Vuonna 2017 yhdysvaltalainen Douglas Rushkoff sai kutsun puhujaksi tilaisuuteen, jonka yleisönä olisi ”joukko ultrarikkaita sidosryhmäläisiä”. Rushkoffin toivottiin puhuvan teknologian tulevaisuudesta.
Rushkoff, City University of New York -yliopiston Queens Collegen mediateorian ja digitaalisen talouden professori, ei pidä tulevaisuudesta puhumisesta.
Hänen kokemuksensa mukaan tällaiset kysymys-vastaus-tilaisuudet muistuttavat seurapelejä, joissa häntä pyydetään ottamaan kantaa milloin mihinkin pöhinäaiheeseen, kuten lohkoketjuihin ja 3D-tulostamiseen.
Rushkoff arveli yleisön koostuvan jälleen kerran ehkä sadasta investointipankkiirista ja ilmoitti osallistumiselleen jättimäisen hinnan. Se vastasi suurin piirtein kolmasosaa hänen vuosipalkastaan professorin virassa ja oli suurin, mitä hän oli koskaan pyytänyt.
Hinta maksettiin mukisematta.
Lentokentällä professori Rushkoffia odotti limusiini. Auringon alkaessa laskea hän havahtui siihen, että oli istunut sen kyydissä jo kolme tuntia. Minkälaiset bisnesmiehet järjestäisivät konferenssin näin kaukana lentokentästä, Rushkoff pohti.
Vastaus tuli moottoritien vierellä sijaitsevalle yksityiselle lentokentälle laskeutuvan yksityiskoneen muodossa.
Limusiini vei Rushkoffin ylelliseen, yksityiseen kylpylälomakohteeseen keskellä ei mitään jossain päin Yhdysvaltoja. Siellä hänelle annettiin hotellihuone, jonka pihalla höyrysi poreallas.
Seuraavana aamuna kaksi Patagonia-merkkisiin fleecetakkeihin pukeutunutta miestä kuljetti hänet golfkärryllä hotellilta tapaamispaikkaan läpi kivien ja pusikoiden. Rushkoff vietiin huoneeseen, jonka hän oletti toimivan hänen takahuonetiloinaan. Hän jäi juomaan kahvia ja odottamaan, että joku tulisi ohjaamaan hänet lavalle tai asentamaan mikrofonia.
Tällä kertaa yleisö tulikin professorin luokse.
Douglas Rushkoff kuvattuna Occupy Wall Street -mielenosoituksessa marraskuussa 2011.
Pöydän ääreen istui viisi miestä. He kertoivat olevansa isoja pelureita hedgerahastojen ja teknologiayhtiöiden maailmasta. Ainakin kaksi heistä oli miljardöörejä.
Pienen small talkin jälkeen oli selvää, että miehiä ei juurikaan kiinnostanut Rushkoffin valmistelema puhe teknologian tulevaisuudesta. He olivat tulleet esittämään kysymyksiä.
Aluksi ne olivat ennalta-arvattavia. Bitcoin vai ethereum? Virtuaalitodellisuus vai lisätty todellisuus?
Ennen pitkää seurasi kysymys, joka yllätti Rushkoffin. Uusi-Seelanti vai Alaska?
Kumpi kärsisi vähemmän ilmastonmuutoksesta? Vai oliko uhka sittenkin biologinen sodankäynti?
Kuinka pitkään täytyisi varautua selviämään ilman ulkopuolista apua? Kuinka todennäköisesti pohjavesi saastuu?
Lopulta yksi miehistä, arvopaperivälittäjän toimitusjohtaja, kertoi rakentavansa itselleen maanalaista bunkkeria, joka oli jo lähes valmis. Hän halusi tietää, kuinka hän voisi säilyttää auktoriteettinsa turvallisuusjoukkoihinsa tapahtuman jälkeen.
Tapahtuma hallitsi keskustelua seuraavan tunnin ajan. Se oli miesten käyttämä ilmaisu ympäristön romahtamisesta, sosiaalisista levottomuuksista, ydinräjähdyksestä, aurinkomyrskyistä, pysäyttämättömästä viruksesta tai jättimäisestä kyberhyökkäyksestä, joka tuhoaisi kaiken tieltään.
