Bryssel, Belgia
Mitä tapahtuu sitten, jos ja kun Vladimir Putinin Venäjä häviää Ukrainaa vastaan aloittamansa sodan?
Tuomitaanko venäläiset sotarikolliset, määrätäänkö Venäjä maksamaan Ukrainan jälleenrakentaminen, vaihdetaanko Kremliin uusi johtaja – ja sitten yritetään taas elellä naapureina niin kuin aina ennenkin?
Kaikki tämä tapahtuu todennäköisesti jossain vaiheessa. Putinin hyökkäyssodan liikkeelle panemat myllerrysvoimat ovat kuitenkin niin valtavia, että ketjureaktion tapaan etenevät tapahtumat eivät välttämättä pysähdy vielä tähän.
Venäjän ulkopuolella asuu kasvava joukko Venäjän sisäisten alueiden ja pienten alkuperäiskansojen aktivisteja, jotka ovat joutuneet pakenemaan henkensä kaupalla Putinin hirmuhallintoa – ja nyt he uskovat tilaisuutensa vihdoin koittaneen.
Maanpaossa olevista aktivisteista osa uskoo, että Ukrainan sodan vuoksi Putin ja Moskovan koko nykyinen isovenäläinen valtaeliitti menettävät kirjaimellisesti maan jalkojensa alta.
Lue lisää: Pääkirjoitus: Putinin Venäjän hajoamisesta osiin on uskallettava puhua – mitä Suomi tekisi silloin?
Aktivistit ennustavat, että Venäjä hajoaa jopa kymmeniin uusiin tasavaltoihin, valtioliittoihin tai täysin itsenäisiin uusiin valtioihin, aivan kuten Neuvostoliitto hajosi lopullisesti vuonna 1991.
Jos näin kävisi, Suomen lähistölle voisi syntyä hurjimpien kuvitelmien mukaan useita uusia tasavaltoja.
Pietarin ympäristöön muodostettaisiin Inkerinmaa eli Inkeri, Karjalankannakselta alkaisi puolestaan uusi Karjalan tasavalta ja kaiken päälle syntyisi vielä Lappi Murmanskin seudulle.
Nykyisen Kaliningradin paikalle muodostuisi puolestaan uusi Baltian tasavalta, ja Viron itärajan tuntumaan syntyisi Pihkovan tasavalta.
Yksi Venäjän hajoamiseen uskovista on Ilja Ponomarjov, joka tuli tunnetuksi maaliskuussa 2014 äänestäessään Venäjän duumassa ainoana kansanedustajana Krimin Venäjään liittämistä vastaan.
– Se Venäjä, minkä me nyt tunnemme, ei tule jatkamaan enää olemassaoloaan Ukrainan sodan päättyessä, Ponomarjov sanoi vastikään Brysselin europarlamentissa järjestetyssä Venäjä-foorumissa.
Ilja Ponomarjov äänesti Venäjän duumassa ainoana kansanedustajana Krimin Venäjään liittämistä vastaan vuonna 2014.
Pian Krim-soraäänensä jälkeen Ponomarjov joutui pakenemaan Venäjältä. Häneltä poistettiin kansanedustajan syytesuoja, ja häntä vastaan nostettiin talousrikossyytteet. Nykyisin Ponomarjov asuu Kiovassa, ja hän on yksi äänekkäimmistä venäläisistä Ukrainan tukijoista.
Ponomarjov on yksi perustajajäsen myös Venäjän vapaiden kansojen foorumissa, joka piti vastikään Brysselissä jo viidettä kokoustaan. Ryhmä eroaa Venäjän perinteisestä liberaalista oppositiosta siten, että heille tärkeintä on Venäjän nykyisen imperialistisen federaation pilkkominen joko uusiin tasavaltojen liittoihin tai täysin irrallisiin valtioihin.
Putinin aloittamaa Ukraina-retoriikkaa mukaillen foorumin tavoitteena on Venäjän sisäinen dekolonisaatio, deokkupaatio, desentralisaatio, deputinisaatio, denatsifikaatio ja demilitarisointi.
Brysselin europarlamentissa tiistaina järjestetyn seminaarin puitteet tarjosi Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmä (ECR), ja puhetta johti Puolan entinen ulkoministeri ja nykyinen meppi Anna Fotyga.
Aleksandr Zolotarev (vas.) ajaa Donin kasakoille omaa tasavaltaa. Kuvassa on myös itsenäisestä Karjalan tasavallasta haaveileva, ”Karjalan kansallista liikettä” edustava Dmitri Kuznetsov (oik.).
