Maanpuolustuskorkeakoulun viides Venäjä-seminaari tarjoili keskiviikkona ja torstaina laajan kattauksen analyyseja muun muassa Venäjän strategiasta, operaatiotaidosta ja hyökkäyssodasta Ukrainassa. Seminaarissa esiintyi joukko kotimaisia ja ulkomaisia eturivin asiantuntijoita.
Seuraavassa otteita seminaarin annista.
Venäjän asevoimilla on kuvan kaltaista modernia viestintä- ja taistelunjohtotekniikkaa, jonka käyttö Ukrainassa ei kuitenkaan tiettävästi ole laajaa.
Satelliittitiedustelun taso on heikko
Brittiläisen King’s Collegen apulaisprofessori Rod Thornton kertoi seminaarissa syistä, joiden vuoksi Venäjän tiedustelukyky hyökkäyssodassa Ukrainassa on osoittautunut heikoksi.
Thorntonin mukaan Venäjän avaruushallinto keskittyi ennen sotaa tekemään rahaa myymällä kantorakettikapasiteettia länsimaille. Omien satelliittien laukaiseminen kiertoradalle jäi toissijaiseksi.
Yhdysvalloilla on maapalloa kiertävällä radalla virallisten tietojen mukaan 2 804 siviilikäyttöön tarkoitettua satelliittia ja 231 sotilassatelliittia. Venäjällä siviilisatelliitteja on 168 ja sotilassatelliitteja 125.
– Tällä hetkellä Venäjän sotilassatelliittien lukumäärä on pudonnut noin sataan, Thornton kertoi seminaarissa.
– Venäjän sotilassatelliitit ovat vanhentumassa. Satelliiteilla on tietty käyttöikä, useimmiten neljästä viiteen vuotta. Sen jälkeen ne alkavat hajota ja syöksyä tulipallona takaisin maapallolle.
Venäjä ei ole Thorntonin mukaan investoinut uusiin sotilassatelliitteihin. Se merkitsee sitä, ettei Ukrainaan hyökänneillä asevoimilla ole riittävää näkyvyyttä taistelukentälle.
– Venäjän täsmäaseiden tarkkuus ei ole niin hyvä kuin pitäisi, koska Venäjältä puuttuu satelliittikapasiteettia ja kykyä kuunnella Ukrainan sotilaallista viestiliikennettä. Olemme nähneet myös merkkejä siitä, ettei Venäjän asevoimilla ole omaa turvallista, satelliittivälitteistä viestiverkkoa. On ollut pakko turvautua muun muassa matkapuhelimiin salatun satelliittiliikenteen asemesta, Thornton sanoi.
– Erään asiantuntijan mukaan venäläiset ovat Ukrainassa sekä sokeita että kuuroja, koska satelliittipeittoa ei ole.
”Venäjän täsmäaseiden tarkkuus ei ole niin hyvä kuin pitäisi, koska Venäjältä puuttuu satelliittikapasiteettia ja kykyä kuunnella Ukrainan sotilaallista viestiliikennettä.
Ensimerkiksi venäläisen Glonass-paikannusjärjestelmän 24 satelliitista kiertoradalla on nyt 23. Niistä kymmenen tuhoutuu ilmakehässä noin vuoden kuluessa. Ne pitäisi korvata, mutta miten?
– Venäläiset eivät pysty rakentamaan näitä satelliitteja pakotteiden vuoksi, Thornton kertoi.
Pakotteet vaikuttavat Thorntonin mukaan erityisen hyvin mikroelektroniikan saatavuuteen.
– Glonass-järjestelmän kohdalla tämä merkitsee erityisesti säteilyltä suojattuja mikropiirejä, joita on saatavissa vain lännestä. Glonass-satelliitit rakennetaan 95-prosenttisesti läntisistä komponenteista… Venäläiset ovat yrittäneet, mutta he saivat rakennetuksi uuden Glonass-satelliitin, joka painaa kaksi kertaa enemmän kuin vanhat.
Thornton kertoi myös, että Venäjällä on kiertoradalla kaksi Persona-kuvatiedustelusatelliittia. Ne kykenevät hänen mukaansa kuvaamaan Ukrainaa vain kaksi kertaa vuorokaudessa. Pilvipeitteen läpi näkeviä Kondor-tutkasatelliitteja Venäjällä on vain yksi, ja se on jo vanhentumassa.
