Perjantaina uutisoitu yllätyskäänne Anneli Auerin ja tämän entisen miesystävän seksuaalirikosasiassa palautti monille mieleen 25 vuoden takaisen skandaalin Ruotsissa.
Kummassakin tapauksessa on keskiössä alaikäisten lasten käyttö ja kohtelu rikosprosessissa.
Auerin lapset ovat nyt kertoneet valehdelleensa äitinsä ja tämän entisen miesystävän väitetyistä seksuaalirikoksista. He ovat täysi-ikäisiksi tultuaan kertoneet, etteivät heidän kertomuksensa aikoinaan pitäneet paikkaansa.
Neljästä lapsesta vanhin oli koko ajan eri mieltä sisarustensa kanssa. Hän ei asunut samassa sijoitusperheessä.
Asianajaja Markku Fredman jätti perjantaina korkeimpaan oikeuteen vaatimuksen Auerin ja Kukan tuomioiden purkamisesta.
Ruotsia aikoinaan ravisuttanut skandaali alkoi paljastua vuonna 2018, peräti kaksikymmentä vuotta sen jälkeen, kun tapaus oli ratkaistu lasten kertomusten perusteella.
Neljävuotias Kevin oli löydetty elokuussa 1998 Arvikassa kuolleena lammen rannalta. Aluksi Kevinin epäiltiin hukkuneen, mutta pian poliisi ilmoitti epäilevänsä surmaa ja seksuaalirikosta.
Poliisin kuulusteluissa viisi- ja seitsenvuotiaat veljekset Robin Dahlén ja Christian Karlsson tunnustivat surmanneensa Kevinin.
Kevin oli Robinin leikkikaveri.
Juttu ei edennyt ikinä oikeuteen, koska epäillyt olivat lapsia. Heidät määrättiin psykiatriseen hoitoon ja erotettiin toisistaan.
Vuodet kuluivat, kunnes SVT ja Dagens Nyheter vuonna 2018 julkaisivat tekemänsä selvityksen Kevinin tapauksesta.
SVT:n Fallet Kevin -dokumentissa nähtiin ja kuultiin otteita kuulusteluista, joissa poikia painostettiin tunnustamaan.
Paljastukset johtivat uuteen tutkintaan, jonka seurauksena syyttäjä vapautti veljekset kaikista epäilyksistä.
Veljesten edustaja luonnehti poliisin käyttämiä kuulustelumenetelmiä jopa kidutuksenkaltaisiksi ja että vähintään ne täyttivät epäinhimillisen tai alentavan kohtelun tunnusmerkit.
Kevinin ruumiin löytöpaikka vuonna 1998.
Veljeksille ei koskaan kerrottu, että heitä epäiltiin rikoksesta. Veljesten isä ja äitipuoli kuvittelivat lapsia kuultavan todistajina.
Heitä pyydettiin kertomaan poliisille kaikki, mitä veljekset Kevinin kuolemasta puhuivat.
Uuvuttavan pitkissä kuulusteluissa veljesten kertomukset alkoivat saada yhä oudompia sisältöjä samalla kun heidän henkinen vointinsa huononi.
Veljeksiä auttamaan asetettu lastenpsykologi oli todellisuudessa poliisin kätyri, joka urkki tietoja tapahtuneesta.
Perhe ei koko aikana ymmärtänyt tarvitsevansa asianajajaa.
Poliisi ei lainkaan huomioinut veljesten alibia, kalastusreissua erään perheen kanssa.
Lokakuussa 1998 kovien julkisuuden paineiden alla työskennellyt poliisi pääsi tavoittelemaansa läpimurtoon ja sai tunnustuksen Christianilta.
Tämän psyykkinen vointi oli jo erittäin huono. Hän halusi vain pois, kotiin.
Veljekset todettiin surmaajiksi.
20 vuotta myöhemmin veljesten kohtalo paljastui kenties Ruotsin oikeushistorian karmeimmaksi oikeusmurhaksi.
