Maaliskuu 2022 alkoi Mariupolissa, Ukrainan eteläisessä satamakaupungissa, synkempänä kuin koskaan aiemmin.
Venäjän armeija julisti saartaneensa Mariupolin täysin. Kaupunkilaisille tämä merkitsi jo aiemmin alkaneiden pommitusten muuttumista entistä kiivaammiksi.
Pian sähköä, lämmitystä tai vesijohtovettä ei enää ollut tarjolla. Mariupolilaisten elämästä tuli selviytymistaistelua, jossa päivät täyttyivät ruoan, juomaveden ja pakotien etsimisestä hengenvaarallisissa olosuhteissa.
Aamupäivällä 16. maaliskuuta joukko ihmisiä seisoi jonottamassa juomavettä tankkiautosta Mariupolin draamateatterin aukiolla. Sää suosi jonottajia, sillä aurinko pilkahteli pilvien välistä ja pakkasta oli vain muutama aste.
Teatterin ohi kulkevan Mariupolin pääkadun, Rauhankadun, varrella toiset pyrkivät kaupungista pakenevien autojen kyytiin. Virallista evakuointia ei ollut tarjolla.
Taustalla kaikuivat venäläisjoukkojen ampuman tykistö- ja kranaattitulen äänet.
Venäläissotilaat seisoivat teatteri-iskun jälkeisenä päivänä tarkastuspisteellä, jonka kautta siviiliautoja pakeni piiritetystä Mariupolista.
Mariupolista maaliskuun puolivälissä paennut nainen otti mukaan lemmikkilintunsa.
Venäjän pommitukset tuhosivat Mariupolin kaupungin lähes kokonaan kaksi kuukautta kestäneen piirityksen aikana.
Kaupungin keskustaan Tsentralnyin alueelle vuonna 1960 nousseesta Donetskin alueellisen draamateatterin rakennuksesta oli ehtinyt muodostua elintärkeä keskus asukkaille tuolloin kolme viikkoa kestäneen sodankäynnin aikana.
Sieltä haettiin muun muassa humanitääristä apua sekä tietoja evakuoinneista.
Teatterin kellarin valtavasta pommisuojasta oli tullut turvasatama perheille, jotka olivat menettäneet kotinsa pommituksissa. Kyseisenä aamupäivänä teatterin sisällä arvioidaan olleen noin 1 300 ihmistä.
Ilmaiskujen riski oli tiedostettu. Siksi rakennuksen molemmille puolille oli kirjoitettu isolla venäjänkielinen sana deti, lapsia. Taivaalle asti erottuneen tekstin oli tarkoitus tehdä Venäjän armeijalle selväksi, että kyseessä oli siviilikohde.
Draamateatterin molemmille puolille oli kirjoitettu isoin kirjaimin venäjänkielinen sana ”lapsia”.
Vettä jonottavat ihmiset pani tuona aamuna merkille myös Oleksi, 35, joka oli tullut ystävänsä kanssa teatterille etsimään tietoa mahdollisista evakuoinneista. Mariupolia piirittäneet venäläiset olivat tunkeutuneet kaupungin itäosiin kaksi päivää aiemmin.
Hän meni sisälle teatteriin ja kysyi siellä olleelta nuorelta naiselta, kuinka kaupungista voisi päästä pois.
– Hän vitsaili, että todennäköisesti vain jalan, sillä kranaattituli oli jatkuvaa, kertoi Lviviin paennut Oleksi IS:lle pari viikkoa tapahtuneen jälkeen.
Hän oli ehtinyt huomata, kuinka rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa lepäsi lattialla suuri joukko ihmisiä. Se oli viimeinen asia, joka painui Oleksin mieleen ennen jysähdystä.
IS haastatteli Mariupolin teatteripommituksesta täpärästi selvinneen Oleksin maaliskuun lopulla Länsi-Ukrainan Lvivissä, jonne hän oli päässyt pakenemaan äitinsä kanssa.