Rikkaat miehet olivat päätelleet tarvitsevansa aseistettuja vartijoita turvaamaan linnoituksiaan vihaisilta väkijoukoilta.
Yksi oli jo rekrytoinut kourallisen entisiä Navy Seal -sotilaita saapumaan paikalle hädän hetkellä. Mutta kuinka hän voisi maksaa vartijoilleen, jos hänen kryptovaluuttaomistuksistaankin olisi tullut arvottomia? Entä mikä estäisi vartijoita valitsemasta omia johtajiaan?
Miljardöörit olivat kaavailleet laittavansa ruokavarastot lukkojen taakse ja pitävänsä ne avaavat numeroyhdistelmät itsellään. Tai ehkä vartijat voisivat pitää jonkinlaisia kurinpidollisia pantoja vastineeksi omasta selviytymisestään. Tai vartijat voisi korvata roboteilla, jos teknologia kehittyy tarpeeksi nopeasti.
Professori ymmärsi, että näille miehille teknologian tulevaisuus tarkoitti vain yhtä asiaa: pakoa.
Douglas Rushkoff kertoo tapauksesta muun muassa kirjassaan Survival of the Richest: Escape Fantasies of the Tech Billionaires. Hän ei vastannut Ilta-Sanomien kirjakustantamon kautta tekemään haastattelupyyntöön.
Erilaisiin katastrofiskenaarioihin varautumiseen ja selviytymiseen hurahtaneita kutsutaan usein preppereiksi ja heidän harrastustaan tai elämäntapaansa survivalismiksi.
Se on ollut Yhdysvalloissa suosittua jo pitkään. Voidaan puhua jopa kansallisharrastuksesta: oman bunkkerinsa takapihalleen rakentanut selviytymisasiantuntija ja suurkaupunkiyksiöönsä purkkiruokaa varastoinut lakimies ovat yhtä lailla preppereitä.
Viime vuosien aikana survivalismi on levittäytynyt myös yllättäviin paikkoihin: Piilaakson teknologiaväen ja New Yorkin finanssimaailman keskuuteen.
Esimerkiksi marraskuussa 2015 Redditin – yhden maailman suosituimmista verkkoyhteisöistä – toimitusjohtaja Steve Huffman, kertoi käyneensä korjaamassa likinäköisyytensä laserleikkauksessa.
Leikkauksessa itsessään ei ole mitään poikkeuksellista, mutta tuolloin 33-vuotiaan Huffmanin perustelu sille oli kieltämättä poikkeuksellinen.
– Jos maailmanloppu tulee – ja vaikka maailma ei loppuisikaan, mutta joutuisimme ongelmiin – piilolinssien tai silmälasien hankkiminen olisi piikki lihassa. Ilman niitä olen kusessa, Huffman kertoi.
Myös Redditin edellinen toimitusjohtaja Yishan Wong oli korjauttanut näkönsä samasta syystä.
– Teknologia-alan prepperit eivät välttämättä ajattele, että romahdus on todennäköinen. He pitävät sitä kaukaisena tapahtumana, jolla olisi kuitenkin erittäin vakavat seuraukset. Joten kun ottaa huomioon miten paljon rahaa heillä on, omaisuudesta murto-osan käyttäminen tähän varautumiseen on loogista, Redditin entinen toimitusjohtaja Wong sanoi The New Yorkerille.
Hedgerahasto Mayfield Fundin johtaja Tim Chang taas kertoi vuonna 2017 sijoittaneensa varojaan kiinteistöihin, joista hän saisi paitsi passiivista tuloa, myös mahdollisia turvapaikkoja, mikäli katastrofi tapahtuu.
– Minulla on tällainen kauhuskenaario. Jos sisällissota alkaa tai jättimäinen maanjäristys halkaisee osan Kaliforniasta, me haluamme olla valmiina.
Sijoittaja ja entinen Yahoon kaupallinen johtaja Marvin Liao sen sijaan oli tullut siihen tulokseen, ettei varautumiseen riitä vain veden ja ruoan varastointi. Joku voi tulla ja viedä varastot, hän päätteli.
