Eteläinen Mariupolin kaupunki Ukrainassa tulee mahdollisesti olemaan Ukrainan sodan siviilikärsimysten laajin näyttämö. Sen piiritys alkoi maaliskuun 2022 alussa, ja jo huhtikuussa kaupungin pormestari kertoi, että 90 prosenttia kaupungin infrastruktuurista on tuhottu maan tasalle.
Elinolosuhteet maan tasalle isketyssä kaupungissa olivat kestämättömät. Väkivaltaisuuksien keskellä muun muassa ruoka ja juomavesi tekivät loppuaan. Ukrainan arviot kaupungin uhriluvusta nousevat 20 000 kuolleeseen ja reilusti sen yli. Ennen sotaa kaupungissa asui 400 000 ihmistä.
Sodan muistetuimmiksi taistelijoiksi on noussut erityisesti Azovstalin teräskombinaattiin linnoittunut puolustajien joukko, jota kutsutaan Azovstalin puolustajiksi.
Azovstalin puolustajat elivät maan alla tunneleissa ja bunkkereissa, joita on kuvattu ”maanalaiseksi kaupungiksi”. Samalla Venäjä teki alati iskuja teräskombinaattiin. Kuvassa Ukrainan asevoimien sotilas.
Kuvia teräskombinaatin alaisesta elämästä otti sotilas Dmytro Kozatsky, joka joutui sotavangiksi antautumisen jälkeen. Tämä kuva on otettu 7. toukokuuta.
36. merijalkaväen prikaatin sotilas Myhailo Djanov jäi monelle mieleen tästä kuvasta, jossa hän näyttää voitonmerkkiä piirityksen keskellä. Hänen kerrotaan vapautuneen sotavankeudesta syksyllä: paljon laihempana ja käsi yhä haavoittuneena.
Mariupolia piiritettiin maaliskuusta alkaen toukokuun puoliväliin. Tuhansia taistelijoita värjötteli bunkkereissa ja tunnelistoissa terästehtaan alapuolella viikkojen ajan samaan aikaan, kun Venäjän joukkojen muodostama hirttosilmukka kiristyi alueen ympärillä. Venäjän presidentti Vladimir Putin oli määrännyt tehdasalueen eristettäväksi niin, ettei ”edes kärpänen” pääsisi livahtamaan ulos huomaamatta.
Tehtaan alapuolelle muodostui oma ”kaupunkinsa”. Piirityksen aikana maankamaran alla olivat oma kenttäsairaalansa ja -keittiönsä sekä jaetut bunkkerialueet sotilaille ja ahtaimmillaan reilulle parille sadalle siviileille. Osa teräskombinaatin kellariverkostoista oli varusteltu suojapaikoiksi jo vuoden 2014 konfliktin jälkeen.
Viikkojen edetessä ruokaa ja sidontatarpeita jouduttiin säännöstelemään. Lyhyen tulitauon aikana toukokuun alkupuolella valtaosa tehtaan alla olleista siviileistä päästiin evakuoimaan YK:n ja Punaisen Ristin kansainvälisen komitean avustamana.
2 500 sotilasta antautui venäläisille toukokuun loppupuolella korkeimman johdon eli presidentti Volodymyr Zelenskyin käskystä. Vaihtoehtona oli antautuminen tai kuolema. Azov-rykmentin komentaja Denis Prokopenko nousi terästehtaan uumenista noin 500 azovilaisen, yli tuhannen muun ukrainalaistaistelijan kanssa ja siviilien kanssa.
Azovstalin puolustajiin lukeutui Azov-rykmentin (entinen pataljoona) lisäksi 36. merijalkaväen prikaati, muiden asevoimien yksiköiden sekä kansalliskaartin sotilaita.
Haavoittuneita sotilaita Azovstalin bunkkerissa.
Azovstalista on muodostunut Ukrainan kansan keskuudessa Ukrainan raivokkaan vastarinnan symboli. Teräskombinaatin viimeisten taistelijoiden sinnikkyys sitoi Venäjän joukkoja Mariupoliin ja helpotti näin osaltaan tilannetta muualla Itä-Ukrainassa.
Nyt kaupunki on Venäjän hallussa ja kymmenien tuhansien menetettyjen ukrainalaisten tilalle on lipunut venäläisiä urakoitsijoita ”jälleenrakentamaan” tuhottua kaupunkia.
