Yhdysvaltain entisellä ulkoministerillä Condoleezza Ricella on selkeä viesti Venäjän presidentti Vladimir Putinille liittyen Ukrainan sotaan.
– Jos voisin välittää viestin Putinille, sanoisin: sinä olet jo hävinnyt. Ja fakta on, että jos jatkat tällä tiellä, maasi tulee olemaan kuin Pohjois-Korea. Sitäkö sinä haluat perintösi olevan? Rice sanoi Brookings-instituutin järjestämässä paneelikeskustelussa, joka välitettiin verkkoseminaarina kansainväliselle lehdistölle.
– Tämä ei pääty hyvin. Putinilla on tässä paljon pelissä.
Ricen mukaan Putinin uhkapeli Ukrainassa on jo maksanut paljon Venäjälle, mukaan luettuna kahdeksansataatuhatta venäläistä, jotka ovat lähteneet maasta. Aivovuoto maasta on merkittävä tappio tulevaisuuden Venäjälle.
– On surullista, että se Venäjä, joka lähes kolmekymmentä vuotta lähentyi lännen kanssa, on kuolemassa päivä päivältä, Rice sanoo.
– Mielestäni meidän on irrotettava putinismi ja Ukrainan tapahtumat erilleen Venäjän kansalaisista, sillä uskon edelleen, että merkittävä osa venäläisistä haluaa edelleen olla osa lännen yhteisöä. Meidän on pidettävä nämä ihmiset osana yliopistojamme ja työpaikkojamme, sillä nämä ihmiset eivät halunneet tätä tilannetta.
Vladimir Putinilla on kaikki pelissä Ukrainan sodassa.
Rice lisää, että lisäksi Putin on pistänyt peliin koko Venäjän talouden, joka uhkaa mennä viemäristä alas. Samoin Putin on pistänyt peliin Venäjän armeijan uskottavuuden. Hän on riippuvainen Wagner-joukoista, jotka koostuvat pitkälti vangeista.
Rice sanoo, että kun Venäjän tappiot kasvavat ja venäläisiä sotilaita kuolee jatkuvasti lisää, tunnelma Venäjän kansan keskuudessa saattaa ajan kuluessa muuttua sotaa vastaan.
Putin on myös kokenut merkittävän arvovaltatappion kansainvälisellä näyttämöllä.
– Putinin kansainvälinen asema, josta hän välittää hyvinkin paljon, on nyt alisteinen Kiinan Xi Jinpingille, Rice sanoo.
Rice toimi Yhdysvaltain ulkoministerinä George W. Bushin hallinnossa, kun Venäjä ja Georgia taistelivat 7.-12. elokuuta 2008 lyhyen mutta tuhoisan sodan, joka päättyi Venäjän voittoon. Se oli ensimmäinen kerta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, kun maa aloitti sotatoimet toista valtiota kohtaan.
Jälkikäteen tarkasteltuna tämä oli alkusysäys Venäjän aggressiivisemmalle toiminnalle ja muutos suhteessa naapurimaihin.
Olisiko Yhdysvallat ja muu länsi voinut silloin toimia jämerämmin, jotta Venäjän kasvava aggressio olisi saatu torpattua?
– Oli olemassa voimakkaita näkemyksiä siitä, että lännen olisi pitänyt asettaa Venäjää vastaan talouspakotteita. Mutta samaan aikaan oli käynnissä finanssikriisi. Suuri osa maista ei halunnut tuolloin ajatella talouspakotteita. Toivon, että olisimme tuolloin voineet asettaa pakotteet, mutta se ei ollut silloin realistisesti ajatellen mahdollista, Rice sanoo.
– Monesti ulkopoliittisissa kriiseissä on valittava huonoista vaihtoehdoista se paras. Ja näin tapahtui myös Georgiassa.
Vladimir Putin ja George W. Bush kohtasivat vuonna 2005, kun Venäjän ja Yhdysvaltain suhteet olivat vielä hyvällä tolalla.
Vuoden 2008 sodan taustalla oli kiista Georgiaan kuuluvan mutta Venäjän suojeleman Etelä-Ossetian kapinamaakunnan asemasta. Sotaa edelsi Georgian silloisen presidentin Mihail Saakashvilin ja Venäjän välinen sanasota ja keskinäinen provosointi.
Rice kertoo, että hän kävi tuolloin keskustelun Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin kanssa, joka ehdotti salaista sopimusta, jossa presidentti Saakashvili olisi syrjäytetty. Rice tyrmäsi tämän ehdotuksen sanomalla, ettei Yhdysvallat tee salaisia diilejä, joissa demokraattisesti valittu valtion päämies syrjäytetään.
Brookings-instituutin Venäjän ja Yhdysvaltain suhteita käsittelevässä paneelissa olivat mukana toimittaja David Ignatius, Condoleezza Rice, entinen Bushin hallinnon turvallisuusneuvonantaja Steven Hadley ja Putin-asiantuntija Fiona Hill, joka ei näy kuvassa.
Yhdysvaltojen oli sodan alettua päätettävä, kuinka toimitaan. Rice kertoo, että Yhdysvallat ei aikonut käyttää sotilaallisia keinoja Venäjää vastaan.
–Muistan, kuinka tuossa kansallisen turvallisuusneuvoston kokouksessa testosteronitasot olivat huipussaan. Kollegani Steve Hadley kysyi, aiommeko aloittaa sodan Venäjää vastaan, Rice sanoo.