– Minulla ei ole tuliaseita, mutta kaikenlaista muuta aseistusta löytyy. Olen ottanut jousiammunnan oppitunteja.
Vuonna 2020 räjähtänyt Covid-19 -pandemia näytti merkkejä siitä, mitä yllättävän, maailmanlaajuisen kriisin puhkeamisesta voi seurata. Moni joutui miettimään tosissaan, kuinka kauan selviäisi kotona, jos lockdown sulkee käytännössä koko yhteiskunnan.
Survival Condo -bunkkerin sisäänkäynti ja tuuliturbiini.
Toisille kriisi ja sellaiseen varautuminen tarjosi bisnesmahdollisuuksia.
Yksi varautumisella bisnestä tekevää on kansasilainen Larry Hall, jonka Survival Condo Project on remontoinut 1960-luvulla käytöstä poistettujen, Yhdysvaltojen mannertenvälisten Atlas F -ydinohjusten siiloja maailmanlopun kestäviksi luksusasunnoiksi.
Ohjussiilo on sikäli luonteva kohde maailmanloppuun varautumiseen, sillä se on rakennettu kestämään ydinaseen suora osuma.
Hall osti siilon vuonna 2008 300 000 dollarilla. Se vastaa tämänhetkisellä kurssilla hetkellä noin 276 000 euroa, mutta kaupantekohetkellä euron kurssi oli huomattavasti vahvempi.
Noin 18,5 miljoonaa euroa maksanut remontti valmistui neljä vuotta myöhemmin. Lopputuloksena syntyi 12 asuntoa, jotka hän myi 1,4–2,8 miljoonan euron kappalehintaan. Yhden asunnon hän piti itsellään.
Hall vei Ilta-Sanomat tutustumiskäynnille vuonna 2019.
– Sinne päästäkseni minun on täytynyt ajaa viivasuoria tietä preerioiden halki, kääntyä soijapeltojen keskellä hiekkatielle ja ilmoittautua puoliautomaattiasetta kantavalle vartijalle, Ilta-Sanomien Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Mikko Marttinen kirjoitti tuolloin.
Lue lisää: Jos katastrofi iskee, joukko miljonäärejä aikoo paeta tähän maailmanlopun bunkkeriin
Makuuhuone ohjussiiloon rakennetussa kolmiossa.
Kolmion toinen makuuhuone.
– Vartija päästi minut sisään aidatulle alueelle, jonka keskellä betonikupu kohoaa preeriamaisemasta. Kuvun alla on parkkipaikka, jonka erottaa asuintiloista luodinkestävä teräsovi. Sen takana odottaa monessa mielessä hämmästyttävä pienoismaailma.
Rakennelma ulottuu 60 metriä maanpinnan alapuolelle ja jakautuu 15 kerrokseen.
Asunnoista ei puutu tilaa tai luksusta. Yhdessä koko kerroksen kattavassa asunnossa on noin 170 neliötä.
Asuinhuoneistot ovat mukavia, lähes ylellisiä. Keittiötasot ovat aitoa puuta, ja kylpyammeissa on poretoiminnot. Digitaaliset ikkunat välittävät suoraa teräväpiirtokuvaa maan pinnalta, paikalla käynyt Marttinen kuvailee.
Asukkaiden yhteiskäytössä on muun muassa yhteinen uima-allas, kirjasto, koirapuisto, kuntosali, kiipeilyseinä, elokuvateatteri ja ruokakauppa. Löytyypä siilosta jopa kaksi saunaa, joiden kiukaat on valmistanut savonlinnalainen Saimatec.
Kaikki tämä on sijoitettu maan alle ja suojattu betonikuorella, jonka paksuus vaihtelee 76 senttimetristä lähes kolmeen metriin.
Bunkkerin kiipeilyseinä.
Survival Condo -projektin puuhamies Larry Hall ohjussiilon uima-altaalla.
Koko kompleksiin mahtuu majoittumaan 75 henkilöä. Ruokaa ja polttoainetta on varattu viiden vuoden tarpeisiin, jonka lisäksi siilosta löytyy tilat kalojen kasvattamiseen ja kasvisten vesiviljelyyn. Sähköä saadaan omasta tuulivoimalasta ja dieselgeneraattoreista.