Toukokuussa antautuneet Azovstalin taistelijat lastattiin sen sijaan linja-autoihin ja vietiin vankeuteen. Mediatietojen mukaan vaikuttaa siltä, että heistä ainakin suuri osa vietiin tämän jälkeen Venäjän hallussa pitämään Olenivkaan Donetskissa. Siellä heidät ahdettiin vankilakompleksin tiloihin.
Vankilasta vapautuneet sotavangit ovat raportoineet esimerkiksi epäinhimillisistä olosuhteista ja vankien kidutuksesta.
29. heinäkuuta Olenivkassa tapahtui räjähdys, jossa sodan osapuolten eriävien näkemysten mukaan kuoli 40–53 ukrainalaista sotavankia ja haavoittui 70–130 ihmistä. Uhrit olivat pääosin Azovstalin puolustajia. Räjähdys tapahtui erillisessä rakennuksessa, jonne oltiin ennen tapahtumaa siirretty vankeja.
Uutistoimisto Reutersin kuvamateriaalista näkyy, miten pahaa jälkeä räjähdys sai aikaan: kuvissa näkyy pahasti hiiltyneitä ruumiita sekä kerrossänkyjen runkoja sikin sokin.
Ukraina on kertonut epäilevänsä, että rakennuksen sisällä tapahtui termobaarinen räjähdys. Käytännössä pommi toimii siten, että se täyttää ilman ensin aerosolilla, joka sisältää esimerkiksi hiilipohjaista polttoainetta ja pieniä metallihiukkasia. Muodostunut aerosolipilvi syttyy palamaan, mikä saa aikaan tulipallon ja valtavan paineaallon.
Ukrainan pääesikunta arvioi kesällä, että Venäjä pyrki iskulla peittelemään todisteita muun muassa vankien kidutuksesta. Ukrainan valtakunnansyyttäjänvirasto epäilee Venäjän syyllistyneen tapahtumassa vangittujen sotilaiden joukkomurhaan.
Venäjä on väittänyt Ukrainan olleen vankilaiskun takana. Siitä molemmat osapuolet ovat samaa mieltä, että räjähtäneessä rakennuksessa oli sisällä Azov-rykmentin sotilaita. Vaikka Venäjä on kieltänyt osuutensa vankilaiskuun, neljä päivää räjähdyksen jälkeen Venäjän korkein oikeus julisti rykmentin terroristijärjestöksi.
Kaksi päivää Olenivkan iskun jälkeen vankilarakennuksen sisätilat olivat yhä täynnä hiiltynyttä jäämistöä ja ihmisen jäänteitä.
Venäjän presidentti Vladimir Putin on avoimesti osoittanut vihaansa nimenomaan Azov-rykmenttiä kohtaan. Vapaaehtoisjoukkojen kotikaupunki on jo pitkään ollut Mariupolissa.
Rykmentti on taistellut Venäjän miehitystä vastaan jo vuoden 2014 jälkeen, kun Venäjä laittomasti miehitti Krimin. Putin on leimannut Azovin ”natsipataljoonaksi" ja syyttänyt sitä osasta kauheimmista iskuista, joita Mariupolissa nähtiin viimevuotisen piirityksen aikana. Venäjä väitti esimerkiksi, että Ukraina tuhosi teatterin, jonka ulkopuolelle oltiin jätetty lintuperspektiivistä luettava viesti sen sisätiloissa olevista lapsista. Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn tietojen mukaan kyseisen sotarikoksen takana oli Venäjä.
Azovin rykmentin yhteydet äärioikeistoon eivät ole tuulesta temmattuja, ja se käyttää tunnuksissaan esimerkiksi äärioikeiston suosimaa musta aurinko -symbolia, ja varsinkin rykmentin alkuaikoina sen juuret olivat nationalistisissa järjestöissä ja SNA-uusnatsijärjestössä. Azov-rykmentti liitettiin kuitenkin osaksi Ukrainan asevoimia loppuvuodesta 2014, kun tuolloinen pataljoona oli osallistunut Mariupolin takaisinvaltaukseen venäjämielisiltä separatisteilta.
Äärinationalistiset juuret on kerrotusti pyritty kitkemään rykmentistä ainakin vuodesta 2018 alkaen. Taustoilla on kuitenkin yhä propaganda-arvoa Venäjälle, ja Putin perustelikin Venäjän hyökkäystä Ukrainaan sillä, että se ”vapauttaa” valtion ”natseista”.
Rykmentillä oli merkittävä rooli Mariupolin puolustuksessa, kun Venäjä lähti valloittamaan kaupunkia laajamittaisen hyökkäyksensä alettua vuosi sitten.
