TurkIN poliittisen johdon suusta on jälleen keskiviikkona tihkunut hämmentäviä lausuntoja Suomen ja Ruotsin takkuavasta Nato-prosessista.
Presidentti Recep Tayyip Erdogan jyrähti tänään Turkin suhtautuvan myönteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen, mutta ei Ruotsin. Erdogan antoi jo viime sunnuntaina ymmärtää, että Turkki voisi suostua ratifioimaan Suomen jäsenyyden ennen Ruotsia.
Samalla Tallinnassa vieraileva Turkin ulkoministeri Mevlüt Cavusoglu taas kertoi, ettei Turkki ainakaan tässä vaiheessa ole erottamassa toisistaan Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien ratifiointia.
Virossa keskustelua Suomen ja Ruotsin Nato-prosessista on seurattu tarkasti. Viron Suomen-suurlähettiläs Sven Sakkov näkee Baltian ja Euroopan puolustuksen hyötyvän eniten siitä, että Suomi ja Ruotsi liittyisivät sotilasliitto Natoon yhdessä.
– Suomen ja Ruotsin pääsy Natoon edistäisi puolustusta Euroopassa huomattavasti. Erityisesti Viron turvallisuutta, koska olemme hyvin läheisiä naapureita molemmille, hän sanoo.
– Tämä on selvää jo karttaa katsoessa.
Sakkov näkee erityisesti Suomenlahtea reunustavan Suomen ja Viron kuin peilikuvana toisilleen: maiden taloudellinen ja väestöllinen painopiste painottuu lahden äärelle. Suomenlahden itäosat kuuluvat Venäjälle.
Sakkovilla on varsin väkevä turvallisuuspoliittinen tausta. Hän on urallaan työskennellyt Viron puolustusministeriössä, Tallinnassa sijaitsevan Naton kyberpuolustuksen osaamiskeskuksen johtajana ja Viron puolustustutkimuksen keskuksen johtajana.
Hänet nimitettiin suurlähettilään virkaan vuonna 2020.
Suomi ja Ruotsi hakevat sotilasliittoon historiallisena aikana, jolloin Euroopassa soditaan. Moni on Suomessa saattanut jo toivoa, että ennätysnopea hakuprosessi olisi saatu jo päätökseen.
Viro on ollut Natossa vuodesta 2004, mutta sen tie sotilasliittoon oli pitkä ja kivikkoinen. Hakuprosessi kesti noin 10 vuotta. Sakkov toivookin keskusteluun suhteellisuudentajua.
– Suomi ja Ruotsi jättivät hakemuksen viime vuoden toukokuussa. Siitä on siis nyt päälle kahdeksan kuukautta. Virolla kesti omassa ratifiointikierroksessaan 14 kuukautta, hän muistuttaa.
Viron poliittinen johto on epäsuorasti ja presidentti Toomas Hendrik Ilveksen kaudella hyvinkin suorasti kehottanut Suomea hakemaan Natoon. Viron Venäjä-politiikassa ei ole peitelty sitä, että se on pitänyt itänaapuriaan vihollisena – jo ennen Krimin miehitystä tai viime vuonna alkanutta suurhyökkäystä Ukrainaan.
– Meillä ei ole ollut tunnetta välittömästä uhasta, mutta näimme silti pitkällä aikavälillä uhkia Euroopalle. Emme koskaan irrottaneet katsettamme Venäjästä tai siitä, mitä he aikovat. Helmikuun tapahtumat eivät olleet niin iso shokki Virolle kuin monelle muulle maalle Euroopassa, Sakkov sanoo.
Suomen ja Ruotsin Nato-prosessin etenemistä seurataan tiiviisti Virossa, mutta Sakkovin mukaan tähän ei liity hätiköintiä tai paniikkia.
– Me olemme kärsivällistä kansaa samalla lailla kuin suomalaiset. Kokemuksemme Venäjästä ovat myös samankaltaisia.
Sakkov kieltäytyy kommentoimasta sitä, mitä Suomen tai Ruotsin tulisi hänen mielestään päättää, jos niiden Nato-tiet uhkaavat eriytyä.
– Eniten ratifioinnista lopulta hyötyvät ne maat, jotka liittyvät sotilasliittoon, hän toteaa.
– En myöskään pidä puheesta, että Nato tahtoisi riveihinsä lisää jäsenmaita. Valtiot haluavat itse liittyä Natoon. Tätä Venäjän hallinto ei tunnu ymmärtävän.
