Venäjä on käynyt Ukrainassa hyökkäyssotaa pian vuoden verran. ”Sotilaallisen erikoisoperaation” piti olla ohi nopeasti ja Kiova vallattuna muutamassa päivässä, mutta toisin kävi. Venäjä on kulkenut hyökkäyksessään epäonnistumisesta toiseen, mutta jättänyt samalla jälkeensä tuhoa ja hävitystä.
Näyttää siltä, että tilanteeseen ei ole tulossa ainakaan lähiaikoina muutosta. Venäjä on jatkanut virheiden tekemistä sekä sotilaallisessa mielessä, että hallinnon ja yhteiskunnan tasolla. Ei ole perusteetonta sanoa, että koko sota on osoittautunut yhdeksi monumentaaliseksi virheeksi.
IS pyysi Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen apulaisprofessoria, majuri Antti Parosta ja Ulkopoliittisen instituutin vanhempaa tutkijaa Jussi Lassilaa arvioimaan, millä Venäjän viimeaikaisista virheistä on ollut eniten merkitystä tai millä saattaa ennen pitkää, ajan kuluessa, olla valtava merkitys.
Musta savu nousee Venäjän ohjusiskun jäljiltä Kiovassa 10. lokakuuta 2022.
1. Ohjusiskut
Venäjä on lokakuusta lähtien tehnyt Ukrainaan toistuvasti ohjus- ja lennokkihyökkäyksiä. Niiden kohteena on ollut varsinkin Ukrainan energiainfrastruktuuri. Hyökkäykset ovat vaurioittaneet pahoin Ukrainan sähköverkkoa, ja eri puolilla maata on ollut toistuvia sähkökatkoja.
Ukrainan valtion sähköverkkoyhtiö Ukrenergon johtaja Volodymyr Kudrytskyi arvioi Kyiv Indepentille, että Venäjä on käyttänyt lokakuusta lähtien jopa 1 000 ohjusta ja taistelulennokkia pelkästään maan energiainfrastruktuuriin kohdistuneisiin iskuihin.
Iskuissa on muutama iso ongelma, majuri Antti Paronen sanoo. Ensinnäkin, ne eivät edesauta tilannetta Itä-Ukrainan rintamalla merkittävästi.
– Toki Ukrainan kansa on joutunut maksamaan merkittävän hinnan kaatuneina ja siviilitappioina sekä infrastruktuurin vaurioitumisena, mutta ohjusiskut eivät ole vieneet Ukrainan kykyä käydä sotaa. Iskuista on saattanut aiheutua käskyjen hidastumista, ja ne ovat haitanneet yksittäisten ihmisten elämää monellakin tavalla, mutta varsinaista operatiivista vaikutusta niillä ei ole ollut.
Räjähtämätön raketti jäi törröttämään kerrostalon pihalle Kupjanskissa 25. syyskuuta.
Parosen mukaan tällainen kaukovaikutteisten aseiden käyttö on vähintäänkin tuhlailevaa, jos ei suorastaan virheellistä.
– On vähintään ongelmallisista, että pitkän kantaman aseistusta käytetään esimerkiksi Kiovan kaltaiseen siviilikohteeseen ilman, että kaupunkia pystyttäisiin tosiasiallisesti uhkaamaan Valko-Venäjän suunnalle perustetuilla joukoilla. Iskut toki tuhoavat infrastruktuuria, mutta ne eivät uhkaa Ukrainan hallintoa, Paronen sanoo.
Toisaalta iskujen jatkuminen hyvin pitkään kielii siitä, että Venäjä pystyy ainakin jossain määrin korvaamaan käyttämiään ohjuksia uusilla.
– Yleisesti arveltiin, että Venäjän kaukovaikutteisten aseiden laarit olisi pian kauhottu tyhjiksi.
Ukrainan armeijan sotilaat kaivamassa juoksuhautaa Bahmutin kaupungin lähellä 1. helmikuuta 2023.
2. Bahmut
Venäjä on jumittanut Bahmutin ja Soledarin alueella Itä-Ukrainan Donetskissa jo lähes puoli vuotta, työntyen eteenpäin hitaasti ja menettäen valtavasti sotilaita, Paronen sanoo.
– Siellä on menty sentti sentiltä eteenpäin siitä huolimatta, että se maksaa aivan valtavasti.
Ukrainan mukaan Venäjä menettää taisteluissa satoja, jopa tuhat sotilasta päivässä kuolleina ja kaatuneina.
Esimerkiksi sunnuntaina 12. helmikuuta Ukrainan asevoimien edustaja Oleksii Dmytrashkivskyi kertoi Politico-lehdelle ukrainalaisjoukkojen tuhonneen Donetskissa sijaitsevan Vuhledarin taisteluissa Venäjän merijalkaväen 155. prikaatin ”lähes kokonaan”. Prikaatia on tituleerattu länsimediassa yhdeksi Venäjän tehokkaimmista joukoista. Prikaatin vahvuus oli 5 000 sotilasta.
Länsimaisten lasien läpi katsottuna tällaiset tappiot eivät olisi hyväksyttäviä.
