Ulkopoliittinen instituutti julkaisi maanantaina raportin Suomen toiminnasta Afganistanissa vuosina 2001–2021. Se antaa erinomaisen kattavan kuvan suomalaisten sotilaiden, diplomaattien, poliisien, avustustyöntekijöiden ja siviilikriisinhallinnan asiantuntijoiden kahden vuosikymmenen työstä vaikeissa oloissa.
Työstä, jonka tulokset valuivat Afganistanin hiekkaan.
Suomalaisten hyvänä tarkoituksena oli tukea Afganistania demokratian ja toimivan, oikeusvaltioon perustuvan hallinnon rakennustyössä.
Raportti osoittaa selkeästi, ettei tämä hyvä päämäärä ollut Suomen päämotiivi toimia Afganistanissa. Tärkeintä oli lähentyä Yhdysvaltoja ja Natoa – kehittää kumppanuutta ja yhteistoimintaa niiden kanssa. Se oli itsekäs, reaalipoliittinen ja kulissien takainen motiivi. Sitä ei avattu kotimaiselle yleisölle, eikä se ollut selkeästi myöskään kaikkien Afganistanissa palvelleiden 2 466:n suomalaisen sotilaan mielessä.
Näin ei saa toimia enää. Tulevaisuudessa suomalaisten pitää saada tietää, miksi kriisinhallintaoperaatioon lähdetään ja mitkä ovat sen tavoitteet.
Harva suomalainen ajatteli Afganistanissa ollessaan, että jonakin päivänä kaikki sortuu. Niin kuitenkin kävi. Ääriliike Taleban otti maan valtaansa elokuussa 2021, länsimaiden tukeman ja läpeensä korruptoituneen Kabulin hallinnon nopean romahduksen jälkeen.
Koko kansainvälinen interventio Afganistanissa epäonnistui. Demokraattisen, länsimaisen valtion rakentaminen päättyi Talebanin taistelijoiden marssiin Kabulin presidentinpalatsiin.
Tutkimustyössä asiantuntijana toiminut afganistanilainen Aziza Hossaini puhui raportin julkistamistilaisuudessa valkoisen pelastajan syndroomasta, joka vaivasi länsiyhteisön toimintaa.
Kuviteltiin, että Afganistaniin voitiin tuoda ulkopuolelta uusi hallintojärjestelmä ja yhteiskunta. Ajateltiin, että länsimaiset mallit voitaisiin istuttaa suoraan Afganistaniin, ja ongelmat ratkeisivat sillä tavalla.
Kaksi vuosikymmentä kestäneen intervention aikana Afganistaniin kannettiin tolkuttomasti rahaa.
Aziza Hossainin mukaan afganistanilaiset olisivat halunneet vähemmän rahaa ja enemmän sitä, että heitä kuullaan. He halusivat vuoropuhelua.
– Tämä on yksi tärkeimmistä opeista: raha ei ole ratkaisu, Hossaini sanoi.
Totta. Afganistaniin kannetut miljardit hyödyttivät vain pientä eliittiä.
Talebanin turvallisuusjoukkojen jäsen vartioi ostosaluetta Kabulissa 12. joulukuuta.
Afganistan on nyt ääriliike Talebanin vallassa. Taleban polkee maahan kaikki ne arvot, joita länsi yritti tuoda Afganistaniin. Demokratian, ihmisoikeudet, naisten ja tyttöjen koulutuksen tärkeyden.
Monet afganistanilaiset nuoret nauttivat intervention aikana vapauksista, jotka he ovat nyt menettäneet: mahdollisuudesta opiskella, matkustaa töihin ulkomaille, nauttia musiikista. Halu palata takaisin vapaaseen elämään on nyt vaarallista.
Suhtautuminen Talebaniin on kaksijakoista. Realistit pitävät ääriliikkeen valtaannousua tapahtuneena tosiasiana. Uuden hallinnon kanssa olisi voitava toimia, sillä Taleban on erottamaton osa Afganistania. Talebanin valtaannousu toi Afganistaniin rauhan.
Aziza Hosseinin mukaan Talebania ei tule koskaan hyväksyä. Se on ääriliike, joka edustaa vain yhtä Afganistanin monista heimoista, pataaneja.
Tässä on lännelle paha dilemma, suorastaan viheliäinen ongelma. Miljoonat afganistanilaiset tarvitsevat edelleen ulkopuolista tukea selvitäkseen hengissä. Maassa on laaja humanitaarinen kriisi, ja valtion taloudellinen tilanne on hyvin heikko. Afganistanilaisia auttaisi, jos talouden pyörät saataisiin pyörimään, mutta se ei onnistu pitämällä yllä Talebanin vastaisia pakotteita.
Suomi on ratkaissut dilemman katkaisemalla kahdenvälisen kehitysyhteistyön Talebanin valtaannousun jälkeen kanssa ja jatkamalla avustustyötä kansainvälisten järjestöjen kautta.
Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Katariina Mustasaari esiintyi raportin julkistustilaisuudessa maanantaina Helsingissä.
Afganistan oli länsiyhteisölle jättiläismäinen epäonnistuminen. Siitä huolimatta Afganistanissa työtä tehneille suomalaisille on syytä osoittaa kunnioitusta. He tekivät valinnan: ottivat tietoisen riskin ja lähtivät vaaralliseen maahan.
Raportin tutkimustyötä johtaneella Katariina Mustasaarella on heille viesti.
– Meidän aineiston mukaan he tekivät työtään hyvin, Mustasaari sanoi IS:lle.
Raportti on osaltaan tarkoitettu juuri Afganistanissa palvelleille sotilaille, joilla ei ollut tarkkaa tietoa Suomen kansallisista tavoitteista Afganistanissa. Monet tutkimusta varten haastatellut sotilaat sanoivat, ettei niitä tehty heille selväksi koulutuksessa.
– He ovat kuitenkin olleet siellä tosi vaarallisissa paikoissa ja kokeneet asioita, jotka seuraavat heitä läpi elämän. Entistä läpinäkyvämpi keskustelu meidän toiminnan perusteista olisi erityisen tärkeää juuri meidän sotilaille ja asiantuntijoille, jotka me lähetämme ulos, Mustasaari sanoi.