Havahduttuaan tomun keskeltä Oleksi huomasi auringon paistavan sisälle rakennuksen katosta. Hän tajusi kaikkien teatterin kerrosten romahtaneen katon mukana rakennuksen keskiosan kohdalta.
– Kuulin, kuinka ihmiset huusivat ja vaikeroivat romun alla. Joku kirkui, että alakerrassa oli paljon kuolleita, Oleksi kertoi.
Ennen paikalta pakenemista hän kuvasi puhelimellaan teatterin sisältä kaksi lyhyttä videota. Ne olivat ensimmäiset julkisuuteen tulleet videot teatterin sisältä iskun jälkeen.
Oleksin pelastukseksi koitui ehkä se, että hän oli ehtinyt vasta astua sisään rakennukseen iskun tapahtuessa. Hän seisoi siis romahtaneen keskiosan ulkopuolella.
Mariupolin viranomaiset arvioivat heti tuoreeltaan, että iskussa olisi kuollut noin 300 ihmistä. Kesäkuun lopulla samaan tulokseen tuli myös ihmisoikeusjärjestö Amnesty International raportissaan.
Kymmeniä todistajia haastatellut uutistoimisto AP päätyi kuitenkin toukokuun alussa julkaistussa selvityksessään kaksinkertaiseen lukemaan, noin 600 menetettyyn ihmishenkeen. Lukuun oli laskettu mukaan myös teatterin ulkopuolella kuolleet ihmiset.
Mariupolin draamateatteri oli yksi vireän satamakaupungin ylpeyden aiheista. Kuva rakennuksesta on otettu keväällä 2018.
Tämä kuva otettiin teatterirakennuksesta kaksi päivää iskun jälkeen.
Teatteri-iskua pidetään joka tapauksessa tuhoisimpana yksittäisenä iskuna, jonka Venäjän armeija on Ukrainassa tehnyt. Sitä on myös kuvailtu ”Venäjän pahimmaksi sotarikokseksi” vuoden kestäneen hyökkäyssodan aikana.
– Kuukausien perusteellisen tutkinnan, satelliittikuvien analysoinnin sekä kymmenien todistajien haastattelujen jälkeen olemme tehneet johtopäätöksen, että isku oli selvä sotarikos. Useita ihmisiä kuoli ja haavoittui tässä armottomassa iskussa. Heidän kuolemansa aiheuttivat todennäköisesti Venäjän joukot, jotka ottavat tarkoituksella kohteekseen ukrainalaisia siviilejä, sanoi Amnesty Internationalin pääsihteeri Agnes Callamard järjestön raportissa.
Amnesty laati räjähdyksestä matemaattisen mallin, jonka perusteella teatteriin osui todennäköisimmin kaksi noin 500 kilon räjähdelastia kantanutta lentopommia. Ne räjähtivät kohteessa lähes samanaikaisesti.
Iskusta oman selvityksensä käynnistäneen Venäjän mukaan draamateatterin tuhosivat ”ukrainalaiset nationalistit”. Venäläistutkijoiden mukaan iskussa olisi kuollut ainoastaan 14 ihmistä.
Teatterin sisätiloja 3. huhtikuuta otetussa kuvassa.
Teatterin sisällä on arvioitu olleen noin 1 300 ihmistä iskun tapahtuessa.
Noin kuukausi iskun jälkeen venäläiset saivat vallattua Mariupolin kaupunkialueet lähes kokonaan. Viimeiset kaupunkia puolustaneet ukrainalaisjoukot vetäytyivät Azovstalin terästehtaan alueelle, jossa ne lopulta antautuivat toukokuun puolivälissä.
Mariupol alistettiin venäläismiehitykseen. Sen jälkeen kaupungista on tihkunut ulkopuolelle tietoa vain harvakseltaan. Useimmiten lähteenä on ollut toisaalle paenneen ukrainalaishallinnon edustaja Petro Andrjushtshenko, joka saa tietonsa paikan päällä olevilta lähteiltään.
Mariupolilaiset jonottivat humanitääristä apua pommitusten keskellä kaupungin ollessa piiritettynä maaliskuun lopulla.
