1. viikko: Polina Kudrina, 10
Polinan perheen kuolema luotisateessa järkytti sodan alussa.
Sodan todellisuus iski brutaalilla tavalla maailman kasvoille hyökkäyksen kolmantena päivänä 26. helmikuuta 2022, kun nelosluokkalaisesta, pinkkihiuksisesta Harry Potter -fanista Polina Kudrinasta, 10, tuli yksi sodan ensimmäisistä lapsiuhreista.
Kiovalaisperheen maastoautoa tulitettiin rajusti kaupungin laidalla, kun he olivat pakenemassa kaupungista. Iskusta syytettiin venäläisten tiedusteluryhmää.
Perheen isän, äidin ja Polinan lisäksi myös viisivuotias pikkuveli menehtyi myöhemmin Kiovan lastensairaalassa.
2. viikko: Jevhen Lysenko, 28
Kahden pienen lapsen isää Jevhen Lysenkoa on kunnioitettu Ukrainan ilmavoimissa taistelustaan ylivoimaista vihollista vastaan.
– Hän rakasti työtään ja taivasta, meni aina loppuun asti. Ihailin häntä siitä.
Näin lausui Ukrainan MiG-29-laivueen komentajan Jevhen Lysenkon vaimo ilmavoimien tiedotteessa maaliskuussa, kun hänen miehensä kone oli ammuttu alas Zhytomyrin lähellä.
Lysenkon kerrottiin joutuneen ilmataisteluun kahta venäläishävittäjää vastaan 8. maaliskuuta ja pudottaneen niistä toisen, ennen kuin Venäjän ilmatorjunta nappasi hänet.
Lysenko on yhä kasvavan sankarivainajien listan alkupään tunnetuimpia nimiä. Kun Ukraina sai myöhemmin ilmatorjunnan lamauttamiseen tarkoitettuja amerikkalaisohjuksia, pilottitoverit omistivat ensimmäiset iskut Lysenkon muistolle.
3. viikko: Irina Kalinina
Vasta myöhemmin selvisi, kuka tämän kohtalokkaan kuvan nainen oli.
Sodan symbolisimpiin kuviin kuuluu viimeisillään raskaana ollut nainen, jota kannettiin Mariupolin pommitetun synnytyssairaalan pihalla.
Vauva syntyi elottomana. Lääkärien mukaan Irina Kalinina sanoi, ettei hänkään halunnut enää elää. Nainen leikattiin, mutta hän ei selvinnyt. Tieto kuolemasta tuli 15. maaliskuuta vajaa viikko iskun jälkeen.
– Irina rakasti elämää, hän oli onnellinen ja pyrki eteenpäin elämässä, Britanniaan myöhemmin paennut aviomies Ivan kertoi BBC:lle vaatekaupan johtajana toimineesta vaimostaan.
– Olimme täynnä iloa. Olimme odottaneet tätä vauvaa kauan.
Äiti ja lapsi haudattiin ensin Mariupoliin, mutta naisen vanhemmat siirsivät ruumiit myöhemmin sukuhautaan kotikyläänsä.
4. viikko: Borys Romantshenko, 96
Buchenwaldin muistoyhdistys ilmoitti Borys Romantshenkon kuolemasta.
Hän selvisi natsien keskitysleireiltä Buchenwaldista, Mittelbau-Dorasta ja Bergen-Belsenistä ja omisti toisen maailmansodan jälkeen elämänsä hirmutekojen muistolle.
Yhtenä viimeisistä elossa olevista holokaustista selviytyjistä hän palasi aina muistotilaisuuksiin Saksaan, jossa hän lausui äidinkielellään venäjäksi niin sanotun Buchenwaldin valan.
– Tavoitteemme on uusi rauhan ja vapauden maailma.
18. maaliskuuta 2022 Venäjä tulitti armotta siviilialueita Harkovassa ja kranaatti osui Borys Romantshenkon kotiin, joka paloi maan tasalle. Siitä koettelemuksesta hän ei enää selvinnyt.
5. viikko: Milena Uralova, 11
Milena Uralova sai elinikäiset arvet.
Piiritetystä Mariupolista pakenevia siviilejä pyrki lähimpään Ukrainan hallussa olevaan kaupunkiin Zaporizzjaan, jonka sairaalat täyttyivät loukkaantuneista.
Nuori mariupolilaistyttö haavoittui vakavasti, kun pakolaissaattuetta tulitettiin. Milena Uralova kertoi muistikuvansa Reutersille lastensairaalassa 29. maaliskuuta noin viikko tapahtuneen jälkeen:
– Muistan pyörtyneeni ja kovan äänen korvissani. Heräsin, ja äitini laittoi minut maahan ja alkoi huutaa apua. Sotilaat juoksivat luokseni ja yrittävät pysäyttää verenvuotoa. He laittoivat minut Punaisen ristin autoon ja toivat minut sairaalaan. Sitten he laittoivat minut sänkyyn ja yrittivät taas lopettaa verenvuodon.
6. viikko: Irina Filkina, 52
Irina Filkinan ystävä tunnisti hänet manikyyristä tästä uutistoimisto Reutersin kuvasta.
Irina Filkinalla oli vihdoin aikaa itselleen vuosikymmenien työn ja kahden tyttären kasvatuksen jälkeen. Lämmityslaitoksen työntekijä oli ilmoittautunut kosmetiikkakurssille ja aikoi julkaista kauniita kuvia harrastuksestaan Instagramissa.
Sen sijaan hän päätyi yhteen sodan surullisimmista kuvista, kun hänen ruumiinsa löytyi Butshan kadulta 2. huhtikuuta sen jälkeen, kun venäläiset olivat vetäytyneet Kiovan alueelta.
Filkina oli jäänyt kaupunkiin auttamaan muita asukkaita eikä lähtenyt evakkoon tyttäriensä aneluista huolimatta. Tiettävästi hän pyöräili avustuskeskuksesta kohti kotia maaliskuun alussa, kun venäläissotilaat avasivat tulen.
7. viikko: Vladislav Drahun, 6
Butshalaispoika toi äidin haudalle mehua ja ruokasäilykkeitä, koska kukkia ei ollut. Pojan tarina levisi maailmalle ukrainalaismediasta 7. huhtikuuta.
Viisihenkinen butshalaisperhe eli kuukauden kylmässä kellarissa, koska alueella tulitettiin jatkuvasti ja venäläissotilaat uhkailivat.
33-vuotias lastentarhanopettaja Marina Naumets kärsi stressistä ja sydänoireista. Eräänä aamuna hän ei enää herännyt.
Hänet haudattiin komeron laudoista tehdyssä arkussa kotipuutarhaan. Kuusivuotiaalle Vladislaville kerrottiin, että äiti oli mennyt töihin ulkomaille. Lopulta totuus piti paljastaa.
– Hän on kanssamme. Hän näkee kaiken. Hän suojelee meitä, isä Ivan kertoi lohduttaneensa poikaa.
Huhtikuussa äidin ruumis siirrettiin Butshan hautausmaalle.