Vielä vuosi sitten – eli ennen Putinin aloittamaa Ukrainan suurhyökkäystä – pelkkä puhekin Venäjän valtion hajoamisesta olisi tuomittu hourailuksi tai realismia vailla olevaksi utopiaksi. Nyt ollaan kuitenkin jo siinä pisteessä, että tästäkin vaihtoehdosta puhutaan vähintäänkin sivulauseissa, vaikka kukaan ei osaa ennustaa sen toteutumisen todennäköisyyttä.
Sota on tehnyt myös aivan uudella tavalla näkyväksi Moskovan siirtomaavalta-asenteen omia nykyisiä alueitaan ja kansojaan kohtaan, kun tykinruuaksi on houkuteltu tai pakotettu suhteettoman suuria määriä vaikkapa köyhiä burjaatteja.
Julia Faizrahmanova ajaa itsenäistä Tatarstania ja tasavallan eroa Venäjästä.
Burjaattien ei kuitenkaan tarvitsisi olla köyhiä, jos he saisivat itse päättää rikkauksistaan. Heillä on Baikal-järven ainutlaatuinen luonto ja valtavat määrät kaivannaisia kullasta ja uraanista alkaen.
– Ei ole olemassa mitään venäläistä kaasua, öljyä, alumiinia, hiiltä, uraania, timantteja, viljaa, metsää tai kultaa. Kaikki nämä luonnonvarat ovat tataarien, bashkiirien, siperialaisten, karjalaisten, oiraattien, tsherkessien, burjaattien, jakuuttien, uralilaisten, kubanilaisten tai nogai-kansan omaisuutta, Fotyga muistutti.
Yhdysvaltalaisen Jamestown-säätiön vanhempi tutkija ja turvallisuusasiantuntija Janusz Bugajski käytti Brysselissä puolestaan puheenvuoron, jossa hän ilmoitti uskovansa Venäjän romahdukseen.
– Venäjä on epäonnistunut valtio. Moskova ei kykene enää pitämään koossa imperiumiaan, hän luonnehti.
Vasemmalta venäläinen ex-kansanedustaja Ilja Ponomarjov, paneelin puhetta johtanut europarlamentin varapuhemies Roberts Zile ja yhdysvaltalainen tutkija Janusz Bugajski.
Bugajskin mukaan lännen pitää myös uskaltaa puhua avoimesti Venäjän hajoamisesta ja varautua siihen silläkin uhalla, että Putinin propaganda syyttää valheellisesti Ukrainan sodan syyksi nimenomaan lännen väitettyä yritystä hajottaa Venäjää.
Lännen pitäisi Bugajskin mukaan nyt viestittää Moskovan vallasta irti haluaville alueille, että ne eivät ole koko maailman hylkäämiä ja eristämiä, vaikka se seikka päteekin Venäjän keskusvaltaan.
”Kreml maalailee lännen uhkaa meidän toimistamme riippumatta, ja ainoastaan meidän hiljaisuutemme auttaa Putinia.
– Jotkut sanovat, että meidän ei pitäisi puhua Venäjän hajoamisesta, sillä se vain auttaa Putinin propagandaa. Mutta Kreml maalailee lännen uhkaa meidän toimistamme riippumatta, ja ainoastaan meidän hiljaisuutemme auttaa Putinia, Bugajski sanoi.
Brysselin seminaariin otti osaa kymmeniä Venäjältä paenneita aktivisteja, joista ulkomailla tunnetuin on Tshetshenian eli Itshkerian pakolaishallituksen puheenjohtaja Ahmed Zakajev.
Maanpaossa asuva Zakajev on Tshetshenian nykyisen johtajan, Kremlin avulla valtaansa nousseen Ramzan Kadyrovin vastustaja ja yksi Putinin valtakoneiston arkkivihollisista.
Aktivistit järjestäytyivät europarlamentissa ryhmäkuvaan seminaarin päätteeksi. Tshetsheenien pakolaishallitusta johtava Ahmed Zakajev luki julkilausuman, jossa tuomittiin Venäjän omia kansojaan kohtaan harjoittama imperialismi.
Ukrainan parlamentti hyväksyi vastikään päätöslauselman, jossa se käytännössä tunnusti Zakajevin pakolaishallituksen ja luonnehti Itshkerian tasavallan olevan ”väliaikaisesti Venäjän miehittämä”.
– Ukrainan antamalla tunnustuksella on valtava symbolinen merkitys. Ei vain tshetsheeneille, vaan myös rohkaisuna kaikille muille Moskovan vallasta irti pyrkiville kansoille, Zakajev sanoi IS:lle Brysselissä.
