KGB, FSK ja Z. Näihin kirjaimiin kiteytyy paljon: Neuvostoliiton valtiollinen turvallisuuspoliisi, sen korvannut uusi virasto sekä Venäjän hyökkäyssotaa tukeva symboli.
KGB kuin Kovaltshuk, Gerasimov ja Bortnikov.
FSK kuin Fridman, Shoigu ja Kadyrov.
Z kuin Zolotov.
Ja vielä kaupan päälle Putinin oikea käsi Patrushev ja luottomies Setshin.
Siinä kopla, joka varmistaa Venäjän itsevaltaisen presidentin Vladimir V. Putinin vallan jatkumisen järjettömän sotaretken keskelläkin.
IS esittelee Putinin uskolliset portinvartijat. Useimpia heistä yhdistää sama asia kuin johtajaansa: yli 30 vuotta sitten kaatuneen Neuvostoliiton verisin väkivaltajaosto KGB.
Asiantuntija-apua antoivat tutkijatohtori Teemu Oivo Itä-Suomen yliopistosta ja tutkijatohtori Kristiina Silvan Ulkopoliittisesta instituutista.
1. Nikolai Patrushev
Vladimir Putinin oikea käsi, joka ei epäröi tarttua miekkaan – ainakaan retoriikan tasolla.
Venäjän federaation turvallisuusneuvoston sihteeri Nikolai Patrushev, 71, on useiden arvioiden mukaan Putinin sisäpiirin vaikutusvaltaisin patruuna.
– Putinin päätökset kehittyvät hänen ideoistaan. Hän on yksi harvoista, joita Putin kuuntelee.
Näin Patrushevin roolia kuvaili R.Politik-ajatushautomon johtaja Tatjana Stanovaja Washington Postille viime kesänä.
Patrushev on Putinin KGB-tuttu. Molemmat aloittivat tiedustelupalvelussa 1975, mutta Patrushev eteni vakoojaurallaan pidemmälle. Hän työskenteli vastatiedustelun yksikössä Leningradissa, nykyisessä Pietarissa, ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen byroon seuraajan FSK:n sisäisen turvallisuuden osaston johtajana.
FSK:ssa K tulee sanasta ”vastatiedustelu”, eli se oli nimeltään liittovaltion vastatiedustelupalvelu ja toimi vuosina 1993–95.
FSK järjestettiin uudelleen säädetyllä lailla nykyisen kaltaiseksi FSB:ksi (Venäjän federaation turvallisuuspalvelu), ja presidentti Boris Jeltsin nimitti Patrushevin sen johtoon elokuussa 1999. FSB:ssä B tulee turvallisuus-sanasta.
Nykyään Patrushev hallitsee turvallisuusneuvostoa – ja pitää väkevästi kiinni näkemyksestään, jonka mukaan länsimaat haluavat tuhota Venäjän.
Kansainvälisiä suhteita ja ulkopolitiikkaa käsittelevä amerikkalaisjulkaisu Foreign Affairs kuvaili helmikuun alussa ilmestyneessä artikkelissa CIA:n pääjohtajan William Burnsin ja Yhdysvaltain tuolloisen Moskovan-lähettilään John Sullivanin kohtaamista Patrushevin kanssa.
Hyökkäys Ukrainaan oli tapaamisen aikoihin kolmen kuukauden päässä, ja amerikkalaiset kertoivat Patrusheville olevansa tietoisia, että sellaista suunnitellaan. He varoittivat vakavista seurauksista, jos hyökkäys alkaa.
Burnsin mukaan Patrushev ei puhunut siitä mitään, mutta tuijotti vieraitaan silmiin niin pistävästi, että viesti meni perille: Venäjän armeija voi tavoitella mitä ikinä se haluaakaan.
2. Viktor Zolotov
Sergei Karpukhin / Reuters
Presidentti Putin on Venäjän asevoimien ylipäällikkö – mutta hänen ja armeijan väliin on silti pitänyt rakentaa vielä yksi valtiollinen voimanyrkki: Venäjän federaation kansalliskaarti.
Kyseessä on enemmän tai vähemmän Putinin oma yksityisarmeija, joka perustettiin vuonna 2016. Sen johtoon Putin nosti vanhan judokaverinsa Viktor Zolotovin.