8. viikko: Serhi Sova, 36
Ukrainan nyrkkeilyliitto kunnioitti Serhi Sovaa.
Entinen nyrkkeilymestari, kahden lapsen isä ja 93. prikaatin sotilas katosi 19. huhtikuuta Harkovan alueella.
Hän oli kertonut vaimolleen raskaista taisteluista, joissa joukot olivat alakynnessä. Mutta he eivät aikoneet luovuttaa.
Karmiva kohtalo paljastui vasta, kun Izjumin hautausmaalta löytyi syyskuussa ruumiinosa, käsi, jossa oli isänmaalliset sini-keltaiset nauhat. Uhria oli kidutettu ennen joukkohautaan paiskaamista.
Ukrainan parlamentti myönsi Serhi Sovalle maan korkeimman kunnianosoituksen, Ukrainan sankarin arvonimen. Hänet haudattiin kotikaupunkiinsa Nikopoliin valtavan saattojoukon kera.
9. viikko: Juri, 42
26. huhtikuuta kyntökausi oli käynnissä Zaporizzjan alueella, kun maaviljelijä Juri kertoi työstään Reutersille. Siitä oli tullut vaarallista Venäjän hyökättyä Ukrainaan kaksi kuukautta aiemmin.
Koska pellot olivat lähellä etulinjaa, hän tarvitsi traktoria ajaessaan kypärää ja sirpaleliiviä. Niitä olivat ryhtyneet käyttämään myös hänen kollegansa, sillä jo sodan alussa Zaporizzjan pelloille oli alkanut sataa venäläisten Grad-raketteja.
Pellot oli kuitenkin kynnettävä.
– Lähdemme ulos, ohitamme tarkastuspisteet, menemme töihin, juomme teet ja kahvit ja puemme liivit. Täytämme tankit ja painumme pellolle. Jos on pommitusta, pakkaamme kaiken ja menemme toimistoon, Juri kuvaili päiviensä kulkua.
Ukrainan viljayhdistys kertoi joulukuussa, että vuoden 2022 viljasato jäi sodan vuoksi 40 prosenttia pienemmäksi kuin edellisvuonna. Ukraina oli ennen sotaa maailman suurimpia viljanviejiä.
10. viikko: Vira Hyrytsh, 55
Toimittajan ruumis löytyi raunioista 29. huhtikuuta.
Venäjän summittaiset pommitukset ovat tyrmistyttäneet koko sodan ajan. Maan puolustusministeriö raportoi jatkuvasti ”pitkänmatkan täsmäaseilla” tehdyistä iskuista sotilaskohteisiin.
Tosiasiassa ne ovat osuneet siviilikohteisiin, jotka usein sijaitsevat tehtaan tai energialaitoksen lähellä. On epäilty, että ohjukset harhautuvat suuriin kohteisiin kuten kerrostaloihin. Tai sitten ne ammutaan tahallaan niihin.
Toimittaja Vira Hyrytsh kuoli asunnossaan kiovalaisessa tornitalossa yhden tällaisen ”täsmäiskun’” seurauksena huhtikuun lopussa. Lisäksi useita henkilöitä loukkaantui.
Hyrytsh oli työskennellyt ukrainalaismedioissa ja selvittänyt muun muassa Venäjän laivaston aiheuttamia ympäristötuhoja Mustallamerellä. Ennen kuolemaansa hän työskenteli Yhdysvaltain rahoittamalle Radio Free Europelle.
11. viikko: Sofia Rajetska, 13
Omaisten julkaisema kuva pakomatkalla kuolleesta Sofiasta.
Sota oli Sofian elämää kahdeksan vuotta.
Hän asui Luhanskin maakunnassa aivan Venäjän 2014 valtaaman alueen tuntumassa. Jatkuvista taisteluista huolimatta hän vietti mahdollisimman normaalia elämää: lauloi, piirsi, harrasti teatteria ja opiskeli englantia.
Helmikuussa 2022 perhe sai tarpeekseen sodasta ja muutti Harkovan alueelle Vovtshanskiin Venäjän rajalle – vain viisi päivää ennen kuin rajan yli vyöryneet Venäjän joukot valtasivat kaupungin.
Perhe piileksi kellarissa, kunnes toukokuun alussa he uhmasivat kieltoa matkustaa ja yrittivät autolla takaisin ukrainalaisten puolelle. Sofian ruumis löytyi kolmen muun kanssa täysin tuhoutuneesta ajoneuvosta, johon oli osunut tankin tai tykin ammus. Kuolema vahvistettiin 6. toukokuuta.
Tyttö haudattiin aiemmin kuolleen isänsä viereen lähelle kotiseutuaan Luhanskiin. Washington Postin mukaan hautajaisväki joutui pakenemaan tykistötulitusta.
12. viikko: Maksym Dibrova, 43
Maksym Dibrovaa jäivät kaipaamaan muun muassa puoliso ja kaksi lasta.
Sodasta huolimatta Maksym Dibrova ei halunnut jättää kotikyläänsä, Donetskin alueella sijaitsevaa Drobysheveä. Sen sijaan hän ryhtyi auttamaan pommitusten keskellä muita jakamalla leipää sekä huolehtimalla lemmikeistä, jotka olivat jääneet kylään omistajiensa paettua.
18. toukokuuta kylää miehittäneet venäläissotilaat tulivat Dibrovan kotiin keskellä yötä. He pahoinpitelivät Dibrovan ja ampuivat tämän kuoliaaksi.
Sisarentytär Polina sanoi muistavansa enonsa rehellisenä, iloisena ja kilttinä miehenä.
– Hänen viimeiset sanansa minulle olivat ”minäkin rakastan sinua”. Kun palaamme miehityksestä vapautettuun Drobysheveen, näemme hänen hautansa puutarhassa, Polina sanoi elokuussa.
Ukrainan joukot vapauttivat Drobysheven syyskuun lopussa.
13. viikko: Myhailo Djanov, 42
Azov-taistelija joutui vankeuteen, riutui nälässä, mutta pääsi vapautumisen jälkeen Yhdysvaltoihin leikkaukseen.
20. toukokuuta Azovstalin ja Mariupolin viimeisetkin puolustajat luovuttivat.
Vastarinnan symboliksi oli noussut erityisesti kuva Ukrainan merijalkaväen sotilaasta Myhailo Djanovista, joka oli haavoittunut käteen ja saanut siihen ortopedisen tukilaitteen. Terveellä kädellään hän näytti voitonmerkkiä.
Myöhemmin syyskuussa maailmaa järkytti toinen kuva, kun Djanov vihdoin vapautui sotavankeudesta. Hän oli silmin nähden riutunut. Venäläiset olivat myös irrottaneet käsituen ilman anestesiaa ja olkavarsi oli jäänyt epämuodostuneeksi.
Joulukuussa Djanov lennätettiin Yhdysvaltoihin leikkaukseen.
– Myhailon oikea käsivarsi tulee täysin toimintakykyiseksi kuntoutuksen jälkeen, tiedotti leikkauksen kulut maksanut donetskilainen jalkapalloseura FC Shakhtar.