Kaukasian tulevaisuuden Zakajev näkee niin, että sinne voi syntyä useiden Venäjästä irtautuneiden tasavaltojen liitto, jonka esikuvana olisi vuosien 1917–1921 lyhytikäinen Pohjois-Kaukasuksen vuoristotasavalta.
Itsenäisestä Karjalan tasavallasta haaveileva Dmitri Kuznetsov (kesk.) kannatteli lippuaan yhdessä Aleksandr Zolotarjovin (vas.) kanssa. Anvar Kurmanakajev (oik.) edusti itsenäisyydestä haaveilevia nogai-kansan aktivisteja.
Seminaariin osallistui myös Venäjän Karjalasta lähtöisin oleva Dmitri Kuznetsov, joka asuu nykyisin poliittisena pakolaisena Espanjassa ja käyttää lisäksi nimeä Miteri Panfilov.
Kuznetsov kertoo puhuvansa esimerkiksi karjalaisten, vepsäläisten ja pomorien puolesta, jotka ansaitsevat saada itsenäisen Karjalan tasavallan. Hänen visioissaan uusi Karjala pitäisi sisällään myös Karjalankannaksen ja siihen liitettäisiin Kuolan niemimaan etelärannikko.
Kuznetsov tunnustautuu kaiken lisäksi yhdeksi niistä aktivisteista, joiden toimista Karjalan Liitto varoitti vastikään ja epäili Suomen joutuneen informaatiovaikuttamisen kohteeksi.
”Me emme tavoittele Suur-Suomea emmekä halua vahingoittaa Suomea.
– Varoittamalla meistä Karjalan Liitto toimii juuri niin kuten Venäjän turvallisuuspalvelut haluavat. Me emme tavoittele Suur-Suomea emmekä halua vahingoittaa Suomea. Haluamme vain itsenäisen Karjalan tasavallan, jonka alkuperäiset kansat pelastetaan kansanmurhalta ennen kuin se on liian myöhäistä, ”Karjalan kansallista liikettä” edustava Kuznetsov sanoi.
Kuznetsov on Suomessa varsin tuntematon ja kotonaan Venäjän Karjalassa myös kiistanalainen henkilö eikä hänen ideoidensa saamaa vastakaikua ole helppo arvioida. Venäjän nykyisten lakien mukaan kaikenlainen ”separatismiin kehottaminen” on ankarasti rangaistavaa, joten ihmiset ovat hyvin varovaisia mielipiteidensä ilmaisussa.
Suomalaisille niin ikään tuntematon ja vaikeasti arvotettava on Vapaa Inkeri -järjestöä edustava Pavel Mezerin, joka ajaa nyt Pietariin ja sen ympärille itsenäistä Inkerinmaata.
Mezerin olisi valmis toivottamaan Suomeen muuttaneet inkeriläiset takaisin entisille asuinsijoilleen, mutta itsenäisyyden tavoittelu ei hänen mukaansa liity muuten mitenkään leimallisesti inkerinsuomalaisuuteen.
Pavel Mezerin edustaa Vapaa Inkeri -järjestöä, joka käyttää tunnuksenaan inkerinsuomalaisten lippua. Järjestö on kuitenkin täysin erillinen Inkerin Liitosta.
– Iskulauseemme on ”Inkeristä tulee vapaa”, mutta se on ainoastaan alueen vanha nimi eikä sulje pois mitään kansoja.
Mezerinin mukaan vielä ei ole selvää, mitkä alueet pääsevät lopulta irti Moskovan keskusvallasta ja ketkä nousevat alueiden tosiasiallisiksi johtajiksi. Pietarilla ympäristöineen olisi hänen mukaansa kuitenkin kaikki edellytykset menestyä itsenäisenä ja liittyä osaksi Eurooppaa ja jopa Natoa.
”Venäjä on alistettujen kansojen vankila. Mutta Inkeri on luonnollinen osa Eurooppaa, joten antakaa meidän tulla kotiin.
– Venäjä on alistettujen kansojen vankila. Mutta Inkeri on luonnollinen osa Eurooppaa, joten antakaa meidän tulla kotiin, Mezerin vetosi eurooppalaisiin päättäjiin.
Suomen lähialueita seminaarissa edusti myös Pskovista eli Pihkovasta kotoisin oleva Artjom Tarasov. Hänen haaveenaan on itsenäisen Pihkovan tasavallan muodostaminen Viron, Latvian ja Valko-Venäjän rajanaapuriksi.