Zolotov työskenteli 1970- ja 1980-luvuilla KGB:n yhdeksännessä direktoraatissa, josta tuli 1992 Venäjän Federaation suojelupalvelu FSO. Vladimir Putin taas palveli KGB:n rivivakoojana vuodesta 1975 vuoteen 1990, jolloin hänen asemamaansa, kommunistinen Itä-Saksa luhistui.
FSO:ssa Zolotov toimi ensin silloisen presidentin Boris Jeltsinin henkivartijana. Seuraava asiakas oli Putin.
Tutkijatohtori Teemu Oivo.
– Zolotov on pitkän linjan turvallisuuspalvelumies. Hänen asemansa kansalliskaartin johdossa on hyvin merkittävä, koska kyseinen väkivaltakoneisto perustettiin Putinin pelkäämää Venäjän kapinoivaa kansaa vastaan, tutkijatohtori Teemu Oivo sanoo.
Väkivalta vaikuttaa olevan Zolotovin ratkaisu asiaan kuin asiaan. Hän haki kontaktia myös oppositiojohtaja Alexei Navlnyihin.
– Zolotov tuli monelle tutuksi vuonna 2018, kun hän haastoi Navalnyin kaksintaisteluun, koska tämä oli paljastanut ilmeistä korruptiota kansalliskaartin hankinnoissa.
– Tuollainen monien mielestä pateettinen uho ei luultavasti tullut Putinille yllätyksenä, koska Zolotov on turvallisuuspalvelukytköksen lisäksi hänen judokaverinsa pitkältä ajalta. Myös Putin on käyttänyt puheissaan ajoittain vankila- ja gangsteriretoriikkaa.
3. Juri Kovaltshuk
Sisäpiirin jäsenistä moni ei paistattele julkisuudessa. Kulisseissa naruja vetelee Rossija-pankin suurin omistaja Juri Kovaltshuk, jonka arvioidaan olevan yksi Venäjän merkittävimmistä vallankäyttäjistä.
Kovaltshuk ja Putin tapasivat Pietarissa 1990-luvulla, jolloin Putin toimi apulaiskaupunginjohtajana. Luodessaan suhteita liike-elämään hän löysi yhteisen sävelen Kovaltshukin kanssa: kolikoiden kilinän ja seteleiden kahinan.
Kovaltshuk oli Neuvostoliiton romahduksen jälkeen ostanut Rossija-pankin sijoitusryhmineen. Talouslehti Forbes arvioi vuonna 2014 hänen omaisuutensa arvoksi yli miljardi euroa.
Kun koronapandemia iski keväällä 2020, Putin jätti virka-asuntonsa Novo-Ogarevon datshan Moskovan liepeillä ja asettui syrjäiseen presidentin asuntoon Valdai-järven lähelle.
Siitä tuli seuraavan kahden vuoden aikana historioitsija ja toimittaja Owen Matthewsin Overreach-teoksen mukaan presidentin koronabunkkeri, jossa vieraat ohjattiin varta vasten rakennettuun karanteenimajoitukseen viikoksi, ennen kuin suurta johtajaa saattoi edes lähestyä.
Brittilehti The Times kertoi kirjan pohjalta, kuinka yksi mies istui bunkkerissa Putinin seurassa usein ja auttoi tätä kirjoittamaan esseen, jonka mukaan Venäjän tulee palauttaa ”yliotteensa” Ukrainaan. Mies oli Juri Kovaltshuk.
Essee julkaistiin heinäkuussa 2021, ja se teki Kremlin eliitille – ja siinä sivussa myös kansalaisille – selväksi uuden linjauksen, jonka tavoitteena oli Ukrainan venäläisten pelastaminen ”sorrolta”.
Owen Matthewsin mukaan Putin suunnitteli varsinaisen hyökkäyksen kolmen muun lähimmän miehensä kanssa; Patrushevin, puolustusministeri Sergei Shoigun ja FSB:n johtajan Aleksander Bortnikovin.
Puolustusministerin roolia suunnittelussa Matthews kuvailee ”passiiviseksi”.