Siviilielämässään muusikkona työskennellyt Djanov on sittemmin palannut perheensä luo Ukrainaan.
14. viikko: Frédéric Leclerc-Imhoff, 32
Frédéric Leclerc-Imhoffin kuva oli esillä, kun hänen arkkunsa saapui Ukrainasta Pariisiin kesäkuussa.
Ranskalaisen BFMTV-kanavan toimittaja Frédéric Leclerc-Imhoff oli 30. toukokuuta Luhanskin alueella raportoimassa Severodonetskin ja Lysytshanskin kaupungeissa käynnissä olleista evakuointioperaatiosta, kun työryhmää kuljettanut auto joutui venäläisten tulituksen kohteeksi.
Leclerc-Imhoff sai sirpaleen kaulaansa ja menehtyi. Hänen kollegansa Maxime Brandstaetter haavoittui lievästi.
Leclerc-Imhoff oli seitsemäs journalisti, joka kuoli työskennellessään Ukrainassa Venäjän hyökkäyssodan käynnistymisen jälkeen. Vuoden loppuun mennessä määrä oli jo kivunnut 15:een.
15. viikko: Vita Bilotska, 48
Vita Bilotska menehtyi vammoihinsa tulematta tajuihinsa.
Sairaanhoitaja Vita Bilotska haavoittui vakavasti, kun venäläiset pommittivat lääkevarastoa Kiovan alueella sijaitsevassa Svjatopetrivsken kylässä maaliskuun lopulla.
Hän menehtyi vammoihinsa sairaalassa 8. kesäkuuta tulematta koskaan tajuihinsa.
Bilotska ehti kasvattaa kaksi lasta ja työskennellä hoitajana lähes 12 vuoden ajan. Ystävät ja kollegat kertoivat hänen olleen huomaavainen ja ymmärtäväinen hoitaja, jonka optimistista asennetta muut kyläläiset pitivät esimerkkinään.
16. viikko: Jordan Gatley, 24
– Hän rakasti työtään ja olemme hänestä niin ylpeitä, kuvaili isä Dean Gatley poikaansa Jordania BBC:lle.
Britannian Cheshirestä lähtöisin ollut Jordan Gatley kuoli venäläisen tarkka-ampujan luotiin Severodonetskissa 10. kesäkuuta. Brittiarmeijassa kuuden vuoden ajan palvellut mies oli matkustanut Ukrainaan kolme kuukautta aiemmin osallistuakseen maan puolustamiseen.
– Vaatii paljon rohkeutta jättää kotinsa ja mennä tuhannen kilometrin päähän puolustamaan sitä, mihin uskoo. Vain siksi, että sydän käskee tehdä niin. Koska et voi sietää pahuutta. Jordan Gatley oli todellinen sankari. Muistamme aina hänen panoksensa Ukrainan ja vapaan maailman suojelemisessa, kommentoi Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin neuvonantaja Myhailo Podoljak kesäkuussa Twitterissä.
17. viikko: Artem Dymyd, 27
Artem Dymyd ehti kokea paljon lyhyeksi jääneen elämänsä aikana.
Venäläisten ampuma kranaattituli surmasi sotilas Artem Dymydin Mykolajivin ja Hersonin alueella käydyn taistelun yhteydessä 21. kesäkuuta.
Urheilullinen mies oli valmistunut Lvivissä toimivasta Ukrainan katolisesta yliopistosta pääaineenaan historia. Hänen isänsä on yliopiston teologisen tiedekunnan ensimmäinen rehtori, pastori Myhailo Dymyd ja äitinsä tunnettu ikonimaalari Ivanka Krypjakevytsh-Dymyd.
Vuonna 2014 Dymyd osallistui Kiovassa Maidanin vallankumoukseen ja todisti tuolloin omin silmin rauhanomaisten mielenosoittajien ampumista Instytutska-kadulla. Samana keväänä hän matkusti Krimille rakentamaan puolustuslinnoituksia. Kun venäläiset tulivat niemimaalle, hän liittyi vapaaehtoisena Azov-rykmenttiin.
Matkailua rakastanut Dymyd kävi yli 50 maassa. Yhdellä matkoistaan hän ajoi moottoripyörällä Irakiin.
18. viikko: Mykola Myhailets, 45, ja Ljudmyla Myhailets, 43
Elossa. Myhailetsin pariskunta selvisi kauhistuttavasta iskusta ostoskeskukseen.
Oli kesäkuun 27. päivä, ja Ukrainan keskiosissa Pultavan alueella asuva Mykola Myhailets lähti vaimonsa Ljudmylan kanssa hankkimaan uutta tehosekoitinta Krementshukin keskustassa sijaitsevaan Amstor-ostoskeskukseen.
Hieman myöhemmin Venäjän armeija ampui kaupungin keskustaan kaksi H-22-ohjusta, joista toinen osui ostoskeskukseen. Ainakin 20 ihmistä kuoli ja yli 50 haavoittui.
Haavoittuneiden joukossa olivat myös Myhailetsit, jotka Reutersin kuvaaja ikuisti myöhemmin samana päivänä sairaalassa. Tajuissaan pysynyt Mykola oli onnistunut kaivamaan puolisonsa ylös raunioista.
He kertoivat myöhemmin kokevansa itsensä todella onnekkaiksi.
19. viikko: Oleksandr Shyshkov, 42
Oleksandr Shyshkovin ruumis kaivettiin romahtaneen asuintalon raunioista.
Ukrainan rantajalkapallomaajoukkueen entinen pelaaja Oleksandr Shyshkov sai surmansa 1. heinäkuuta, kun Venäjä teki aamuyöllä ohjusiskun Mustanmeren rannalla sijaitsevaan Serhijivkan kylään.
Shyshkov oli yksi iskun parista kymmenestä kuolonuhrista.
Oman pelaajauransa jälkeen Shyshkov valmensi lapsia ja toimi Odessan rantajalkapalloliiton puheenjohtajana. Odessassa asunut Shyshkov oli matkustanut edellisenä iltana Serhijivkaan, koska seuraavana aamuna hänen oli tarkoitus osallistua kylässä järjestettyyn nuorten urheilutapahtumaan.
– Lapset eivät kyenneet tajuamaan, miksi sellaista tapahtui hänelle. Emmekä kyenneet mekään, Shyshkovin seuran perustajiin kuuluva Vladimir Balyk kertoi Los Angeles Timesille.
20 viikko: Darija Kurdel, 20
Useita kansainvälisiä kilpailuja sekä Ukrainan mestaruuden voittanut urheilutanssija Darija Kurdel sai surmansa venäläisjoukkojen Kryvyi Rihiin tekemässä iskussa 9. heinäkuuta. Iskun tapahtuessa Kurdel oli harjoittelemassa isänsä kanssa paikallisessa urheiluhallissa.
Sekä isä että tytär kiidätettiin haavoittuneina sairaalaan, mutta Kurdel menehtyi sirpalevammoihin.
Kurdel opiskeli Ukrainan kansallisen yliopiston alaisuuteen kuuluvassa Odessan lakiakatemiassa.