Elokuun lopulla Andrjushtshenko kertoi venäläismiehittäjien ”remontoivan” teatterirakennusta, jotta jäljet satojen ihmisten murhasta saataisiin peiteltyä.
Venäläiset perustelivat toimia talon historiallisella arvolla. Andrjushtshenkon mukaan sellaista ei kuitenkaan ollut ”tyypillisellä neuvostoajan rakennuksella”, joka oli valmistunut vain runsaat 60 vuotta aiemmin.
Samoihin aikoihin Ukrainan armeijan strategisen viestinnän keskus sekä Mariupolin kaupunginvaltuusto julkaisivat hätkähdyttävän väitteen, jonka mukaan teatteria remontoivat venäläiset hävittivät iskussa kuolleiden ruumiita valamalla ne betoniin.
Väitteen lähde oli kotimaansa hallinnon kriitikkona tunnettu venäläistoimittaja ja entinen duuman edustaja Aleksandr Nevzorov, joka raportoi tuolloin Mariupoliin tulleista venäläisistä rakennustyöläisistä.
– He valittavat: ”Me istumme täällä ilman mitään tekemistä, koska nämä idiootit eivät saa toimitettua klooria. Ilman sitä on mahdotonta työskennellä. Ainoa keino tehdä töitä niissä rakennuksen osissa, joissa on paljon ruumiita, on käyttää tonneittain klooria. Vasta sen jälkeen voimme valaa betonia. Kun yritimme kaataa sitä suoraan ruumiiden päälle, vastenmielinen löyhkä tunki läpi jopa paksusta kerroksesta”, Nevzorov siteerasi tuolloin rakennustyömiesten puheita.
Venäläinen oikeusistuin tuomitsi maasta paenneen Nevzorovin helmikuun alussa poissaolevana kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen. Ulkomaiden agentiksi nimettyä miestä syytettiin valheellisen tiedon levittämisestä Ukrainan sodasta.
Joulun aikoihin raportit draamateatterin ”remontoimisesta” vaihtuivat tietoihin rakennuksen tuhoamisesta. Sekä venäläisillä että ukrainalaisilla sosiaalisen median kanavilla levisi videoita, joilla taloa purettiin raskasta kalustoa käyttäen.
Norjalainen freelance-toimittaja Morten Risberg kuvaili purettavana olleen teatterin sisätiloja artikkelissa, jonka brittilehti Telegraph julkaisi tammikuun lopulla.
– Sisällä monumentaaliseen klassiseen neuvostotyyliin rakennetut, majesteettiset käytävät ja portaikot ovat täysin hiiltyneet ja palaneet niitä pyyhkineissä tulipaloissa. Kaarevat käytävät johdattivat joskus vieraat istumapaikoilleen, mutta nyt yksikään niiden nurkista ei ole säästynyt tappavalta infernolta. Seinät, katot ja lattiat ovat kauttaaltaan lohkeilevan, mustan materiaalin peitossa, Risberg kertoi.
– Teatterin keskellä, nähtävästi siinä, missä esiintymislava oli joskus, on nyt valtava kraatteri, halkaisijaltaan kymmeniä metrejä. Yläpuolella katto on räjähtänyt kokonaan taivaan tuuliin, hän jatkoi.
Mariupolilainen perhe kuvattiin draamateatterin edustalla helmikuussa 2022. Kaksi viikkoa myöhemmin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja kaupunkia alkoi hiljalleen tuhoutua pommitusten seurauksena.
Jouluaattona otetussa kuvassa purkutyöt olivat edenneet jo pitkälle.
Tiettävästi tuorein video paikan päältä levisi sosiaalisessa mediassa helmikuun alussa.
– Kaikki mitä on jäljellä Mariupolin draamateatterista, jossa sadat siviilit kuolivat vihollisten barbaarisen pommituksen seurauksena. He voivat tuhota rikospaikan, mutta sotarikolliset eivät pysty pakenemaan rangaistusta, Ukrainan puolustusministeriö kommentoi jakaessaan videon Twitterissä.