4. Aleksander Bortnikov
Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n johtaja Aleksander Bortnikov on niin ikään Putinin tuttu vakooja-ajoilta.
Rautatieläisenä työskennellyt Bortnikov liittyi KGB:hen Leningradissa samana vuonna 1975 ja jatkoi FSK-vaiheen läpi nykyisen FSB:n huipulle. Hän on johtanut turvallisuuspalvelua toukokuusta 2008 lähtien.
Tutkivan journalismin Bellingcat-järjestön mukaan juuri FSB:n agentit yrittivät surmata oppositiopoliitikko Alexei Navalnyin novitshok-hermomyrkyllä elokuussa 2020. EU asetti Bortnikovin samana vuonna teon vuoksi pakotelistalle.
R.Politikin Tatjana Stanovajan aiempi näkemys Bortnikovista on saman suuntainen kuin Owen Matthewsin: Bortnikov syöttää Putinille raportteja länsimaiden vihamielisistä aikeista – ja Putin uskoo ne.
– Voimme kuvitella kuinka hän raportoi Putinille jopa päivittäin tietoja Yhdysvaltain tai lännen vihamielisestä vaikuttamisesta Venäjän sisällä, tai siitä, kuinka läntiset tiedustelupalvelut yrittävät horjuttaa poliittista tasapainoa, Stanovaja on sanonut.
5. Ramzan Kadyrov
Presidentti Putinilla on koko ajan ollut kuuliainen tukija myös bunkkerin ulkopuolella: Tshetshenian tasavallan itsevaltias Ramzan Kadyrov.
Kadyrov lähetti välittömästi joukkonsa auttamaan Venäjää hyökkäyksessä Ukrainaan vuosi sitten. Viime viikolla hän ilmoitti perustavansa oman yksityisarmeijan. Kadyrovin arvellaan matkivan Jevgeni Prigozhinia, jonka johtamat Wagner-palkkasoturit taistelevat Venäjän puolella Ukrainassa.
Teemu Oivon mukaan Kadyrov on tärkeä nappula Putinin valtapelissä.
– Kadyrov pitää osaltaan yllä Putinin valtaa, koska Pohjois-Kaukasian tulenarka järjestys on niin paljon hänen vastuullaan, ja hänellä on paljon käytännön koulimia sotilaita takanaan.
Kadyrovista tuli Kremlin vasalli samana vuonna, kun Putinista presidentti.
Hän taisteli Venäjän joukkoja vastaan vielä ensimmäisessä Tshetshenian sodassa, mutta vaihtoi puolta vuonna 1999. Tasavaltansa varapääministeriksi hän pääsi 2004, kun hänen isänsä Ahmat Kadyrov murhattiin pommi-iskulla pääkaupungin Groznyin stadionilla toukokuussa.
Urapolku syveni seuraavana vuonna, kun Tshetshenian pääministeri Sergei Abramov loukkaantui auto-onnettomuudessa. Hänen paikkansa otettuaan Kadyrov julisti pyhän sodan terroristeja vastaan, kielsi uhkapelin ja alkoholin sekä ujutti lainsäädäntöön osia islamilaisesta sharia-laista.
Tutkijatohtori Kristiina Silvan.
Kadyrov on Putinille hyödyllinen, mutta ei Kristiina Silvanin mukaan välttämättä aivan ykkösketjun vaikuttaja.
– Kadyrovin asema sisäpiirissä on epävarma. Hänellä ei tiettävästi ole korkean tason liittolaisia tai tukijoita Putinin lisäksi. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ja kun valta Kremlissä joskus vaihtuu, myös Kadyrovin asema on uhattuna.
6. Valeri Gerasimov
Venäjän asevoimien komentaja Valeri Gerasimov on vanhan liiton neuvostokenraali, joka aloitti sotilasuransa puna-armeijan panssaridivisioonissa.
Natsoja alkoi kertyä toisessa Tshetshenian sodassa 1999 ja niitä tuli lisää Krimin valtauksessa 2014. Putin on tehnyt hänestäkin Venäjän federaation sankarin.
Gerasimov ei ole yhtä taajaan äänessä kuin muutamat muut Putinin koplan jäsenet, mutta puheet ”lännen aggressiosta” irtoavat tarvittaessa kuin luonnostaan.