– Hän oli vastuullinen, fiksu ja kunnianhimoinen tyttö, joka osallistui opiskelijaelämään ja rakasti urheilua, yliopiston sosiaalisen median tileillä kerrottiin.
21. viikko: Liza Dmitrijeva, 4
Iskupaikalla otettu kuva pienen Lizan työntämistä rattaista järkytti maailmaa. Äiti loukkaantui vakavasti.
Videolla näkyy tyttö valkoisissa leggingseissä ja farkkutakissa työntämässä rattaita äitinsä vierellään. On 14. heinäkuuta, kello on 9.38, ja he ovat menossa puheterapiaan, koska Liza on pieni Down-tyttö.
Toisella videolla hieman ennen kello 11:tä he ilmestyvät jalkakäytävälle Vinnytsjan keskusta-aukion lähellä. Pian sen jälkeen räjähtää, kun ainakin kolme Mustaltamereltä laukaistua ohjusta osuu aukiolle.
Liza kuoli heti, jäljelle jäivät vain ruhjoutuneet, pinkit rattaat.
– Tänään olimme kauhuissamme kuvasta, jossa on kaatuneet lastenrattaat Vinnytsjassa. Sitten luin uutisia ja tajusin että tunsin tämän tytön. Tapasimme, kun nauhoitimme videota jouluksi, kirjoitti maan ensimmäinen nainen Olena Zelenska Twitterissä. Hän julkaisi myös kyseisen videon.
– Katsokaa häntä elossa, pyydän.
Lizan äiti selvisi, mutta menetti jalkansa.
22. viikko: Sardor Hakimov, 36
Sardor Hakimovin työtä aikoo jatkaa hänen veljensä, joka selvisi samasta iskusta.
Uzbekistanista Ukrainaan vuonna 2002 muuttanut mies valloitti kotikaupunkinsa asukkaiden sydämet vatsan kautta. Kun sota alkoi, hän jäi Harkovan alueella sijaitsevaan Tshuhujiviin ruokkimaan tarvitsevia aasialaisella pilahvilla, josta hän kokkina oli kuuluisa.
Venäjän tykistö tuhosi 25. heinäkuuta avustuskeskuksena toimineen kaupungin kulttuuritalon, jota hyökkääjät pitivät ”komentokeskuksena”. Sardor Hakimov veljineen oli rakennuksen kellarissa tekemässä ruokaa. Veli kaivettiin ulos elossa, Sardor kuolleena.
– Koko Tshuhujiv tunsi hänet ... Hän elää muistoissamme. Ystävällinen, hymyilevä, sympaattinen, aina valmis auttamaan. On mahdotonta unohtaa hänen pilahvinsa epätavallista makua ja shurpan taivaallista aromia, paikallismediassa muisteltiin.
23. viikko: Oleksi Vadaturskyi, 76, ja Raisa Vadaturska
Oleksi Vadaturskyin hautajaiset pidettiin Kiovassa 5. elokuuta.
Ukrainan rikkaimpiin kuulunut viljapohatta vaimoineen kuoli, kun heidän kotiinsa Mykolajivissa osui ohjus yöllä 30. heinäkuuta.
Oleksi Vadaturskyin Nibulon-yritys vei maailmalle Ukrainan viljaa ja oli sitä varten investoinut valtavasti Mykolajivin satamiin. Hän oli ansioistaan maalleen saanut Ukrainan sankarin arvon.
Ukrainan hallinnon edustaja epäili Venäjän ottaneen Vadaturskyin kodin tarkoituksella kohteeksi. Maat olivat hieman aiemmin sopineet Ukrainan viljan pääsystä taas maailmalle.
Kyseessä oli yksi rannikkokaupungin pahimmista pommituksista. Mykolajivia on nimitetty sankarien kaupungiksi, koska se pysäytti venäläisten hyökkäyksen kohti Odessaa.
24. viikko: Olena Gretshko, 42
Isku bussipysäkille surmasi rikospoliisin.
Kun isänsä jäljissä poliisin uralle lähtenyt Olena Gretshko aloitti nuorisorikollisten osastolla Toretskin poliisissa Donetskin alueella vuonna 2001, hän oli ainoa nainen eikä kukaan mieskollegoista ottanut häntä vakavasti.
Nainen taisteli tiensä majuriksi ja alueen rikospoliisin operatiiviseksi johtajaksi. Hän harrasti ikoneja ja ystävien mukaan ”unelmoi Lvivistä ja rauhasta”.
Gretshkon elämä päättyi 4. elokuuta toretskilaiselle bussipysäkille, johon ammuttiin tykistökeskitys. Yhteensä kahdeksan ihmistä kuoli.
– Puhuimme juuri eilen. Nauroimme ja vitsailimme, kuten aina. Pyysin jälleen kerran sinua muuttamaan pois Toretskista. Herra, miksi otat pois parhaamme, ystävä Anna Rakova kirjoitti.
25. viikko: Juri Minakov, 26
Donetskin sotilasviranomainen kunnioitti auttajan muistoa.
Viranomaiset ja auttajat ovat jatkaneet työtään Ukrainassa sota-aikana entistä vaarallisemmissa oloissa. Kun raketti-isku romahdutti varaston katon Bilytskessä Donetskin alueella 14. elokuuta, pelastuslaitoksen kersantti Juri Minakov riensi apuun.
Hänen sammuttaessaan liekkejä kollegoidensa kanssa kohteeseen tuli toinen isku. Usein näin tehdään tarkoituksella auttajien tappamiseksi.
– Lääkärit taistelivat pelastaakseen hänen elämänsä, mutta turhaan. Ikuinen kunnia sankarille, osanottomme omaisille, miehen kollegat kirjoittivat.
26. viikko: Jakov Tsherevatenko, 13
Jalkapallotaituri Jakov Tshervatenko kuoli aamuyön iskussa kotiinsa.
Varhain aamulla 18. elokuuta Harkovan lähiöitä tulitettiin taas kerran ilman selvää kohdetta, kuten koko sodan ajan.
Nuori jalkapalloilija Jakov Tsherevatenko oli vuoteessaan nukkumassa, kun kotiin osunut kranaatti tappoi hänet. Pojan äiti vietiin kriittisessä tilassa sairaalaan. Koulutovereita saapui iskupaikalle siinä toivossa, että Jakov olisi selvinnyt.
– Vaikea uskoa, että hän ei enää tule kouluun, emme kuule hänen vitsejään ja nauruaan. Vetoan kaikkiin venäläisiin, jotka mahdollistavat tämän sodan: olette kasvattaneet paholaisen. Te olette vastuussa lastemme tappamisesta, ja vain te voitte pysäyttää tämän, opettaja Olena Pavlova sanoi.
Koulussa numero 20 opiskellut Jakov kuului koulun jalkapallojoukkueeseen, joka oli Harkovan alueen mestaruuskisojen kakkonen. Hänen kuvansa on yhä koulun sivuilla muiden taiturien mukana. Poika jakoi Youtube- ja TikTok-kanavillaan ennen kuolemaansa myös Ukrainan sotavoittoa julistavia videoita.