Kriisin käynnistyessä Hallin turvallisuusjoukot hakevat siiloasuntojen omistajat panssaroiduilla ajoneuvoilla lähes 650 kilometrin säteeltä. Niille, joilla on käytössään yksityiskone, löytyy lentokenttä vain hieman alle 50 kilometrin päästä.
Hall kunnostaa parhaillaan toista Atlas F -ohjussiiloa Kansasissa.
Myös toinen bunkkereita rakentava yritys, Vivos, hyödyntää armeijan infrastruktuuria. Vivoksella on bunkkerikohteista Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Aasiassa, mutta tällä hetkellä ainoastaan Yhdysvalloista löytyy tilaa uusille asiakkaille.
Siinä missä Larry Hallin Survival Condo Project on suunnattu miljonääreille, Vivos markkinoi tilojaan paitsi miljonääreille, myös laajemmalle yleisölle. Kiinnostuneita riittää, kertoo yrityksen operatiivinen johtaja Dante Vicino.
– Liiketoimintamme on kasvanut eksponentiaalisesti silmiä avaavan pandemian alun jälkeen. Pelkästään vuonna 2020 myynti kasvoi helposti yli 500 prosenttia, hän sanoo IS:lle.
Jokainen Vivoksen bunkkerilokaatio on suunniteltu ja varusteltu vuoden mittaista lockdownia varten.
Esimerkiksi Etelä-Dakotassa sijaitsevien Vivos xPointin bunkkerien lähtöhinta on 45 000 dollaria, eli noin 41 000 euroa. Summalla saa käytännössä betonikuoren ilman varusteluja tai sisustusta. Lisäksi Vivos perii vuosittaisen, noin tuhannen dollarin vuokran.
Vincino sanoo, että bunkkerin muutostöihin uppoaa noin 138 000 euroa lisää. Summalla betonikuoren sisään rakennetaan keittiöt, makuuhuoneet, kylpyhuoneet ja tarvittava tekniikka. Lisäksi asiakas hankkii omat huonekalunsa.
Yhteiskäytössä oleva uima-allas Vivoksen Saksassa sijaitsevassa Europa One -bunkkerissa.
Lähes 180 000 euroa on paljon rahaa, mutta silti kaukana miljoonasummista.
– Ennen meitä bunkkerin omistaminen oli mahdollista vain rikkaimmalle prosentille ja joillekin hallitusten korkeille virkamiehille, Vicino toteaa.
Budjettibunkkerien lisäksi Vivos tarjoaa luksusta niille, joilla siihen on varaa. Esimerkiksi Europa One -bunkkerikokonaisuudesta löytyy ylellinen allasosasto.
Vivos tarjoaa myös huomattavia alennuksia sellaisille henkilöille, joilla on elintärkeää osaamista yhteiskunnan pyörittämiseen katastrofin jälkeen. Esimerkkinä Vincino mainitsee lääketieteen, kokonaisvaltaisen terveyden, rakentamisen, metsästyksen ja koulutuksen ammattilaiset.
– Hinnan ja yhtiömme arvojen vuoksi vetoamme todelliseen poikkileikkaukseen yhteiskunnasta. Suurin osa omistajistamme on keskiluokkaisia perheistä kaikista erilaisista koulutustaustoista, etnisyyksistä, uskonnoista ja identiteeteistä.
Toistaiseksi yksikään yhtiön asiakkaista ei ole suomalainen, Vincino kertoo.
– Mutta sitten kun on, pidämme huolen siitä, että hänen bunkkeriinsa varataan ekstramäärä kahvia.
Sisäänkäynti yhteen Vivoksen bunkkereista.
Elokuvateatteri Vivoksen bunkkerissa.
Lähteet:
Ilta-Sanomien arkisto
National Geographic: Disaster ‘prepping’ was once an American pastime. Today, it’s mainstream again.
The Guardian: The super-rich ‘preppers’ planning to save themselves from the apocalypse
The New Yorker: Doomsday Prep for the Super-Rich
Douglas Rushkoff: Survival of the Richest