Ukrainalaissotilas täyttämässä sanaristikkoa Azovstalissa.
Azovstalin teräskombinaatin sisälle muodostettiin kenttäkeittiöitä ja esimerkiksi sairaala, jossa tämä haavoittunut ukrainalaissotilas istui toukokuun 10. päivä – seitsemän päivää ennen antautumista.
Azovstalista saatiin hetken aikaa ilmateitse pelastettua kaikkein pahiten loukkaantuneet sotilaat ja suurin osa siviileistä. Kun tämä ei enää onnistunut, teräskombinaatin alaisessa kenttäsairaalassa jouduttiin säännöstelemään tarkoin esimerkiksi sidontatarvikkeita.
Moni Azovstalin puolustajista – niin armeijan kuin Azov-rykmentin sotilaista – elää yhä sotavankeudessa tai on palannut sieltä vakavasti invalidisoituneena. Moni näyttää olleen vangittuna ulkomailla Venäjän puolella.
Noin 400 puolustajista palasi kotiin vankienvaihdon yhteydessä viime syys–lokakuussa. Myös joulukuussa Ukrainaan palasi 60 sotavankia. Vielä tänäkin vuonna vankienvaihdossa on vapautettu Mariupolin puolustajia.
Venäjän sotavankeudesta moni on palannut silminnähden kärsineenä: vakavasti vammautuneena, luihistuneena ja silmienaluset syvillä uurteilla. Mediatietojen mukaan useat puolustajat ovat menettäneet raajojaan, kuulonsa tai näkönsä. Osa palanneista ei kyennyt puhumaan.
Azovstalin elämää kuvannut valokuvaaja ja Azovin sotilas Dmitry Kozatsky latasi viimeisimmät otokset Google Drive -pilvipalveluun. Tämä toukokuun 19. päivä otettu kuva oli yksi hänen viimeisimmistä otoksistaan ennen sotavankeutta.
Syyskuisessa vankienvaihdossa Ukrainaan palasi yli 200 terästehtaan puolustamiseen osallistunutta ihmistä. Yllättäen myös korkean profiilin sotavankeja vapautettiin.
Mukana oli esimerkiksi Azovin komentaja Denis Prokopenko, joka vapauttamistaan koskevien neuvotteluehtojen mukaan joutuu odottamaan sodan päättymistä Turkissa, kertoo Financial Times. Prokopenkolla on ilmeinen Suomi-kytkös, sillä hänen Itä-Karjalassa syntynyt isoisänsä taisteli Venäjää vastaan Suomen talvisodassa.
Azovin komentaja Denis Prokopenko on tällä hetkellä Turkissa, jossa hänet on määrätty pysymään sodan loppuun asti.
Tältä Azovstalin terästehdas näytti suuruuden päivinään kesällä 2017. Tehdas oli Ukrainan suurimpia metallurgian alan yhtiöitä.
Tältä autio ja lähes täysin tuhoutunut Azovstalin teräskombinaatti näytti lokakuussa.
Ukrainan valtionjohto on hyödyntänyt sosiaalista mediaa taidokkaasti sodan aikana ja myös Azov-rykmentti käyttää sitä tehokkaasti. Prokopenko viestitti komentajan asemassa toukokuussa terästehtaan uumenista lyhykäisen viestin.
– Olen ylpeä sotilaistani, jotka taistelevat yli-inhimillisin ponnisteluin vihollista vastaan. Tilanne on äärimmäisen vaikea.
Azovstalin puolustajien omaisten tukijärjestön lehdistötilaisuudessa komentaja Prokopenkon puoliso Kateryna Prokopenko väitti, että yhä noin 2 000 teräskombinaatin puolustamiseen osallistunutta oli Venäjän sotavankina tammikuussa. Sotavangeista 700:n kerrotaan kuuluvan Azov rykmenttiin.
Lähteet: Uutistoimistot AP ja Reuters, Moscow Times, CNN, BBC, Guardian, Yle
Juttua oikaistu 24.2. kello 22:28: Korjattu jutussa Azovstalin terästehtaassa suojaa pitäneiden siviilien määrää. Jutusta poistettu myös maininta, että heitä olisi evakuoinnin yhteydessä ollut yhä satoja paikalla.
Artikkelin perässä olleessa karttakuvassa oli aiemmin virhe. Kartasta puuttui Odessan lounaispuolella sijaitseva alue. Kartta on poistettu.