27. viikko: Anastasija Borovyk, 29
Anastasija Borovyk ja hänen kaksi lastaan kuolivat.
Äidin ja hänen kahden lapsensa kuolemasta tuli raju propagandataisto Venäjän ja Ukrainan välille elokuun lopussa. Totuutta on vaikea koskaan saada selville.
Zaporizzjan alueella Kamiankassa asunut Anastasija Borovyk oli paikallisen kulttuurikeskuksen vaikuttajia ja ystävien mukaan ”vaikuttava sopraano”. Hän asui 2- ja 8-vuotiaiden lastensa kanssa talossa, jonka viereen venäläismiehittäjät pystyttivät tarkistuspisteen.
Ukrainan mukaan 26. elokuuta sotilaat olivat yhtäkkiä poissa ja nelikerroksinen asuintalo tuhoutui ohjusiskussa. Pian paikalle saapui venäläisviestimiä, jotka käynnistivät uutisoinnin, että Ukrainan armeija oli syyllinen perheen kuolemaan. Ukraina kiisti iskun.
28. viikko: Volodymyr Burja, 58
Volodymyr Burja teki elämänuransa Slovjanskin lastensairaalan teho-osastolla.
Slovjanskin lastensairaalan tehohoitoyksikön johtaja Volodymyr Burja sai surmansa kotonaan raketti-iskussa 7. syyskuuta.
– (Hän) omisti elämänsä jalolle ja vastuulliselle elvytystyölle, ja pelasti tuhansien nuorten potilaiden hengen. Kollegat muistavat hänet erinomaisena ammattilaisena, henkilönä, jolla oli suuri sydän, muistosanoissa muotoiltiin.
Donetskin alueella sijaitseva Slovjansk oli sotatoimien kohteena jo vuonna 2014, jolloin Burja jatkoi työtään vaikeissa oloissa. Hän sai myöhemmin terveysministeriön huomionosoituksen rohkeudestaan.
29. viikko: Ljubov Jarosh, 102
Ljubov Jarosh on todistanut kansanmurhaa tai miehitystä jo kolmesti.
Syyskuussa ukrainalaisille ja maailmalle esiteltiin todellinen selviytyjä, hieman aiemmin 102 vuotta täyttänyt Ljubov Jarosh.
Hän selvisi Stalinin aikaisesta kansanmurhaksi luokitellusta Holodomor-nälänhädästä ja toisen maailmansodan natsimiehityksestä. Viime keväänä hän kuuli taas tykkitulen, mutta venäläisten hyökkäys ei aivan yltänyt hänen kotikyläänsä Zhytomyrin alueella. Kolme hänen lastenlastaan joutui rintamalle sotimaan.
– Edes saksalaiset eivät tehneet tällaista vahinkoa ... Kokonaisia kyliä ja kaupunkeja tuhotaan, Jarosh sanoi.
Nainen työskentelee yhä valmistamalla vaatteita sotilaille.
30. viikko: Anastasia Hrytsenko, 11
Isän silmäterä kuoli hirvittävässä iskussa.
– Äiti, rakastan sinua paljon. Kaikki on pian hyvin. Minä puhun sinulle, se tarkoittaa että pysyn hengissä. En tunne kipua.
Ne olivat Anastasian viimeiset sanat äidilleen. Venäläisohjus oli hetkeä aiemmin 17. syyskuuta tuhonnut perheen talon Harkovan lähellä. Tyttö oli ollut yksin kotona leikkimässä kissan kanssa, ja hän löytyi keho runneltuna aidan vierestä.
Anastasian vanhemmat kertoivat tarinansa IS:lle syyskuun lopussa, jolloin sodan lapsiuhrien määrä oli kohonnut jo satoihin. Taloon osui ohjus, joka oli todennäköisesti tarkoitettu läheiseen öljyvarastoon.
– Toivon, että unohtaisin kuvan vammoista, jotka hän kärsi räjähdyksessä. Se näky on mielessäni aina kun puhun hänestä, isä Andrii sanoi.
31. viikko: Aiden Aslin, 29
Aiden Aslinin (alhaalla) kanssa vangiksi jäi myös kaksi muuta vierastaistelijaa.
Kuolemaantuomitun piina päättyi kansainvälisten protestien jälkeen, kun Donetskin ”nukketasavalta” vapautti brittiläis-ukrainalaisen Aiden Aslinin vankilasta syyskuun lopulla.
Aslin oli taistellut aiemmin Isisiä vastaan Syyrian kurdijoukoissa, ja vuonna 2018 hän liittyi Ukrainan merijalkaväkeen. Se jäi piiritetyksi Mariupolissa, ja Aslinin julkaisemat taistelupäivitykset sosiaalisessa mediassa tekivät hänet laajalti tunnetuksi.
Azovstalin antautumisen jälkeen häntä syytettiin laittomaksi palkkasotilaaksi ja tuomittiin näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan. Tämä käynnisti laajat protestit, jossa venäläisviranomaisia puolestaan syytettiin sotarikoksista vankien kohtelussa.
Aslin on vapautumisensa jälleen kertonut yksityiskohtaisesti, kuinka häntä kidutettiin vankilassa. Myös Aslinin kanssa kuolemaan tuomitut Shaun Pinner ja Brahim Saadoune vapautettiin.
32. viikko: Juri Kerpatenko, 46
Juri Kerpatenko kieltäytyi yhteistyöstä miehittäjän kanssa ja sai maksaa hengellään.
Kun Venäjä keväällä valloitti Hersonin, kaupungin kulttuuriväellä oli kaksi vaihtoehtoa, tehdä yhteistyötä tai joutua vaaraan. Hersonin filharmonisen orkesterin kapellimestari Juri Kerpatenko valitsi jälkimmäisen.
Kerpatenkoa on ylistetty erittäin lahjakkaaksi monen soittimen taitajaksi ja luovaksi johtajaksi. Hän kieltäytyi kategorisesti ottamasta osaa konsertteihin, joita miehittäjä halusi järjestää, jotta elämä Hersonissa olisi vaikuttanut mahdollisimman normaalilta.
Kerpatenkon viimeisistä hetkistä ei ole tarkkaa tietoa, mutta hän löytyi ammuttuna kotoaan aivan syyskuun lopussa. Sotilaiden on epäilty tulleen taivuttelemaan häntä uudelleen.
– Hän oli luonteeltaan tulinen, erittäin tunteellinen, kuvaili ystävä, orkesterin teknikko Mykola Kulish.
33. viikko: Ksenija Ivanova, 27
Kukaan ei jäänyt henkiin Ksenija Ivanovan perheestä, kun ohjus osui kotitaloon.
19 ihmistä menetti henkensä Venäjän armeijan Zaporizzjaan tekemässä ohjusiskussa 6. lokakuuta. Heidän joukossaan oli Zaporizzjan kansallisen yliopiston neljännen vuoden jatko-opiskelija Ksenija Ivanova.
Ivanovan kotitaloon osunut ohjus surmasi myös tämän vanhemmat Julijan ja Dmytron sekä pikkuveljen Tymofin, 10.