Venäjä lähetti Ukrainaan vajaamiehitettyjä ja laajaan alueelliseen sotaan soveltumattomia yhtymiä. Kuva rekrytointijulisteesta Pietarissa lokakuussa 2022.
Venäjän joukkorakenne oli ”ontto”
Yhdysvaltalaisen Center for Naval Analyses -tutkimuslaitoksen asiantuntijan Michael Kofmanin mielestä Venäjä teki virheen, kun se leikkasi taistelujoukkojen miesvahvuutta ennen hyökkäystä.
– Venäjän joukko-osastot ja yhtymät olivat alimiehitettyjä. Mobilisaatio ennen sotaa olisi voinut nostaa henkilöstön määrää 70 prosentin vahvuudesta aina lähes sataan prosenttiin asti, Kofman sanoi seminaariesityksessään.
Kofman kiinnitti erityistä huomiota jalkaväen vähyyteen taisteluosastoissa.
– Yhtymissä oli paljon rautaa mutta vähän jalkaväkeä. Ne eivät sopineet tämän tyyppiseen sotaan – ne eivät pystyneet taistelemaan kaupungeissa eivätkä pitämään hallussaan suuria alueita.
Vahvuuksien leikkaukset olivat merkittävää: venäläiset pataljoonan taisteluosastot typistettiin 400–600 sotilaaseen, kun niiden määrävahvuus normaalisti on 700–900 sotilasta.
– Oma näkemykseni on, että suurimittaiset hyökkäykset kääntyvät alkuvaiheen jälkeen lopulta kulutussodiksi, Kofman kommentoi.
– Siinä vaiheessa on vaikea enää palautua, jos on tehnyt huonoja valintoja joukkojen suunnittelussa. Jos katsoo Venäjän asevoimia, pataljoonan taisteluosastoista tingittiin rajusti. Niiden vahvuutta leikattiin ja määrää nostettiin, jotta olisi päästy laajentamaan joukkorakennetta nostamatta sotilaiden määrää. Siksi niiden taisteluvalmius laski.
Lopulta Venäjä hyökkäsi Ukrainaan maavoimin, joissa oli noin 130 pataljoonan taisteluosastoa. Sotilaiden lukumäärä ei Kofmanin mukaan noussut yli 90 000:n. Tämä joukkorakenne olisi ehkä sopinut paikalliseen sotaan, mutta ei laajamittaiseen alueelliseen sotaan.
”Suurimittaiset hyökkäykset kääntyvät alkuvaiheen jälkeen lopulta kulutussodiksi.
Kaikesta huolimatta invaasio oli vähällä onnistua alkuvaiheessa, kun venäläiset yrittivät tunkeutua Kiovaan.
– Voidaan aika varmasti todeta, että Venäjän operaation tavoitteena oli [Ukrainan] hallinnon vaihtaminen. Oletettiin, ettei operaation alkuvaihe kestä kahta viikkoa kauempaa. Tämä perustui kunnianhimoiseen ja suurelta osin epärealistiseen ajatteluun, johon vaikuttivat operaatio Tonavan eli Tshekkoslovakian miehityksen kaltaiset aikaisemmat sotatoimet. Vaikutteita näytettiin otettavan myös Yhdysvaltain hyökkäyksestä Irakiin vuonna 2003.
Iskander-ohjusjärjestelmä on kaksikäyttöinen: ohjukset voidaan varustaa joko tavanomaisin tai ydinkärjin.
Ydinpelote kärsi inflaation
Israelilaisen Reichman-yliopiston tutkija Dima Adamsky tulkitsee Venäjän vuonna 2021 aloittamat strategiset joukkojen keskitykset ja laajamittaisen hyökkäyssodan yhdeksi kokonaisuudeksi. Kun Venäjä ei saavuttanut menestystä painostustoimissa ilman aseellista väkivaltaa, se ryhtyi hyökkäykseen.
Sodan aikana Venäjä on painostanut Ukrainaa ja sitä tukevaa länsiyhteisöä ydinaseisiin liittyvin uhkauksin. Tässä se on saavuttanut menestystä.
– Venäjän ydinaseisiin perustuva painostus on selvästi onnistunut estämään [lännen] suoran puuttumisen sotaan, Adamsky sanoi.
– Se on luonut eräänlaisen puskurivyöhykkeen, pelon mahdollisista tapahtumista, joka on eristänyt taistelukentän lännen suoralta interventiolta.