Myös Gerasimov, 66, nousi nykyiseen asemaansa 2012, jolloin Putin palasi pääministerin roolista presidentiksi.
7. Mihail Fridman
Miljardööri Mihail Fridmanin nimi nousee harvoin esiin Kremlin kellokkaiden kavalkadeissa, mutta oligarkilla on vahvat siteet Venäjän poliittisen johtoon. Yksi hänen entisistä alaisistaan työskentelee Putinin neuvonantajana.
Fridmanin roolin Putinin vallan yhtenä takaajana nosti esiin tutkiva journalisti ja Venäjä-asiantuntija Catherine Belton 2020 ilmestyneessä teoksessaan Putinin sisäpiirissä – Kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan.
Beltonin mukaan Fridman palkkasi Putinin itäsaksalaisten vakoojatuttujen sukulaisia yrityksiinsä. 58-vuotias Fridman on yksi Alfa Group -konsernin pääomistajista ja yhtiön hallituksen puheenjohtaja. Alfa Groupin toimialoja ovat öljy, vähittäiskauppa, telekommunikaatio ja pankkitoiminta.
Putin työskenteli KGB:n ulkomaantiedustelun upseerina Itä-Saksan Dresdenissä 1980-luvun lopun.
Venäläisuutistoimisto Tass kertoi joulukuussa, että Fridman pidätettiin Lontoossa epäiltynä rahanpesusta. Hän pääsi myöhemmin vapaaksi takuita vastaan.
EU asetti Fridmanin pakotelistalle pian Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Häntä kuvailtiin ”huippurahoittajaksi, joka mahdollistaa Putinin sisäpiirin toiminnan”.
8. Igor Setshin
Takavuosina Igor Setshinistä kiersi Moskovan valtapiireissä vitsi, jonka mukaan häntä ei oikeasti ole olemassa. Guardianin mukaan amerikkalaisdiplomaatit epäilivät, että mies on jonkin sortin urbaani legenda, mörkö, jonka Kreml on kehittänyt lietsomaan pelkoa.
Pelkoa vanha neuvostovakooja on herättänyt sen jälkeenkin, kun hän paljastui todelliseksi henkilöksi. Tähtien sota -elokuvien päävihulaiseen viittaavaa lempinimeä ”Kremlin Darth Vader” ei annettu pelkän ulkonäön perusteella.
Myös Setshin palveli yhtä aikaa Putinin kanssa KGB:ssä. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen miehet toimivat Pietarin kaupunginhallinnossa. Kun Putin siirtyi 2008 neljäksi vuodeksi Venäjän pääministeriksi, oli Setshin hänen varamiehensä. Putinin palattua presidentiksi aloitti luottomieskin sellaisena; öljy-yhtiö Rosneftin presidenttinä.
Catherine Belton kuvailee kirjassaan Setshiniä Putinin ”uskolliseksi portinvartijaksi”.
– Hän on entinen KGB:n toimija Pietarista, nousi valtaan Putinin apulaisosastopäällikkönä johtamaan Venäjän öljysektorin haltuunottoa.
– Rosneftin johtajuus merkitsee tietysti kytköstä Kremlin kassassa merkittäviin ulkomaankaupan tuloihin ja kauppasuhteisiin, mutta ne eivät ole käsittääkseni merkittävästi juuri hänestä riippuvaisia, Teemu Oivo sanoo.
– Setshinillä on Rosneftin energiavallan kautta kuitenkin oma merkittävä tonttinsa – ja samoin kuin muidenkin Kremlin sisäpiiriläisten kanssa, hänen asemansa nojaa turvallisuuspalvelutaustaan ja pitkän linjan henkilökohtaisiin suhteisiin Putinin kanssa.
9. Sergei Shoigu
Puolustusministeri Sergei Shoigu kuuluu Putinin tukipilareista tukevimpiin. Palli ei heilu, vaikka Venäjä on menettänyt läntisten tietojen mukaan kuolleina tai haavoittuneina jopa 200 000 sotilasta hyökkäyssodan ensimmäisenä vuonna.