Biokemiaan ja immunologiaan erikoistunut Ivanova menestyi opinnoissaan, mutta hänet muistetaan myös paikallisen Supermalli 2021 -kilpailun voittajana. Perheystävä Viktorija Jevtushenko kuvaili Ivanoveja sosiaalisessa mediassa ystävällisiksi ihmisiksi, jotka olivat läheisiä toisilleen.
– Uskomattoman kaunis Ksenija... Muistan, kuinka Julija kertoi minulle olevansa onnellinen tyttärensä kanssa, kun he menivät Kreikkaan lepäämään... Heidät kaikki tapettiin! Kirotut venäläiset! Jevtushenko kirjoitti.
34. viikko: Tetjana Mudrenko, 56
Ystävän mukaan Mudrenko oli aktiivinen, iloinen ja urheilullinen nainen, joka ”ei pelännyt mitään”.
Vaikka venäläiset valtasivat Hersonin alueella sijaitsevan Skadovskin maaliskuussa, sairaanhoitaja Tetjana Mudrenko ei epäröinyt osoittaa isänmaallisuuttaan. Heti aluksi hän osallistui mielenosoitukseen, jossa vaadittiin vangitun pormestarin vapauttamista.
7. lokakuuta poliisit pysäyttivät Mudrenkon ja hänen aviomiehensä Anatoli Orehovin auton. Muut paikalliset estivät pariskunnan pidätyksen, mutta illalla poliisit tunkeutuivat heidän kotiinsa ja veivät kummankin.
15. lokakuuta Mudrenko löytyi hirtettynä Skadovskin oikeustalon läheltä. Useiden silminnäkijöiden mukaan nainen oli sättinyt poliiseja yhteistyöstä Venäjän kanssa ja huutanut Skadovskin olevan ”osa Ukrainaa”.
– He kaatoivat jotakin hänen suuhunsa ja sitten hirttivät hänet kaupungin oikeustalon edessä, Mudrenkon sisar kertoi Financial Timesille.
Pahoinpideltynä vapautettu Orehov sai miehittäjiltä luvan haudata puolisonsa, mutta tämän jälkeen hänestä ei ole paikallisten mukaan kuultu.
35. viikko: Inna Odanets, 25
Inna Odanets oli kuollessaan kahdeksannella kuukaudella raskaana.
Lokakuun 25. päivän iltana Venäjän armeijan ampuma ohjus sytytti tuleen bensa-aseman Dnipron kaupungissa. Ohjuksen räjähtäessä sirpaleet sinkosivat ympäriinsä surmaten kaksi ihmistä.
Toinen heistä oli huoltoaseman pihalla autossa istunut Inna Odanets. Vierellä ollut aviomies Maksym loukkaantui vakavasti, mutta yritti silti pelastaa puolisoaan.
Pari oli avioitunut vain viikkoa ennen iskua ja odotti esikoispoikaansa syntyväksi kuukauden sisällä.
Kiovan kansallisessa yliopistossa kulttuuria ja taiteita opiskellut Odanets oli erikoistunut dokumentteihin. Hän työskenteli lasten viihdekeskuksessa.
36. viikko: Myhailo Jurkiv, 65
Myhailo Jurkiv esitteli lokakuun lopussa Reutersille piilopaikkaansa, jossa oli viettänyt kuukausia yhteen menoon.
Kun venäläisjoukot tunkeutuivat Ukrainaan, 65-vuotias Myhailo Jurkiv oli kotonaan Tsupivkan kylässä Harkovan pohjoispuolella. Venäläismiehittäjät tuhosivat lähes kaikki kylän talot ja sen silta romahti jakaen kylän kahtia.
Jurkivista tuli ainoa asukas toisella puolen kylää. Hän piiloutui omatekoiseen bunkkeriin, jossa hän selvisi hengissä jatkuvien taisteluiden keskellä peräti puoli vuotta.
37. viikko: Myhailo Matjushenko, 61
Eläköitynyt eversti palasi hävittäjän ohjaimiin.
Marraskuun alussa tunnistettiin Bulgarian rannikolle huuhtoutuneen lentäjän ruumis. Hän oli eversti Myhailo Matjushenko, 61.
Siviilissä lentoyhtiön johtajana toiminut mies palasi lentäjäpulan takia ilmavoimiin ja liittyi kuuluisaan 40. taktiseen lentoprikaatiin. Sen hävittäjä-ässät on yhdistetty Kiovan aaveen legendaan, eli runsaasti venäläiskoneita pudottaneisiin lentäjiin.
Matjushenko katosi kesäkuussa Käärmesaaren ilmataisteluissa. Hän ja apupilotti olivat poistuneet osuman saaneesta Su-24-koneesta heittoistuimella. Lentäjätoverin ruumis löytyi jalat ruhjoutuneina.
Kutsumanimellä Isoisä tunnettu Matjushenko pääsi hautaan Kiovan Butshan lähiössä.
– Ikuinen lento sinulle, eversti, toivotti alueen pormestari.
38. viikko: Vitali Serdjuk, 65
Vitali Serdjuk kertoi Reutersin haastattelussa 15.marraskuuta sinnitelleensä vankeudessa kidutuksesta huolimatta.
Hersonin kaupungin vapautus toi marraskuussa julkisuuteen Venäjän kidutuskammiot.
Vitali Serdjuk vietiin poliisiasemalle, jonka hersonilaiset tunsivat nimellä ”Kuoppa”. Häntä lyötiin jalkoihin, selkään ja kehoon pampulla ja annettiin sähköshokkeja. Kuulustelija halusi tietää hänen Ukrainan armeijassa palvelevan poikansa sekä vastarintaliikkeen jäsenten olinpaikat.
– En kertonut mitään. En tiedä oli ainoa vastaukseni, eläkeläismies kertoi Reutersille.
Reuters ei voinut riippumattomasti vahvistaa kertomusta, mutta vastaavia on lukuisia.
Kaikki eivät jääneet kertomaan kokemastaan.
39. viikko: Anna Volotshai
Vyshhorodilaisnainen kertoi 23. marraskuuta Reutersille kotinsa menetyksestä.
Lukemattomien muiden ukrainalaisten tavoin myös Anna Volotshai menetti kotinsa.
– Olin hyvin peloissani, juoksin kotiin töistä, Volotshai sanoi Reutersille 23. marraskuuta, kun venäläiset olivat iskeneet ohjuksin Kiovan lähelle Vyshhorodiin.
Hänen miehensä Vladlyslav oli ollut rakennuksessa ohjusiskun aikaan. Mies kertoi pakanneensa pariskunnan tärkeät asiakirjat, rahat ja muut arvotavarat reppuun ja paenneensa liekeissä olevasta talosta.
Volotshai kertoi nähneensä, kuinka ihmisiä kannettiin ulos rakennuksesta. Myöhemmin viranomaiset vahvistivat ainakin viiden ihmisen kuolleen.
40. viikko: Volodymyr Vakulenko, 49
Runoilija kätki kirjoituksiaan miehittäjiltä ja ne löydettiin hänen kuolemansa jälkeen.
