulkoisesti. Venäläisten ohjus- ja lennokki-iskut ovat harventuneet, ja ilmahälytyksiä on vain kerran tai kaksi päivässä.
Yleensä hälytykset ovat vääriä tai ilmapuolustus torjuu uhan. Siksi useimmat ihmiset eivät reagoi hälytyksiin mitenkään.
Viime kevään pommitusten jäljet on jo ehditty korjata, mutta toisinaan voi törmätä vielä räjähdysten rikkomiin ikkunoihin tai sirpaleiden jättämiin jälkiin rakennusten seinässä.
Linja-autot ja metrot kulkevat. Myös johdinautot ja raitiovaunut ovat palanneet liikenteeseen. Ne olivat talven poissa käytöstä sähkön säästämiseksi.
Kaupat ja ravintolat toimivat, eikä käytännössä mistään tärkeästä ole pulaa. Jotkin liikkeistä tosin pysyvät edelleen kiinni, sillä kaupungin asukasluku on vain 60 prosenttia sotaa edeltävästä tasosta. Työvoimaa ja asiakkaita ei ole entiseen malliin.
Tarkastuspisteet katujen varsilta on purettu tai jätetty tyhjilleen. Paikoin panssarisiilit odottavat tien sivussa mahdollista käyttöä.
Kiovan vauraat lähiöt Butsha ja Irpin ovat viime keväästä lähtien olleet samanlaisia synonyymeja sodan kauheuksille kuin Aleppo tai Srebrenica.
Siksi on yllättävää nähdä, kuinka tavalliseksi elämä niissäkin on palannut. Butshan Novus-supermarket on laadukkaampi kuin useimmat suomalaiset marketit, ja ihmiset tekivät siellä sunnuntaina ostoksiaan iloisen musiikin kaikuessa kaiuttimista.
Irpinin Hesburger avasi ovensa jo syyskuussa, ja sen edustalla oleva hieno leikkipaikka täyttyi kevätauringossa telmivistä iloisista lapsista.
Paljon kertoo sekin, että Butshassa on nyt lukuisia pakolaisia muualta Ukrainasta.
On tietysti muistettava, että edellä kerrottu on osittain vain pintaa. Moni ukrainalainen on menettänyt lähimmäisiään, ja epävarmuus tulevaisuudesta jäytää varmasti kaikkia.
Itärintamalla raivoaa julma asemasota, joka vaatii päivittäin satojen sotilaiden hengen.
Vierailimme Kramatorskissa, joka on linnuntietä 25 kilometrin päässä rajuimpien taistelujen kohteesta Bahmutista. Ajoittain tykkituli kantautui kaupunkiin asti. Kadut olivat täynnä sotilasajoneuvoja ja maastopukuisia sotilaita.
Sellainen on nyt Ukrainan todellisuus. Toisaalla kuolema, toisaalla elämä, niiden välissä juna Kiovasta Kramatorskiin.
Matkalla itään oli hiljaisempaa kuin matkalla Kiovaan.