– Hän on hyvä esimerkki siitä, kuinka Putinin lähellä on pärjännyt sekä lojaaliudella että henkilösuhteilla, Teemu Oivo näkee.
Rakennusinsinööriksi kouluttautunut 67-vuotias Shoigu on Kremlin konkari jo Neuvostoliiton hajoamisen ajoilta.
Venäjän ensimmäinen presidentti Boris Jeltsin nimitti hänet hätätilaministeriksi. Venäjän federaation sankari hänestä leivottiin 1999, ja uutistoimisto Reutersin mukaan hän oli samaan aikaan nostamassa tuolloin tuntematonta Putinia Jeltsinin seuraajaksi.
– Putinilla on hyvät syyt pitää Shoigu virassaan – ja lähellään: tämä on äärimmäisen uskollinen, auttoi Putinin aikoinaan presidentiksi eikä ole yksin vastuussa päätöksenteosta Ukrainan sodassa, Reuters analysoi alkuviikosta.
Ennen sotia Kreml julkaisi tasaisin väliajoin macho-otoksia Putinista villissä luonnossa, paidalla ja ilman. Välillä kuvissa näkyi myös luottomies Shoigu, jolle tuli sodan alkaessa vuosikymmen täyteen puolustusministerinä.
– Shoigun asema puolustusministerinä on joutunut spekuloinnin kohteeksi, kun muun muassa Kadyrov ja Prigozhin ovat kritisoineet hänen ministeriötään Venäjän ongelmista Ukrainassa, Teemu Oivo sanoo.
Wagner-pomo Jevgeni Prigozhinin näkemyksiä omiensa ylivertaisuudesta venäläisiin rivimiehiin verrattuna on kuitenkin viime aikoina kuultu vähemmän.
– Lisäksi Shoigu ei ole mikään pitkän linjan sotilasasiantuntija, mikä on myös lisännyt huhuja hänen arvovallastaan armeijassa. Ystävyyssuhde Putiniin näyttäisi kuitenkin tähän asti suojaavan hänen asemaansa.
Putinin halutaan pysyvän vallassa
Teemu Oivo ja Kristiina Silvan ovat molemmat sitä mieltä, että kaikki Kremlin siirrot tähtäävät Putinin valtakauden jatkumiseen.
– Tavallaan koko nyky-Venäjän hallinnon voi sinänsä nähdä perustuvan siihen, että Putin pysyy vallassa. Tätä varten on perustettu valtapuolue Yhtenäinen Venäjä, maan energiapolitiikka keskittää valtaa vaihtoehdottomasti Kremliin, ja propagandankin ydinviesti on se, että Venäjä tarvitsee Putinia eikä hänelle ole vaihtoehtoja, Teemu Oivo näkee.
Sisäpiirissä olevien henkilöiden toiminta on ovelaa. Kristiina Silvan huomauttaa, että jokaisen sisärinkiläisen tavoite vaikuttaa olevan oman aseman turvaaminen Putinia mielistelemällä.
– Jokainen pyrkii osaltaan osoittamaan olevansa lojaali Putinille ja toimimaan sen perusteella, mitä olettaa tämän toivovan.
– Eliitin sisällä on joitain kollektiivisia ryhmittymiä, mutta pääasiassa kaikki pyrkivät esittämään omaa uskollisuuttaan Putinille.
Taustalla loimuaa myös neuvostoaikainen kokemus ja nykyajan itsevaltiaiden hajota ja hallitse -taktiikka.
– Putin ei halua kokea samaa kohtaloa kuin neuvostojohtaja Nikita Hrustshov, joka joutui puolue-eliitin muiden jäsenten syrjäyttämäksi. Hän on siksi pyrkinyt systemaattisesti estämään kollektiivisten eliittiporukoiden syntymistä.
Putin itse vakuutti linjapuheessaan viikko sitten tiistaina, että presidentinvaalit pidetään ensi vuonna tiukasti Venäjän lakien mukaan – kuten kaikki muutkin viime aikojen vaalit.
Presidenttejä maassa ei olekaan liki neljännesvuosisataan ollut muita kuin Putin ja Dmitri Medvedev, jonka Putin nimitti tilalleen silloin, kun laki vielä esti hänen kolmannen peräkkäisen ehdokkuutensa.