– Pienempien tavoitteiden saavuttaminen tällä hetkellä maksaa Venäjälle 500–1 000 sotilasta vuorokaudessa. Se on kauhean raaka hinta. Heille se voi olla järkevää, mutta meille se näyttäytyy tuhlailevana elävän voiman käyttämisenä, mitä se jossain määrin varmasti onkin.
– Mutta meidän logiikkamme ei sovi sellaisenaan venäläiseen sotilaalliseen ajatteluun. Näyttää siltä, että tällä hetkellä tappiot ovat Venäjälle hyväksyttäviä, Paronen jatkaa.
”Meidän logiikkamme ei sovi sellaisenaan venäläiseen sotilaalliseen ajatteluun. Näyttää siltä, että tällä hetkellä tappiot ovat Venäjälle hyväksyttäviä.
Eteneminen Bahmutin suunnalla ei sinänsä hyödytä Venäjää merkittävästi. Paronen vertaa Venäjän etenemistä siihen, jos joku rakentaisi laiturin ja kutsuisi sitä sillaksi.
– Jos Bahmutista mennään läpi ja saadaan aikaiseksi vaikka kolmisenkymmentä kilometriä kohti Donbasin alueen rajaa työntyvä kaistale, ei vastakkaiselta puolelta tai laidoilta saada tukea hyökkäykselle muuten kuin todella kalliisti lisää tappioita keräten.
Toisaalta Venäjällä ei ole muutakaan suuntaa, mihin edetä. Venäjän tavoitteena on ollut vallata koko Donetskin alue, mutta sen saadakseen Venäjän täytyy ensin vallata Bahmut, jotta se voisi vallata seuraavan tavoitteensa, Kramatorskin kaupungin.
– Venäjän täytyy työntyä johonkin riippumatta siitä, onko se kestävällä pohjalla vai ei. Osittain Bahmutista taistellaan myös vain siksi, että Bahmutista taistellaan. Se on erikoinen, itseään ruokkiva ilmiö, joka on nähty myös monissa muissa sodissa.
3. Poliittisista tavoitteista kiinni pitäminen
Venäjä ilmoitti jo sodan varhaisissa vaiheissa ”sotilaallisen erikoisoperaationsa” tavoitteiksi Donetskin, Luhanskin, Hersonin ja Zaporizzjan alueiden täydellisen valtaamisen.
Tällä hetkellä Venäjän joukot keskittyvät yhä valtaamaan koko Donetskin alueen, kertoi Ukrainan asevoimien esikunta katsauksessaan tammikuussa.
Parosen mukaan Venäjä pitää kynsin ja hampain kiinni tavoitteista, joiden saavuttamiseen sillä on yksinkertaisesti aivan liian vähän resursseja.
– Venäjä ei pysty tekemään kunnon operaatioita, vaikka sillä onkin liikekannalle pantuja sotilaita. Heille ei kuitenkaan ole antaa sellaista panssarikalustoa, joka kykenisi läpimurtoon putkitykistön ja raketinheittimistön tukemana. Heitä työnnetään eteenpäin iskuosastomaisesti ja kärsitään massiivisia tappioita.
Jotain Venäjän asenteesta kertoo myös se, että Venäjän joukkoja Ukrainassa komentanut kenraali Sergei Surovikin siirrettiin tammikuussa syrjään. Hänen tilalleen tuli Venäjän pääesikunnan päällikkö Valeri Gerasimov.
– Surovikinilla oli puolustuksellinen ote. Hän näki vallitsevan todellisuuden ja luopui Hersonin kaupungin sillanpäästä. Se on varmasti ollut pakon sanelema asia, mutta Venäjän korkeimmassa johdossa siitä ei pidetty. Hänen tilalleen vaihdettiin hyökkäyshenkisempi Gerasimov.
Paronen pitää mahdollisena, että Venäjä tekee jatkossa yhä riskialttiimpia hyökkäyksiä. Se voi avata ukrainalaisille tilaisuuksia.
– Jossain vaiheessa tulee paikka, jolloin Ukrainalla on sellaisia panssarijoukkoja, jotka kykenevät lyömään hyökkääjät takaisin.
”Jossain vaiheessa tulee paikka, jolloin Ukrainalla on sellaisia panssarijoukkoja, jotka kykenevät lyömään hyökkääjät takaisin.
Venäläisen T-72-taistelupanssarivaunun tornia asennetaan paikoilleen Uralvagonzadin tehtaalla Nižni Tagilin kaupungissa, Sverdlovskin alueella Uralilla 10. lokakuuta 2019. Venäjän arvellaan menettäneen sodassa jo yli 1 000 panssarivaunua.
4. Sotatalous
Vuoden kestäneellä sodalla on väistämättä seuraamuksia, jotka ovat Venäjän kannalta suorastaan katastrofaalisia vähänkään pidemmällä aikavälillä, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila arvioi.
Venäjä tuntuu uskovan, että aika on sen puolella.