Pihkovan tasavalta voi kuulostaa pelkältä fantasialta, mutta historiassa sellainen on ollut olemassa 1300-luvun puolivälistä aina 1500-luvun alkuun asti.
Artjom Tarasov edustaa aktivisteja, jotka haluavat itsenäisen Pihkovan tasavallan.
Tarasovin ajatuksissa Eurooppa tarvitsee turvakseen uutta itsenäisten valtioiden vyöhykettä, joka muodostettaisiin Euroopan itäreunalle Venäjän imperiumin aikojen saatossa miehittämistä alueista. Monien aktivistien tavoin hän kannattaa myös ajatusta Venäjän demilitarisoinnista, jotta esimerkiksi ydinohjukset eivät päätyisi enää koskaan isovenäläisen imperialismin aseeksi.
Itsenäisestä Burjatiasta haaveilevan Marina Hanhalajevan mukaan Venäjä harjoittaa kansanmurhaa lähettämällä burjaattimiehiä Ukrainan sotaan.
Tarasov sanoo myös uskovansa, että Ukrainan sota laajenee jonain päivänä vielä Venäjän puolelle ja juuri silloin koittaa alueiden mahdollisuus irrottautua.
On esimerkiksi mahdollista, että sotakokemusta omaavat Venäjän keskusvallan kannattajat ja erilaisten Wagner-tyyppisten yksityisarmeijoiden edustajat ottavat tulevaisuudessa yhteen Venäjän alueellisten itsenäisyysaktivistien ja Ukrainan tukena sodassa niin ikään taistelukokemusta hankkineiden Venäjän pienen kansojen edustajien kanssa.
– Siitä tulee surua ihmisille, mutta samalla se tarkoittaa tilaisuutta meille. Kaikki halukkaat Venäjän alueet tuskin vapautuvat, mutta ideaa on pidettävä esillä, sillä se kasvattaa mahdollisuuksiamme, Tarasov sanoi.
Kommentti
Avoimesti Venäjän hajoamista ajavat aktivistit ovat arvoitus – kuka on lintu ja kuka kala?
Kun Venäjästä on puhe, minkään ei pitäisi enää yllättää eikä mikään ole periaatteessa mahdotonta.
Tämä kaikki tuli selväksi viimeistään 24. helmikuuta 2022, kun Venäjä hyökkäsi ilman mitään järkevää syytä Ukrainaan ja aloitti veljeskansansa systemaattisen tuhoamisen.
Pakko on silti tunnustaa, että hätkähdin hetkeksi, kun Brysselin europarlamentissa järjestetyssä seminaarissa läväytettiin screenille aivan uudenlainen Venäjän kartta. Kuvitteellinen kartta oli esittävinään Venäjän alueita sen jälkeen, Ukrainan sota on päättynyt – tai vaihtoehtoisesti viimeistään sen jälkeen, kun Vladimir Putinin sortovaltakausi on ohi.
Kuvitelmien mukaan Venäjästä syntyisi mahdollisesti 34 uutta valtiota, mutta tuoreimman vision mukaan valtioita voisikin muodostua 43.
Seminaarissa esiintyi joukko Venäjän eri kansojen ja alueiden edustajia, jotka kertoivat Moskovan keskusvallan heitä kohtaan harjoittamasta vainosta ja suoranaisesta kansanmurhasta hyvin uskottavasti.
Jokaisen puhujan kohdalla yritin miettiä, kuka heistä on lintu ja kuka on kala.
Kuka on tarpeeksi uskottava, jotta hänestä saattaisi nousta vaikkapa Burjatian tai Sahan tasavallan uusi oma karismaattinen johtaja – siis tyyliin esimerkiksi Viron laulavan vallankumouksen yhden johtohahmon ja sittemmin presidentiksi nousseen Lennart Meren tapaan?
Tai entä kuka on ehkä vain pelkkä ”valeaktivisti”, joka toimii Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n apurina ja edistää alueiden itsenäisyyden sijaan nimenomaan niiden itsenäisyyden estämistä?
En edelleenkään kykene sanomaan, kuka on kuka – tuskin sitä tietävät aktivistit itsekään. Joidenkin heistä toiminnan FSB saattaa sallia nimittäin vain siksi, että heitä halutaan käyttää myöhemmin hyväksi Kremlin juonissa. Kaikkia tarkkaillaan ja kaikkien toimintaan soluttaudutaan.
Lieneekö tuolla tiedolla lopulta niin suurta väliäkään. Jos Venäjän hajoaminen on tapahtuakseen, FSB ei pysty estämään sitä, kuten ei pystynyt KGB estämään aikanaan Neuvostoliiton hajoamista.
Arja Paananen