Harkovan alueelta kotoisin ollut Volodymyr Vakulenko oli runoilija, lastenkirjailija ja useiden kirjallisuuspalkintojen voittaja. Hänet tunnettiin myös vapaaehtoistyöntekijänä ja aktivistina.
Venäläiset sieppasivat Vakulenkon miehitettyään tämän kotikylän Kapytolivkan maaliskuussa. Kun ukrainalaiset vapauttivat läheisen Izjumin syyskuussa, löytyi kaupungin alueelta suuri joukkohautapaikka.
Vakulenkon tarkka kuolinpäivä ei ole tiedossa. Marraskuun lopulla DNA-testi varmisti, että hautapaikassa numero 319 levännyt vainaja oli hän.
Venäläisten hyökättyä Ukrainaan Vakulenko oli kätkenyt kirjoituksiaan mullan alle puutarhaansa. Ne päätyivät Harkovan kirjallisuusmuseoon.
41. viikko: Olha, 26
Olha kertoi olleensa 14 päivää venäläisten vankina. Hän sanoo miehittäjien kiduttaneen häntä ja häntä uhattiin raiskauksella.
Ukrainan sodan aikana useat kansalaisjärjestöt ja ukrainalaisviranomaiset ovat kertoneet venäläisjoukkojen tekemästä seksuaalisesta väkivallasta. YK:n tutkijat kertoivat syksyllä, että tutkijoiden tietoon tulleissa tapauksissa uhrit ovat olleet 4–82-vuotiaita.
Yksi uhreista on 26-vuotias Olha, joka puhui syyttäjänviraston tutkijoille joulukuussa.
Olha kertoi joutuneensa venäläismiehittäjien vangiksi Hersonissa. Naisen mukaan häntä pahoinpideltiin, hänelle annettiin sähköiskuja ja hänet pakotettiin olemaan alasti venäläissotilaiden edessä.
42. viikko: Nina Melenets, 62
Nina Melenets toivoi miehensä löytyvän ja epätietoisuuden päättyvän.
Ainakin 15 000 ihmistä on kadonnut sodan aikana.
Nina Melenets pakeni kodistaan Harkovan alueella nuoremman poikansa kanssa maaliskuussa. Aviomies Serhi, 62, ja poika Oleksandr, 44, jäivät vartioimaan omaisuuttaan.
Sen koommin Serhiä ei ole nähty. Oleksandr sai surmansa kranaatti-iskussa.
Reuters kertoi joulukuussa naisen piinasta, kun hän oli vihdoin päässyt hautaamaan poikansa ja etsimään miestään.
Kotinsa raunioilla hän penkoi jälkiä Serhistä ja odotti uutisia Harkovan joukkohautojen tutkimuksista.
Nina Melenets esitteli kadonneen miehensä kuvaa.
– Olisi helpompaa, jos hänen dna:taan löytyisi, Melenets sanoi.
Hän kuitenkin uskoi löytävänsä miehensä.
– Me olimme 44 vuotta yhdessä. Olimme koko elämämme yhdessä.
43. viikko: Ljudmyla, Oleksandr ja Tymofi Kornetshuk
Ohjus osui Ljudmyla ja Oleksandr Kornetshukin asuntoon.
Venäjä iski 16. joulukuuta asuinrakennukseen Kryvyi Rihissä. Iskussa saivat surmansa Ljudmyla ja Oleksandr Kornetshuk ja heidän kuopuksensa, 1,5-vuotias Tymofi.
– Meillä oli yhä paljon toivoa, että Tymoshka, meidän sinisilmäinen pupumme... että hän olisi ollut elossa. Kesti kauan, että he saivat käytyä läpi raunioita ja he etsivät lasta yli 12 tuntia. Mutta me emme luopuneet toivosta. He ajattelivat, että ehkä hän on jonkun katon alla, jossain syvällä... ehkä lapsi on yhä elossa, Ljudmyla Kornetshukin Viktoria-sisko kertoi paikallismedialle.
Pikkupoika haudattiin yhdessä vanhempiensa kanssa hieman ennen joulua.
Perheen esikoinen Maksym selvisi, sillä hän oli iskun aikaan isovanhemmilla kylässä.
44. viikko: Serhi Kurinnyi, 34
Miinanraivaaja ajoi miinaan.
Ukraina oli joulukuuhun mennessä saanut vallattua takaisin laajoja alueita Harkovassa ja Hersonissa. Vapautetuilla alueilla vaara ei suinkaan ole ohi, sillä venäläisten jäljiltä maastoon jääneitä ammuksia ja miinoja löytyy edelleen.
Miinoja raivannut 34-vuotias Serhi Kurinnyi, kuoli jouluaattona kahden muun kollegansa kanssa, kun he ajoivat miinaan Hersonissa.
Vain hieman aiemmin Kurinnyi oli kertonut työstään ukrainalaiselle Suspilnelle. Hän kertoi raivanneensa miinoja myös Harkovassa ja Donetskissa. Kurinnyin mukaan venäläisten jäljiltä miinoja löytyi esimerkiksi talojen lattialankkujen alta.
Kurinnyi tiedosti myös ammattinsa vaarat, sillä moni kollega oli haavoittunut tai kuollut työssä.
45. viikko: Viktor Onysko
Viktor Onyskon viimeinen viesti puolisolleen kosketti monia.
Ukrainan puolustusministeriö vahvisti 2. tammikuuta, että elokuva-ammattilainen Viktor Onysko oli kuollut rintamalla. Onysko oli värväytynyt monen muun ukrainalaisen tavoin armeijaan Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Hänen on kerrottu taistelleen sekä Hersonissa että Itä-Ukrainassa.
– Jos en selviä seuraavista 3–4 päivästä, ohjeistan sinua välittämään Olhalle viestin, että se ei ollut turhaa, eikä komentajiemme virhe. Meillä vain on vaikea ja sankarillinen tehtävä, joka maksaa henkiä, Onysko halusi viestittää ennen kuolemaansa vaimolleen kollegansa ja sotilastoverinsa Volodymyr Demtshenkon mukaan.
Lisäksi Onysko pyysi välittämään viestin 9-vuotiaalle tyttärelleen.
– Kertokaa hänelle, mutta vasta voittomme jälkeen, että olen aina hänen kanssaan, koska hänellä on jalkani, kynteni ja huumoritajuni (ja se on parasta).
46. viikko Olha, 60
Olha pakeni kovia taisteluja Kramatorskiin.
Soledarista kotoisin oleva Olha, 60, laski 8. tammikuuta laukkunsa sängylle evakuointikeskuksessa Kramatorskissa. Vihdoin hän olisi turvassa – tai ainakin paremmassa turvassa kuin venäläisten miehittämässä kotikaupungissaan Bahmutin lähellä.
– Me selvisimme piilottelemalla eri asunnoissa. Ensimmäisessä kerroksessa. Kun tankit ampuivat ja asunto tuhottiin, siirryimme seuraavaan. Kun siitä tuli kestämätöntä, me lähdimme. Olisin lähtenyt aiemmin, mutta (en pystynyt), Olha kertoi Reutersille.