– Ajatus on, että ennen pitkää Ukraina joutuu taipumaan ja länsi hyväksymään sen, että Ukraina kuuluu Venäjän valtapiiriin. Mutta aika ei välttämättä olekaan Venäjän puolella, Lassila sanoo.
Paljon Moskovan odotuksia pidempään jatkunut sota ja länsimaiden asettamat pakotteet ovat saaneet Venäjän yhteiskunnan siirtymään kohti sotataloutta, jossa kaikki sen osa-alueet on enemmän tai vähemmän valjastettu sodan tarpeisiin. Se on väistämättä pois muualta.
– Ajatus siitä, että sotatalouden kautta saadaan elvytettyä Venäjän teollisuus uuteen loistoon, on hyvin neuvostomainen ja sopii kyllä Putinin ja hänen lähipiiriinsä maailmankuvaan, Lassila sanoo.
”Ajatus siitä, että sotatalouden kautta saadaan elvytettyä Venäjän teollisuus uuteen loistoon, on hyvin neuvostomainen ja sopii kyllä Putinin ja hänen lähipiiriinsä maailmankuvaan.
Se on kuitenkin harhainen usko, hän jatkaa. Venäjän sotateollisuus pystyy kyllä tuottamaan kranaatteja ja tykin putkia, mutta maailmanmarkkinoilla ei ole suurta kysyntää tällaisille tuotteille. Siellä kaivataan pikemminkin huipputeknologian tuotteita, eikä Venäjällä ole kuin rajoitettu kyky tuottaa sellaisia.
– En näe uskottavana, että Venäjä saisi polkaistua käyntiin huippuluokan aseteollisuutta niin, että se pystyisi vastaamaan lännen aseapuun saati tuottamaan aseita vientiin. Ei kiinalaisia tai intialaisia kiinnosta ostaa kalashnikoveja tai yksinkertaisia panssarivaunuja.
Venäläisiä autoja jonossa Vaalimaan raja-asemalla 30. syyskuuta 2022. Suomi päätti vaikeuttaa venäläisten kauttakulkua ja maahantuloa turistiviisumeilla seuraavana keskiyönä.
5. Aivovuoto
Sodan aiheuttama aivovuoto eli koulutettujen venäläisten pako maasta tulee väistämättä vaikuttamaan Venäjän yhteiskuntaan pitkällä aikavälillä. Ilman osaavaa työvoimaa Venäjän on hankala kehittyä miksikään muuksi kuin asevoimien, kaasun ja öljyn ympärillä pyöriväksi yhteiskunnaksi.
Presidentti Vladimir Putin on aiemmin linjannut tavoitteekseen Venäjän nostamisen taloudellisesti uudelle tasolle, mutta tätä menoa tavoite tuskin toteutuu. Päin vaistoin, edessä ovat entistä kovemmat ajat.
Suomen Pankin nousevien talouksien tutkimuslaitoksen (Bofit) Venäjä-ennusteen mukaan aivovuoto heikentää Venäjän taloudellisen kasvun edellytyksiä merkittävästi.
Lassilan mukaan Venäjä on sodan myötä heittänyt pois valtavasti potentiaalia. Sodan alkamisen jälkeen lähes miljoonan koulutetun venäläisen arvioidaan lähteneen ulkomaille. Se on merkittävän kokoinen joukko kaikista osaavinta nuorta työvoimaa.
– Sillä on merkittävä negatiivinen vaikutus. Lisäksi kannattaa katsoa Venäjän demografisia tekijöitä. Nuorta ja koulutettua väestöä on hyvin vähän suhteessa ikääntyneeseen väestöön, ja syntyvyys laskee.
Venäjä on yrittänyt tyrehdyttää aivovuotoa säätämällä etätyölain, joka kieltää ulkomailta käsin tehtävän etätyön joidenkin ammattiryhmien osalta. Se pelkää erityisesti IT-osaajien siirtyvän työskentelemään Nato-maille. Toisaalta Venäjä saattaa yrittää kannustaa osaajia palaamaan lupaamalla verohelpotuksia.
– Venäjä on asettanut tavoitteikseen olla teknologisesti suvereeni ja merkittävä modernin tekniikan toimija, mutta kun katsotaan, miten se pärjää alan patenttikilpailussa, niin se on kaukana huippumaiden kärjestä, Lassila sanoo.
Lassila arvioi, että valtaosa Venäjältä lähteneistä varmasti haluaisi muuttaa takaisin kotimaahansa, jos tilanne muuttuisi lähiaikoina parempaan suuntaan. Siitä ei kuitenkaan ole merkkejä.
– Voitaneen olettaa, että ajan kuluessa yhä useampi maasta lähtenyt koulutettu venäläinen integroituu uusiin kotimaihinsa, eikä palaaminen ole enää vaihtoehto siinä vaiheessa, kun tilanne muuttuu paremmaksi. Toisin sanoen luulen, että suuri osa emigroituneista emigroituu pysyvästi.
Artikkelin perässä olleessa karttakuvassa oli aiemmin virhe. Kartasta puuttui Odessan lounaispuolella sijaitseva alue. Kartta on poistettu.