Videon perusteella rakennuksesta ei ollut tuolloin enää paljoakaan jäljellä.
Draamateatterin tarina rakennuksena on päättynyt. Jäljellä ovat kuitenkin edelleen samat polttavat kysymykset kuin heti iskun tapahduttua: Kuinka monta ihmistä teatterissa kuoli tuona maaliskuisena aamupäivänä? Mitä heille tapahtui?
Venäjän mediassa iskun jälkeen levinneellä videolla ei vastoin todistajien kertomuksia näkynyt ruumiita. AP:lle nimettömänä puhuneen ukrainalaispoliisin mukaan rakennuksesta levisi kuitenkin ympäristöön tyrmäävä haju, kun hän ohitti sen viikko iskun jälkeen.
Myös Andrjushtshenko kertoi toukokuussa, että venäläiset olisivat löytäneet teatterin kellarista noin 200 ruumista, joista lähtenyt haju oli levinnyt koko alueelle. Hän ei kertonut löydön ajankohtaa, mutta väitti venäläisten vieneen ainakin osan vainajista joukkohautaan Mariupolin länsipuolella sijaitsevaan Manhushiin.
Useat iskusta selvinneet arvioivat, että ruumiit joko tuhoutuivat tai päätyivät venäläisten kuljettamina toisaalle.
AP:n haastatteleman silminnäkijän Dmitri Jurinin, 31, mukaan suurin osa kuolleista hautautui teatterin romahdettua syvälle rakennuksen perustuksiin, jotka syttyivät pian iskun jälkeen tuleen. Jurin kuvaili myös, kuinka moni iskussa haavoittunut pääsi ulos teatterista, mutta veti viimeiset henkäyksensä ulkona kadulla.
Miehityshallinnon viranomaiset ja vapaaehtoiset raivasivat teatterin aluetta huhtikuun lopulla.
Ukrainan tiedustelun mukaan venäläiset eivät antaneet paikallisten lähestyä rakennusta miehitettyään alueen. Sotarikosten parissa työskennelleen yhdysvaltalaisdiplomaatin Clint Williamsonin mukaan todistajanlausunnot sekä teatterissa otetut videot ja kuvat ovat tutkijoille elintärkeitä, kun heillä ei ole ollut pääsyä paikalle ja rauniot on siivottu pois.
– Ilman paikalle pääsemistä on vaikea mennä sen pidemmälle, Williamson sanoi toukokuussa.
Venäläistoimittaja Maria Ponomarenkolle langetettiin kuuden vuoden vankeustuomio viime viikolla.
Venäjän ilmavoimia teatteri-iskusta syyttänyt toimittaja tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankeuteen Siperiassa
Viime viikon keskiviikkona siperialaisessa Barnaulin kaupungissa toimiva oikeusistuin tuomitsi kuudeksi vuodeksi vankeuteen toimittaja Maria Ponomarenkon, joka oli huhtikuussa syyttänyt julkisesti kotimaansa ilmavoimia Mariupolin draamateatterin pommittamisesta.
– Patriotismi on rakkautta isänmaata kohtaan, eikä isänmaan rakastamista tulisi ilmaista rohkaisemalla rikoksiin. Hyökkäys naapuria vastaan on rikos, Ponomarenko sanoi ennen tuomiotaan työnantajansa RusNewsin verkkosivuilla.
Kommersant-lehden mukaan Ponomarenko sai tutkintavankeudessa diagnoosin ”hysteerisestä persoonallisuushäiriöstä” ja yritti surmata itsensä viiltämällä ranteensa auki. Lehden siteeraaman asianajajan mukaan nainen oli rikkonut sellinsä ikkunan kärsiessään ahtaan paikan kammosta.
– Jos kyse on sodasta – kutsukaa sitä sodaksi. Tämä on valtiorikos armeijaa vastaan, kuin sylkemistä veteraanien haudoille, Ponomarenko sanoi vielä istuessaan häkissä oikeussalissa.