Olha pakkasi mukaansa tärkeimmät asiakirjansa, kissansa ja kotiavaimensa, vaikka kotiinpaluussa voi kestää.
– Siellä ei ole ainoatakaan taloa pystyssä. (Nova) Kamjanka (lähellä Soledaria) on pantu maan tasalle kokonaan, jopa asuinalueet... Asunnot paloivat, haljeten kahtia, Olha kertoi.
47. viikko: Anastasija Shvets, 23
Kuva kauhistuneesta naisesta korkealla raunioissa pehmolelu käsissään nousi Dnipron iskun symboliksi. Lähes 50 ihmistä kuoli iskussa.
Anastasija Shvets oli syönyt päivällistä vanhempiensa Maksymin ja Natalijan kanssa ja mennyt nukkumaan. Vanhemmat jäivät keittiöön tekemään kynttilöitä sotilaille juoksuhautoihin.
Shvets puristi dinosaurus-pehmolelua, jonka hänen kaksi kuukautta aiemmin Balaklijan rintamalla kuollut sulhasensa Vlad oli antanut.
Kun kerrostalo Dniprossa romahti ohjusiskun voimasta 14. tammikuuta, Shvets tallentui hurjaan kuvaan raunioissa kohdassa, joka aiemmin oli ollut rakennuksen kuudes kerros.
Vanhemmat löydettiin kuolleina seuraavina päivänä. Shvets kertoi myöhemmin, että kissoja rakastaneiden vanhempien muistoksi oli suunniteltu juoksulaite paikalliseen eläinsuojaan, ja se ilahdutti häntä.
Nuori nainen kertoi paikallismediassa etsivänsä asuntoa ystävien avulla ja saavansa psykoterapiaa.
– Kovat äänet pelästyttävät minua yhä.
48. viikko: Dmytro Sharpar, 25
Dmytro Sharparin kuolemasta kerrottiin 24. tammikuuta.
Entinen taitoluistelija Dmytro Sharpar, 25, kuoli taisteluissa lähellä Bahmutia.
Sharpar sijoittui aikoinaan hopealle Ukrainan mestaruuskisoissa ja luisteli kymmenen parhaan joukkoon nuorten olympialaisissa vuonna 2016. Sharpar jatkoi uraansa näytösluistelun parissa.
Sharpar oli kotoisin Harkovasta. Hän liittyi armeijaan heti Venäjän hyökkäyksen alkamisen jälkeen.
49. viikko: Arina Danyltshenko, 6
Arinalle puettiin lasten sirpaleliivi ja suojakypärä ennen kuin hänet evakuoitiin Bahmutista.
Kuusivuotias Arina-tyttö oli yksi noin parista sadasta lapsesta, jotka olivat jääneet kovien taistelujen keskelle Bahmutiin. Arina asui isovanhempiensa luona ränsistyneensä asuintalossa, sillä hänen viimeisillään raskaana oleva äitinsä oli jo aiemmin evakuoitu kaupungista.
Tytölle laitettiin suojakypärä ja lasten sirpaleliivi ennen kuin hänet kuljetettiin turvaan äitinsä luo läheisen Slovjanskin kaupunkiin 31. tammikuuta. Mukaan tyttö sai ottaa muutaman lelun.
– Ammus räjähti pihallamme, Arina kertoi äidilleen myöhemmin.
Halyna Danyltshenko, 24, halasi tytärtään, joka evakuoitiin onnistuneesti Bahmutista.
50. viikko: Pete Reed, 33
Pete Reed meni sinne missä oli vaarallisinta auttaa.
Pete Reed soti Afganistanissa Yhdysvaltain merijalkaväen joukoissa, mutta suuntautui sen jälkeen humanitaariseen työhön sota-alueilla.
Hän johti Irakissa kenttäsairaalaa, kun Yhdysvaltain tukemat kurdijoukot taistelivat Isisiä vastaan Mosulissa. Perustamansa avustusjärjestön nimissä hän kävi kriisialueilla myös Syyriassa ja Jemenissä. Tammikuussa alkoi matka Ukrainan rintaman etulinjaan.
2. helmikuuta Reed oli ambulanssina toimivalla valkoisella pakettiautollaan evakuoimassa haavoittunutta naista Bahmutista, kun ajoneuvoa ammuttiin panssarintorjuntaohjuksella. Osuma tallentui järkyttävälle videolle, ja tapausta epäillään sotarikokseksi.
Reed ja autettu nainen kuolivat, kaksi muuta avustustyöntekijää loukkaantui.
– Pete halusi auttaa isoimmalla, kouriintuntuvimmalla tavalla, ja hän oli vain niin todella, todella hyvä siinä, vaimo Alex Potter sanoi.
51. viikko: Raisa Akusova, 75
Raisa Akusovan vävy auttoi anoppinsa evakuointiautoon 12. helmikuuta. Akusova kuoli matkalla.
Tshasiv Jarissa oli pitkään hiljaista siitä huolimatta, että eturintaman kovimpia taisteluja käytiin vain muutaman kilometrin päässä. Kun ammus osui Akusovin perheen pihaan tuhoten ulkovessan ja vahingoittaen kotitalon kattoa ja ikkunoita, perhe vihdoin päätti, että oli aika lähteä.
Perheen isoäidille ja matriarkalle Raisa Akusovalle, 75, matka jäi viimeiseksi. Hän kuoli evakuointiajoneuvossa. Perhe uskoo isoäidin saaneen sydänkohtauksen.
– Kun hän käveli, kranaatit putosivat, Reutersin kuvaaja kertoi evakuointitilanteesta.
– Saatoit kuulla tykistötulen meidän lähellä. Tilanne oli paha. Jotenkin hänen onnistui päästä bussiin.
Akusovan auttoi ajoneuvoon hänen tyttärensä puoliso. Tytär, tämän mies ja parin poika lähtivät myös mukaan. Matkalla Akusovan tila romahti ja lopulta mitään ei ollut enää tehtävissä.
52. viikko: Kadonneet lapset
Sodan vuosipäivää ennen uutisoitiin laajasti lapsista, jotka Venäjä on siirtänyt miehittämiltään alueiltaan Ukrainasta Venäjälle.
Yhdysvaltojen rahoittaman raportin mukaan ainakin 6 000 on viety venäläisten pyörittämille leireille, joilla lapset yritetään integroida osaksi venäläistä yhteiskuntaa. Raportin tekijöiden mukaan lasten todellinen määrä on todennäköisesti huomattavasti suurempi.
Yhdysvaltain ulkoministeriö lausunnossa sanotaan, että yhä enemmän tulee todisteita Venäjän toimista ja siitä, että Kreml tähtää ukrainalaisen identiteetin, historian ja kulttuurin kieltämiseen ja tukahduttamiseen. Kiteytys on synkkä.
”Putinin sodan järkyttävät vaikutukset Ukrainan lapsiin tuntuvat sukupolvien ajan”
Artikkelin perässä olleessa karttakuvassa oli aiemmin virhe. Kartasta puuttui Odessan lounaispuolella sijaitseva alue. Kartta on poistettu.