”Jos me emme saa aikaiseksi strategista häviötä Putinin hyökkäyksessä Georgiaan, huomenna Putin hyökkää Ukrainaan ja sitä seuraavana päivänä Baltian maihin.
Condoleezza Rice ja Sergei Lavrov Moskovassa maaliskuussa 2008.
Samassa Brookings-instituutin paneelissa mukana ollut, Bushin hallinnossa turvallisuusneuvonantajana työskennellyt Steve Hadley kertoo presidentti Bushin reaktiosta.
– Hän katsoi minua kuin olisin hullu. Halusin tehdä presidentille selväksi, että historiallisia dokumentteja varten olisi tärkeää näyttää, että kaikki vaihtoehdot käsiteltiin, Hadley sanoo.
– Teimme hyvin selväksi tuolloin sisäisissä keskusteluissa, että jos me emme saa aikaiseksi strategista häviötä Putinin hyökkäyksessä Georgiaan, huomenna Putin hyökkää Ukrainaan ja sitä seuraavana päivänä Baltian maihin. Ja silloin kyseeseen tulee Naton viides artikla, joka johtaisi Naton ja Venäjän väliseen sotaan. Halusimme välittää selkeän viestimme Putinille, että Venäjällä ei voi olla suhteita länteen, jos tämä on hänen tiensä, Hadley sanoo.
Yhdysvallat ja osa Länsi-Euroopan maista tuomitsivat Venäjän toimet Georgiassa, mutta vastaus ei ollut yhtenäinen. Länsimyönteisyydestään huolimatta Georgia ei saanut sodan aikana aseellista tukea ja joutui hyväksymään EU:n ja Etyjin välittämän tulitauon ehdot.
Fiona Hilliä pidetään Yhdysvalloissa yhtenä merkittävimmistä Putin-asiantuntijoista.
Brookings-instituutin paneelissa mukana ollut Yhdysvaltain johtava Putin-asiantuntija Fiona Hillin mukaan Eurooppa epäonnistui siinä, ettei sitä kiinnostanut riittävästi Georgian tilanne vuonna 2008.
Ranskan silloinen presidentti Nicolas Sarkozy halusi ratkaista tilanteen nopeasti. Hill muistelee tilannetta, jossa Sarkozy hahmotteli rauhansuunnitelman servietille. Tuo servietille raapusteltu rauhansuunnitelma oli ranskaksi ja venäjäksi. Myöhemmin se käännettiin georgian kielelle, mutta sitä ei esimerkiksi käännetty englanniksi.
Hillin mukaan Putin käytti hyväkseen tätä Sarkozyn hätäisesti laatimaa suunnitelmaa.
”Kiitos Alexander Stubbin meidän oli mahdollista kumota joitakin tehtyjä virheitä diplomatian kautta.
Condoleezza Rice muistelee, että Yhdysvaltojen piti lähteä korjaamaan tilannetta. Rice matkusti Ranskaan.
– Kysyin presidentti Sarkozylta, oletko sinä katsonut karttaa. Sillä Venäjän joukot olisivat rauhansuunnitelman mukaan 15 kilometrin päässä Georgian pääkaupungista Tbilisistä. Sarkozy myönsi, että hän oli tehnyt valtavan virheen, Rice kertoo.
– Kiitos Alexander Stubbin, joka oli tuolloin Suomen ulkoministeri ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin puheenjohtaja, meidän oli mahdollista kumota joitakin tehtyjä virheitä diplomatian kautta, Rice sanoo.
– Ranska yritti ratkaista kriisin hyvin nopeasti, mutta he eivät juuri kiinnittäneet huomiota siihen, mitä he oikeasti olivat tekemässä.
”Vladimir Putin ei ole hyvä soittamaan toista viulua, hän haluaa aina olla johtaja.
Vladimir Putin ilmoittii 21.2. pitämässään puheessa Venäjän keskeyttävän osallistumisensa Uusi Start -ydinasevalvontasopimukseen.
Ricen mukaan Georgian kriisin aikaan Yhdysvallat ja Venäjä pitivät kommunikaation linjat auki, jotta tilanne ei voisi vahingossa eskaloitua. Rice sanoo olevansa huolissaan nykyisestä tilanteesta, jossa Venäjä on kieltäytynyt kunnioittamasta asesopimusta.
– Kun katsoo nykyisiä Yhdysvaltain ja Venäjän suhteita, suuri kysymys on, olemmeko vielä tilanteessa, jossa tilanne ei voi vahingossa eskaloitua.
Myös Venäjän ja Kiinan suhde on nyt kiinnostavassa kohdassa. Yhdysvallat on varoittanut Kiinaa vakavilla seurauksilla, mikäli se tarjoaa Venäjälle avustusta Ukrainan sodassa, esimerkiksi aseistusta. Kiina taiteilee nyt sen kanssa, kuinka säilyttää välit niin länteen kuin Venäjään.
Ricen mukaan Putinille oli nöyryyttävä hetki, kun Kiina pisti Putinin sanomaan, että hän ymmärtää Kiinan huolet Venäjän toimista Ukrainassa.
Ricen mukaan Venäjä on nyt suhteessa Kiinaan alisteisessa asemassa, sillä se tarvitsee Kiinan tukea.
– Vladimir Putin ei ole hyvä soittamaan toista viulua, hän haluaa aina olla johtaja. Tämä tulee varmasti luomaan kitkaa maiden suhteisiin.