Lännen epäsuoraa puuttumista sotaan Venäjä ei kuitenkaan ole onnistunut estämään: ase- ja materiaaliapua virtaa Ukrainaan jatkuvasti.
– Moskova on kuitenkin onnistunut estämään [länttä] ylittämästä tiettyjä punaisia linjoja asetoimituksissa. Yhdysvallat ja Nato eivät ole toimittaneet suorituskykyjä, jotka mahdollistavat syvän taistelun: pitkän kantaman ohjuksia ja droneja sekä hävittäjäkoneita.
Venäjän ydinaseuhittelu kärsii jo inflaatiosta.
– Kreml on epäonnistunut yrityksissään vakuuttaa vastustajansa siitä, että se on valmis eskalaatioon ydinasein. Toistuvasti esitetyt uhkaukset ydinaseiden käytöstä mutta uhkausten täyttämättä jättäminen ovat johtaneet tiettyyn inflaatiopisteeseen, jonka jälkeen niiden uskottavuus on laskenut, Adamsky arvioi.
Taustalla on Adamskyn arvion mukaan vaikuttanut myös Kiinan mielipide: Pekingistä on viestitetty Venäjälle, ettei ydinaseisiin turvautumista voida sallia. Sama viesti on kulkeutunut Kremliin eri kanavia myöten myös Washingtonista.
Tuhottu venäläinen taistelupanssarivaunu Davydiv Bridissä, Hersonin alueella 16. helmikuuta.
Epäsuorat ja ei-sotilaalliset keinot sodassa
Venäjä anasti Krimin niemimaan Ukrainalta laittomasti vuonna 2014 ja ryhtyi samana vuonna Itä-Ukrainan sodan osapuoleksi. Siitä lähtien Venäjä on käyttänyt Ukrainaa vastaan monia epäsymmetrisiä, epäsuoria ja ei-sotilaallisia sodankäynnin menetelmiä, kertoi majuri Juha Kukkola seminaarissa.
Näihin menetelmiin kuuluivat muun muassa sotilaallisen paineen luominen Ukrainalle Donbassin kapinallisalueiden kautta, strategiset joukkojensiirrot, informaatio-operaatiot, kybervakoilu, taloudellinen kiristys, ukrainalaisten oligarkkien tukeminen, painostus Valko-Venäjän suunnalta ja ydinaseuhittelu.
Venäjä yritti myös oikeuttaa sotilaallista väliintuloa tarpeella ”suojella” Ukrainan separatistialueita. Ensisijaisena keinoa alistaa Ukraina nämä menetelmät kuitenkin epäonnistuivat, jolloin Venäjä ryhtyi täysimittaiseen hyökkäyssotaan helmikuussa 2022.
– Venäjän epäsuorat sotilaalliset toimet Ukrainaa vastaan ovat epäonnistuneet. Osa toimista on mennyt kokonaisuudessaan pieleen. Osa niistä on menestynyt, mutta ilman haluttua tulosta, Kukkola kertoi.
”Asevoimat joutui itse yllätetyksi, kun operaatio alkoi.
Venäjä on epäonnistunut myös sotilaallisesti: asevoimilla ei ollut riittävästi aikaa ja toimintavapautta suunnitella ja kouluttaa joukkojaan hyökkäystä varten. Kukkolan mukaan tämä johtui sekä tarpeesta salata valmistelut että poliittisesta puuttumisesta asevoimien toimintaan.
– Sen vuoksi asevoimat joutui itse yllätetyksi, kun operaatio alkoi. Venäjän poliittinen johto rajoitti myös jonkin verran suoran väkivaltaisen voiman käyttöä, jotta operaatio olisi voitu esittää niin ei-aggressiivisena kuin mahdollista. Tämä perustui Kremlin arvioon siitä, etteivät ukrainalaiset vastustaisi invaasiota, Kukkola analysoi.
– Venäjän asevoimat luotti liikaa kykyynsä käydä uuden tyyppistä, seuraavan sukupolven sotaa. Tosiasiassa asevoimia ei ollut koulutettu, miehitetty ja varustettu tämän tyyppiseen operaatioon. Näistä puutteista ei ollut tietoa poliittisessa johdossa eikä asevoimien ylijohdossa, eivätkä ne voineet ottaa niitä huomioon suunnittelussa. Tai sitten ne tekivät tietoisen päätöksen olla ottamatta huomioon näitä tosiasioita.
